Sata parasta Michael Jacksonin kappaletta

Musiikki jatkaa tästä

2008-12-31T11:30:00.002+02:00

Onko siellä ketään? Juhlavuoden lopuksi pikku yhteenveto, vaikka varsinaisesti blogi toki päättyi Michael Jacksonin 50-vuotispäivänä ykkössijan julistamiseen. Tuolloin 29. elokuuta sivulatauksia kertyi hurjat 700, mihin osaltaan vaikutti Ylen Pop-sivuston puffiartikkeli. Kiitos kaikille, etenkin kehujille.

Videolinkit tulevat ja menevät, ja tämänkertaisessa tarkistuksessa niistä oli kadonnut tasan 20. Päivitin melkein kaikki, mutta tästedes en sitä enää tee. Tekstejäkin voisi ajanmukaistaa ainakin yhdessä asiassa: The Jacksonsin Destiny- ja Triumph-albumit julkaistiin syksyllä lopultakin remasteroituina. Cd-vihoista kylläkin katosivat sanoitukset, mutta taatusti hankkimisen väärtejä kumpikin.

Jos verrataan Jacksonin albumeita viiden parhaan biisin yhteenlasketuilla sijaluvuilla, saadaan tällaiset tulokset: Destiny 290, Off the Wall 98, Triumph 140, Thriller 84, Bad 155, Dangerous 71, History 83, Invincible 204. Mutta painotan edelleen, että blogissa arvioitiin koko ajan yksittäisiä biisejä, ei niiden osuutta albumikokonaisuudessa. Omakohtaisesti.

Music’s takin’ over (sija 59), mutta myös tekstit säilyvät ja ovat yhä kommentoitavissa. Hyvää uutta vuotta blogini lukijoille.

1) Who Is It (1991

2008-08-29T07:31:00.003+03:00

| Michael Jackson |

Who Is It on laulu rakkauden menetyksestä ja surusta. Vai onko? Minusta se kertoo kyvyttömyydestä käsitellä surua. Joku on jättänyt päähenkilön kertomatta syytä ja täten antamatta hänelle mitään eväitä menetyksensä työstämiseen. Jättäjä ehkä kuvittelee toisen kyllä tietävän eikä tajua, kuinka monta tulkintavaihtoehtoa tilanteeseen jäi. Oikeiden entsyymien puutteessa haavat eivät arpeudu, vaan kuhisevat toukkia ja syöpäläisiä. Tai kuten Michael Jackson huomattavasti runollisemmin sanoo: ”I am the damned, I am the dead, I am the agony inside the dying head.”

Kun teksti kiertää tuskassa vellovaa kehäänsä, se hämmentää musiikista esiin loputtomasti sävyjä. Biisin todellista draamankaarta piirtää orkesterisovitus – monenlaiset jousi- ja kosketinvariaatiot, huilu ja yksinäinen sello tuovat mieleen teorian viidestä surutyön vaiheesta, jotka ovat epäusko, viha, kaupankäynti, masennus ja hyväksyntä. Tässä vain pelaaja ei ikinä etene viimeiselle levelille, vaan loppu on vähintään yhtä onneton kuin alkukin.

Nakuttava rytmi tuntuu toistavan samaa monimutkaista kuviota, mutta sitäkin kannattaa seurata. B-osassa raskaasti talsivan synabasson hetkeksi väistyessä se muuttuu epäsäännölliseksi esi-breakbeatiksi ja aivan lopussa kuin varkain Jacksonin omaksi beatboxaukseksi. Mieshän esitteli tuota pitkään piilottelemaansa kykyä livenä Oprah Winfreyn tv-haastattelussa, minkä seurauksena Who Is It valittiin samassa ohjelmassa videopuffatun Give In to Men sijasta seuraavaksi jenkkisingleksi.

Useitakin biisin sovituselementtejä haluaisi kuunnella omana ääniraitanaan, ja sitä tärkeintä onneksi voi: Jacksonin lauluosuus on ladattu sellaisenaan You Tubeen. Vaikka soundi on vähän nuhainen kuten röörinsä märiksi itkeneellä lellukalla kuuluukin, äänessä on älytön skaala vereslihaa, dynamiikkaa, läsnäoloa ja kaikkea pientä, mikä ei lopullisesta miksauksesta edes erotu. Ad libit eivät muodostu melodisesti kummoisiksi, mutta käyvät komeaa aksenttidialogia rytmitaustan kanssa. Nikottelua lienee liikaa, myönnän.

Kaikki tämä panostus huomioiden on melkeinpä tyhmänrohkeaa, että video vihjaa biisistä tihkuvan angstin juontuvan väärinkäsityksestä. Päähenkilö löytää käyntikortin ja luulee sen kuuluvan toiselle miehelle, mutta Alex paljastuukin luksusporttona toimivan rakkaan peitenimeksi. Tai jotain. Rainaa ei julkaistu lainkaan USA:ssa liian vaikeatajuisena ja uskallettuna. Ja tylsänä.

Who Is It ei ole Michael Jacksonin paras kappale vain siksi, että se on niin tajuttoman hyvä. Siinä kiteytyy parhaiten minun käsitykseni siitä, millaista on elää Michael Jacksonina tässä maailmassa. Jossa huono omatunto lepytetään ja selitykset väistetään viettifasismilla: kaikkihan niin tekee, kaikkihan sitä haluaa. Pahoissa teoissa pahinta ei aina ole itse teko, vaan joskus se, että kohde ei pysty samaistumaan siihen.

2) Wanna Be Startin’ Somethin’ (1982

2008-08-27T07:33:00.002+03:00

| Michael Jackson |

Tapa, jolla Michael Jackson ekana vokaalisuorituksenaan matkii biisin kitara- ja bassokuvioita, kertoo miten täysillä hän on heittäytynyt musiikin kyytiin. Tiukkana perusjamituksena alkavan kappaleen muutamat improvisoidun oloiset kuprut ja ylimenevät säkeiden loput vauhdittavat tuntemusta siitä, että sekä menopeli että kyytiläinen lentävät kohta mutkasta pientareelle. Tähän sinkkuun ei todellakaan kaivattu videota omia visioita kahlitsemaan.

Taustalta erottuu kolme-neljä erilaista kuoroa: startin’ somethin’ -kohdissa laulanee multitrack-monistettu Jackson, jee jee -osuudet älähtää verevä naisryhmä ja a-osan säkeiden loppuja toistava (cryin’, lyin’) on jotain niiden väliltä. Sitten on vielä se kryptinen ”You’re a vegetable” -kohta, jossa Jackson ilmestyy erikseen vasempaan kanavaan toistamaan lausetta omituisesti naukuen. Mikä ihmeen vegetable? Nerokasta, tai jotain muuta.

Tekstin sanomaksi kyllä pian hahmottuu ”lopeta paskanjauhanta ja ryhdy tekoihin” -tyyppinen näkemys, mutta tyylilaji tuntuu sohivan sinne tänne. Lopulta se kuitenkin jalostuu upeaksi hengen ja itsetunnon nostatukseksi, joka Jacksonin hehkuttamana ja musiikin mehevöittämänä kohottaa koko esityksen uudelle tasolle:
Lift your head up high and scream out to the world
”I know I am someone” and let the truth unfurl
No one can hurt you now because you know what's true
Yes I believe in me, so you believe in you.

Kun lyriikka loppuu, biisi puhkeaa kukkaan naiskuoron aloittaessa afrohenkisen ”ma ma se, ma ma sa, ma ma coo sa” -jäkätyksensä ja Jacksonin luikautellessa ad libejään kättentaputusten ja säntillisten torviornamenttien päälle. Basso, kitara ja rummut vetäytyvät kotvaksi syrjään tästä karkelosta, ja kun ne kalkkiviivoilla palaavat messiin, on paivänselvää että Thrillerin hehkeimmät hetket on kuultu jo aloitusraidalla.

Tuo mama-hokema mukailtiin Manu Dibangon etnohitistä Soul Makossa (1972), ja kamerunilaistähti sai myös provikkansa käräjäsalin kautta, vaikka hänen versionsa kuulostaa varsin erilaiselta – sanatkin menevät hiukan toisin. Makossa kuulemma tarkoittaa ”minä tanssin”. Rihannan Don’t Stop the Musicin taustasampleksi ja moniin muihin kulttuurillisiin viittauksiin (lue Wikipediasta) on päätynyt nimenomaan Jacksonin variaatio.

Wanna Be Startin’ Somethin’ on kuulunut vakituisesti Michael Jacksonin konserttisettiin, Victory- ja Bad-kiertueilla jopa aloitusbiisinä, mutta minusta sen(kin) liveversio on liian nopea. Poikkeuksellisesti kehaisen Earth Song -sinkulla soivaa Brothers in Rhythm remixiä, jossa alkuperäinen vimma sai onnistuneen ysäripäivityksen. Tämänvuotisesta Akonin kanssa tehdystä versiosta en sano mitään. En ole ottanut edes muoveja päältä eräältä ystävälliseltä sielulta saamastani Thriller 25 -cd:stä.

3) Stranger in Moscow (1995

2008-08-25T00:00:00.002+03:00

| Michael Jackson |

Syksyllä 1993, syyskuun 12. ja 15. päivien välillä Michael Jackson kirjoitti laulun. Maailma oli jo kolme viikkoa mölissyt häneen kohdistuvista 13-vuotiaan pojan hyväksikäyttösyytöksistä, mutta hän jatkoi Dangerous-kiertuettaan ja oli nyt Moskovassa valmistautumassa konserttiin. Kauko-Idän keikoilla lohduttamassa käyneet ystävät olivat palanneet kotiin. Laulun avainkysymys kuului: ”How does it feel, when you’re alone and you’re cold inside?” Tapa, jolla Jackson laulaa ”cold inside” kertoo kaiken tarpeellisen.

Aloituslause ”I was wandering in the rain” puolestaan sanelee musiikilliset kehykset. Rytmitausta tuntuu muodostuvan erilaisiin pintoihin osuvista sadepisaroista, ja myöhemmin kitara ja piano vahvistavat vaikutelmaa. Sateen olemus, se että synkimmilläänkin siinä on jotain kaunista, kuvastuu sävellyksen duuri-molli-vuoropuhelussa. Videotarinankin runkona ovat ristiriitaiset reaktiot sateeseen – muiden paetessa suojaan Jackson ja muutama muu ”toisinajattelija” kastautuvat nautinnollisesti.

Stranger in Moscow on käsittämättömän sopusointuinen esitys, jossa ei ole ainoatakaan turhaa ääntä. Historyn paksussa kansivihossa ei eritellä kappalekohtaisesti muusikoita, mutta ainakin David Paich on kertonut soittaneensa koskettimia ja (ilmeisesti nauhatonta) bassoa ja saaneensa Jacksonilta varsin vapaat kädet osuuksiinsa. Instrumentaaliosuudet toisen säkeistön jälkeen ja biisin lopussa hivelevät kuuloluita, ja jälkimmäisen voi sävellajinvaihtoineen ja puhallinmaisine melodioineen kuvitella valoon vieväksi auringonpilkahdukseksi.

Vaikka Jackson on kuvaillut biisiä täysin omaelämäkerralliseksi, Moskovan rooli jää siinä monitulkintaiseksi. Nimihän esiintyy vasta loppupuolella vastauksena ”How does it feel” -kysymykseen: ”Like stranger in Moscow”. Jotkut löytävät siitä kannanottoja kaupungin muuttumiseen neukkuajan jälkeen, viitataanhan tekstissä moniin menneisiin asioihin – KGB:kin lakkautettiin Neuvostoliiton myötä. Syksyllä 1993 moni venäläinen oli ehtinyt pettyä uuden ”vapauden” tarjoamiin mahdollisuuksiin ja kaipasi takaisin rautaesiripun suojaan.

Minusta tuo kaikki peilaa vain esittäjän omia tuntemuksia – tilanteessa koettu ”armageddon of the brain” kun leipoisi kenen hyvänsä pääkoppaan monenmoista mörköä ja paranoiaa. Parhaiten miehen asennetta lähikuukausien tapahtumiin kuvaa säe ”Take my name and just let me be”. Sama lähtökohta päti osittain myös keväällä 2005, jolloin puolustusstrategia suunnattiin täysin valamiehistölle ja median annettiin rehottaa holttia vailla. Nimi ehkä meni, mutta minuus toivottavasti säilyi.

4) Get on the Floor (1979

2008-08-22T10:41:00.001+03:00

| Michael Jackson | Louis Johnson |

Tykkipeukku Louis Johnson treenasi Off the Wall -sessioissa paria bassokuviota, joita hän kaavaili Brothers Johnsonin tulevalle albumille. Michael Jackson kuitenkin ihastui kuulemaansa niin, että sävelsi niiden varaan itselleen biisin. Get on the Floorin basso-osuus on edelleen legenda, jonka jäljittelykykyä muusikonalut esittelevät ylpeästi useassakin You Tube -videossa.

Kappale poikkeaa toki muillakin tavoin edukseen. Siinä missä useat Off the Wallin raidat paljastavat tärkeimmät korttinsa jo ensimmäisen minuutin aikana, Get on the Floor noudattaa tanssikuumeen nousevaa logiikkaa. Basso niittaa funk-kertoimen korkealle jo alussa, mutta meno muuttaa muotoaan ja vokalistin energiataso kasvaa jatkuvasti. Kertosäkeiden lipevät stemmat saavat tehdä tilaa hihkumiselle ja vapautuneelle naurulle. Get on the Floor on Jacksonin uran riemukkain ja riemastuttavin levytys.

Alun lauluosuudessa herättävät huomiota vain epätyypillisesti oktaavia alempaa vetäistyt ”Then why don’t you just dance across the floor” -säkeet. Kolmannen kertsin päälle mies alkaa sitten hokea ”Get up won’t you get on get down” -mantraa ensin kuiskaten, sitten rumpubreikin jälkeen lähes aggressiivisena staccato-kälätyksenä. Rytmitaustan, Seawind-puhaltimien ja Wah Wah Watsonin (!) kitaroinnin kanssa se marinoituu todella hikiseksi biittiliemeksi, jonka ei soisi loppuvan lainkaan. Jatkuisit vielä vähän, edes viisiminuuttiseksi!

Lyriikasta on turha hakea syvempiä merkityksiä, jollei sitä ”There’s a chance for dancin’ all night long” -lauseineen kuvittele kunnian- ja kannustuksenosoitukseksi newyorkilaiselle Studio 54:lle, jota Jackson julkisesti kehui maailman parhaaksi discoksi. Off the Wallin levytyksen aikoihin tuo julkkisrysä näet ratsattiin ja väliaikaisesti suljettiin talousrikosepäilyjen takia eikä enää toipunut ennalleen.

5) Can You Feel It (1980

2008-08-20T08:16:00.001+03:00

| Jackie Jackson | Michael Jackson |

Yes, I can! Tämä sinfonisen discon merkkiteos tuo esille kaiken sen, mikä mahtipontisuudessa on hyvää. Muhkea ylöspano 30-päisine taustakuoroineen ei missään vaiheessa sorru kosiskeleviin kliseisiin, vaan kekseliäs sovitus sekä hämmästyttää että pakahduttaa. Moonwalk-kirjassa Michael kertoo pyrkineensä The Jacksonsin omaan Also Sprach Zarathustra -tyyppiseen hymniin. Tuolla Richard Straussin säveltämällä jylhistelyllähän on väkevöitetty monia elokuvia – skaala ulottuu Avaruusseikkailu 2001:stä Jali ja suklaatehtaaseen.

Lopputulos on paljon esikuvaa imevämpi, ja etenkin Can You Feel Itin bassokomppi on alkanut elää pophistoriassa omaa elämäänsä. Tuttuja kopioita ovat muun muassa Madonnan Material Girl (1984) ja Septemberin Satellites (2005), ja The Tampererin hitti Feel It (1998) lainailee biisiä laajemminkin. Blackstreetin Can You Feel Me (1999) samplaa sekä studio- että liveversiota! Jotain tuttua siinä oli aiemminkin: sama dam-dam-da-dam talsii verkkaisemmin Jefferson Airplanen hämyklassikossa White Rabbit (1967).

Biisi toistaa Show You the Way to Go -hitin teemaa maailman kansojen yhteisen sävelen etsimisestä. Randy Jackson jopa laulaa a-osat samantyylistä haurautta tavoitellen, mutta Michael messuaa paljon dynaamisemmin ja palavammin – hän tuntuu suorastaan itkevän ilosta julistaessaan ”We’re all the same, the blood inside of me is inside of you”. Ylevähkö teksti lienee kuitenkin ensisijaisesti tehty myötäilemaan musiikillisia ambitioita. Näin korskeisiin raameihin kun ei sovi mikään ”woke up this morning” -proosa.

Rytmitaustan päälle kudotaan äänimattoa vuorottelevista lyhyistä sävelkuvioista ja koukuista, jolloin vuoron saavat useat eri instrumentit ilman että kenellekään tulee ahdasta. Erityisen komeasti pelaavat yhteen b-osan kitara, kädentaputukset ja ylöspäin pyrkivä kakkosbasso. Mukana on myös harkiten sijoitettuja tehosteääniä – Jackson kertoo hioneensa hiomasta päästyäänkin sumutorvimaista kosketinsoundia juuri oikeaksi.

Can You Feel It -videossa ääniefektit kylläkin karkaavat käsistä hukuttaen paikoitellen biisin alleen, mutta sitä ei tehtykään televisiota varten – MTV:tä oltiin tuolloin vasta perustamassa. Lähes kymmenminuuttinen eepos syntyi The Jacksons -konserttien avausfilmiksi Randyn toipumista odotellessa. Hänen auto-onnettomuutensa takia Triumph-kiertuetta jouduttiin näet myöhentämään kuukausikaupalla. Laajempaan tietoisuuteen video pääsi vasta muutaman vuoden päästä myyntinauhalla The Making of Thriller.

6) In the Closet (1991

2008-08-18T00:02:00.001+03:00

| Michael Jackson | Teddy Riley |

Aika omalaatuisesti on tämäkin hitti askarreltu. Kolmijakoisena venkoileva biitti taukoaa tämän tästä naisen tai miehen epäselvään supatukseen, eikä musisointi sisällä tunnistettavia instrumentteja tai edes synteettistä bassoa. Mutta ihmeen freesisti ja persoonallisesti se groovaa vielä 17 vuotta myöhemmin – mitä nyt tähtituottaja Pharrell Williams kavereineen on kierrättänyt siitä ideaa jos toistakin. Pharrellhan on biisin toisen kirjoittajan Teddy Rileyn oppipoika ja avoimesti kuolaava Jackson-fani.

Keyboard-lehden haastattelussa Riley kertoi käyttäneensä sovituksessa aitoja jousia ja pianoa ja muokanneensa niitä tietokoneella. In the Closetin muu rakenne on paljolti Jacksonin keksintöä, ja nokkelastihan se myötäilee tekstin salamyhkäisyyttä. Kertosäkeen vahva melodiakierto jää härnäävästi keskeneräiseksi, kun Jackson kuiskaa: ”For now we take a vow to just keep it in the closet.” Se toinen kähisijä Mystery Girl on tiettävästi monacolainen prinsessa Stéphanie Grimaldi, jonka äänen videoversiossa korvasi Naomi Campbell.

Prinsessan paikalle oli aluksi tyrkyllä itse Madonna, joka on parissa yhteydessä selitellyt yhteistyön kariutumista. Hän muun muassa kertoi kysyneensä Jacksonilta, tietääkö tämä mitä ”in the closet” tarkoittaa. Daa! Eikö koko homman hienous ole juuri siinä, että sen merkitys jätetään avoimeksi? No, Madonnakin kyllä tietää, että varmin keino päästä kukkaseksi median kämmenelle on antaa outoja kommentteja Michael Jacksonista. Eikä hänen läsnäoloaan osaa kaivata siitä yksinkertaisesta syystä, että 50-vuotisen elämänsä aikana Madonna ei ole julkaissut yhtään niin hyvää biisiä kuin In the Closet.

Michael Jackson epäilemättä haki esitykseen siihenastisesta julkisuuskuvastaan poikkeavaa hekumallista särmää ja onnistuikin siinä sortumatta vaikkapa matkimaan Princen pornofunkia. Hänen ”Dare me” -ähkäisyissään ja Stéphanien ”If it’s aching, you have to rub it” -opastuksessa on provosoivaa härskiyttä, mutta biisin musiikillinen kliimaksi on sangen tyylikäs. Neljän minuutin kohdalta alkavan nostatuksen jatkoksi kertosäe alkaa vihdoin pyöriä keskeytyksettä – joksikin aikaa. Supatuksen ja kiusoittelevien rytmivariaatioiden jälkeen komeron ovi sulkeutuu loksahtaen.

7) Billie Jean (1982

2008-08-15T07:53:00.002+03:00

| Michael Jackson |

Tarinoita Billie Jeanin työläästä synnystä rumpusoundeineen ja intron pituudesta käytyine riitoineen oli kerrottu niin paljon, että vuonna 2001 julkaistu Jacksonin varhainen demo hämmästytti: tässähän kuuluu jo kaikki olennainen! Tekstiä ei voinut kutsua edes luonnokseksi, mutta koukuttavimmat sävelpalikat olivat paikallaan – lumoava bassopohja, a-osan kumpuileva melodia, kuiva kitara, softi syntikka ja jopa laulua edeltävä kaiutettu sähähdys.

Toisaalta ei pidä väheksyä sitä vaivaa, joka tuon mainitun rumpusoundin eteen nähtiin – taivaspaikka on joskus pienestä kiinni. Billie Jeanin tunnistaa sekunnin murto-osassa, vaikka laulu alkaa vasta puolen ja eka kertosäe puolentoista minuutin kohdalla. Tästä biisiin tulee myös itsevarma kiireettömyyden ja omalla painollaan etenemisen tuntu. Lyriikkakin virtaa taitavasti musiikin mukana: kuten Dirty Diana, myös Billie Jean on oikealta soundaava päähenkilön nimi. Tuottaja Quincy Jones tosin oli huolissaan mielleyhtymästä ajan suurimpaan naistennistähteen Billie Jean Kingiin.

Laulun osittain omakohtainen tarina isyyssyytöksineen ei ime mukaansa mitenkään erityisesti, ja myöhemmin ratifioitu Jackson-kritiikkisäännöstö tuomitsisi sen oikopäätä vainoharhaiseksi. Klassikoksi sen kuitenkin nostavat muutamat apokalyptisen monitulkintaiset säkeet kuten ”Be careful what you do ’cause the lie becomes the truth”. Vastavoimatkin ovat tämän hoksanneet: jenkki-tv:n sensaatiohyeena Diane Dimond julkaisi ahdisteluoikeudenkäynnistä kirjan Be Careful Who You Love, jota muuten on saatavissa runsain mitoin Amazonista hintaan 0,01 dollaria.

Biisin, albumin ja koko uran kannalta varsinainen jättipotti ja onnennumerokertymä oli USA:ssa valtavat tv-katsojaluvut kerännyt Motownin 25-vuotisjuhlashow, jossa Jackson esitti ensin illan teeman mukaisesti vanhoja Motown-hittejä veljineen ja lopuksi soolona Billie Jeanin. Tarkkoja viikkomyyntilukuja ei tuolloin vielä rekisteröity, mutta tiettävästi Thrillerin kysyntä syöksyi katosta läpi. En ole koskaan täysin ymmärtänyt Motown 25:n magiaa – kohuttu moonwalkin lanseerauskin meni jokseenkin mönkään. Ja se, että playback-esitys sai näin ylitsepursuavan vastaanoton, antoi miehelle täysin vääränlaisen viestin siitä, mitä live-Jacksonin pitäisi yleisölle tarjota.

Billie Jeanillä on myös rasitteenaan kaikki kohtuuden rajat ylittänyt puhkisoittaminen Jacksonin ”tavaramerkkilauluna”. Päätin, että tällainen ei saa vaikuttaa sijoitukseen – eihän se varsinaisesti tekijän vika ole. Radioiden nyt vain kuuluu (?) banalisoida pitkätkin levytysurat veivaamalla ansiokkaasta katalogista vain yhtä tai kahta näytettä. Harvalla on ollut onni päästä latistamaan massojen tajuntaa näin edustavalla biisillä.

8) Little Susie (1995

2008-08-13T17:07:00.001+03:00

| Michael Jackson |

History-albumia edeltänyttä aikaa voisi pitää Michael Jacksonin vimmaisimpana luomiskautena sitten vuosien 1978–80. Hänenhän oli tarkoitus levyttää vain 5–6 fanisyöttiä kokoelmatuplan täytteeksi, mutta tiiviihkössä tahdissa saatiin kasaan kokonaan uusi cd. Vaikka sisältö herätti ristiriitaisia reaktioita, harva kykenee kiistämään sitä, että mukaan mahtuu paljon uudenkuuloista, toteutukseltaan kokeilevaa, tinkimätöntä ja viimeisteltyä musiikkia.

Little Susien sovitus säpsähdytti ensikuulemalta ehkä eniten. Välisoitoksi lainatun Maurice Duruflén kuoroteoksen feidaantuessa kuuluu, kuinka pieni tyttö avaa soittorasian, vetää sen käyntiin ja hyräilee melodian mukana, kunnes veto loppuu. Taustalla raksuttaa vanha seinäkello. Voiko lapsen yksinäisyyttä paremmin kuvata? Proosallisempi kysymys: valmistettiinko biisiä varten aito soittorasia? Se näet kilkattaa a-osan melodiaa.

Tekstin piinakuvasto tuskanhuutoineen, repeytyneine vaatteineen, verisine hiuksineen ja kauhistelevine väkijoukkoineen onkin tavallaan vain kärjistäen tukemassa intron viestiä – sitä, miten kova kokemus laiminlyönti voi lapselle olla. Viimeinen säkeistöhän sen kertoo: ”Neglection can kill like a knife in your soul, oh it will.” Jackson antaa ymmärtää, että pienen ihmisen hylkääminen on jo sinällään raakaa väkivaltaa ellei peräti murha.

Ehkä yliampuvaa mässäilyä, mutta sitä mehevämpi on kontrasti lempeästi keinuvan kehtolaulumelodian ja Jacksonin konstailemattoman lauluosuuden kanssa. Little Susie on uniikki yhdistelmä lohdullista harmoniaa ja painostavaa kolkkoutta patarumpuineen, kaiutuksineen ja kirkonkelloineen. Sen melodramaattisuus ei ole bonjovimaista umpikyynistä kuulijoidenkalastelua, vaan se pyrkii tekemään olon epämukavaksi. Siirappi toimii sekä houkuttimena että karkottimena.

Kansiteksteissä mainitaan sävellyslähteenä Sunrise, Sunset, venäjänjuutalaisesta perheestä kertovan Viulunsoittaja katolla -musikaalin biisi. Ei siitä suoraan otettu kuin valssirytmiä korostava jousivälikkeen melodia, mutta kokonaistunnelmassa on paljon samaa slaavilaisuutta. Tämä yhteys ripottelee uutta kirpeää maustetta Little Susien tragediaan – Sunrisen lyriikassahan ihmetellään, kuinka nopeasti tytöt ja pojat varttuvat suuriksi. Susie ei varttunut.

9) Heartbreak Hotel | This Place Hotel (1980

2008-08-11T00:00:00.003+03:00

| Michael Jackson |

Moonwalk-kirjassa Michael Jackson puhuu Heartbreak Hotelista enemmän kuin mistään muusta biisistään. Se oli hänen kunnianhimoisin siihen mennessä säveltämänsä laulu ja vei tekijänsä selvästi uudelle tasolle myös sovittajana. Hän rohkaistui kuvailemaan ideoitaan soittajille entistä perusteellisemmin, ja instrumentit pelaavat yhteen komeasti. Pari vuotta sitten Nathan Watts muisteli Bass Player -lehdessä ällistellen, kuinka Jackson lauloi ja beatboxasi hänelle biisin suuntaviivoja. ”From there, creating the bass line was a breeze.”

Musiikillinen tarinankerronta loistaa, vaikka itse tarina ei kaksiseksi kasvakaan. Heartbreak Hotelia pitävillä häijyillä naisilla on vankeinaan uskottomuudesta tai muusta kaltoinkohtelusta epäiltyjä miehiä, minähahmo mukaan lukien. Loppuratkaisu annetaan täysin sovituksen käsiin: erikoinen kitarasoolo voisi kuvata kapinaa ja rimpuilua, sen jälkeiset äänitehosteet pakenemista, hengästynyt läähätys ja harmoninen loppusoitto paon onnistumista.

Moonwalkissa Jackson selittää biisin hämmentävää naiskuvaa sillä, että hänestä seksiä ei pidä käyttää vallan tai kiristyksen välineenä. Koston hän valitsi teemaksi, koska hän ei ymmärrä sitä – halu laittaa toinen ”maksamaan” pahoista teoistaan on ”totally alien to me”. Tästä näkökulmasta miehen myöhempi ei-musiikillinen toiminta, toistuva toisen posken kääntäminen tuntuu kaikessa turhauttavuudessaan hyvinkin johdonmukaiselta.

Vaikka musiikki tempaa dramaattisuudellaan mukaansa ja Latoya-sisko parahtaa alkuun aimo kirkaisun, en menisi kuvailemaan Heartbreak Hotelia erityisen pelottavaksi biisiksi – ainakaan johonkin Morphineen verrattuna. Jackson kuitenkin piti sitä niin shokeeraavana, että se tarvitsi pehmeän sello-pianolopetuksen ”tuomaan kuulijan turvallisesti takaisin”. Ihan hyvä periaate tässä tapauksessa, mutta onneksi mies on myöhemmin osannut tarpeen tullen luopua siitä (Morphine...).

Heartbreak Hotel on jo sinänsä rangaistavan huonosti tunnettu levytys, eikä levy-yhtiö auttanut asiaa muuttamalla sen nimen myöhempiin painoksiin ilmeisesti Elvis-assosiaation takia. Jackson itse taas on esittänyt sitä konserteissa – etenkin Bad-kiertueella – riuskasti nopeutettuna. Tanssittavuus korostuu, mutta auditiivinen moni-ilmeisyys ja mehevät detaljit kärsivät. Levyversio on just eikä melkein, uskokaa jo.

10) They Don’t Care About Us (1995

2008-08-08T07:53:00.002+03:00

| Michael Jackson |

Miellän remiksaukset olennaisiksi Michael Jacksonin tuotannossa vain sitä kautta, että niistä saattaa paljastua jotain uutta biisin yksityiskohdista tai jopa poisjätetyistä elementeistä. They Don’t Care About Us -singlellä julkaistussa Love to Infinity’s Classic Paradise Mixissä on käytetty muualla kuulumattomia gospelkuoro-osuuksia. Ihan sykähdyttäviä, mutta albumiversio ei tarvitse niitä – arvostan niitä pikemminkin todisteena siitä, että Jackson ymmärtää ”Kill your darlings” -ohjeen tärkeyden.

Varsinainen biisi on säilyttänyt tuoreutensa paljon remixejä paremmin. Sen runkona on omaleimainen rumpu-taputus-läpsytysbiitti, ja taustan sävelmatto muuttuilee jousimaisesta moniäänisen kuorohyräilyn kautta kaiutetuksi kirkkoulinaksi. Lastenlaulua muistuttavasta melodiasta huolimatta esityksessä on kiukkua, uhkaa ja jännitettä, joka purkautuu kolmen minuutin kohdalla väkevänä sähkökitara- ja sekvensserimellakkana. Ponnekkaiden kertosäetoistojen jälkeen se taas rauhoittuu, mutta päättyy pahaenteisesti poliisiradioviesteihin ja murjottavaan kitararäimeeseen.

Minä-muodosta huolimatta Jackson puhuu kaikkien sorrettujen suulla teemanaan ”ennakkoluulojen ja vihan tuoma tuska”. Yksilöidysti pääsevät ääneen intron äkäiset tytöt ja väkivaltaiselta poliisilta armoa anova mies: ”I have a wife and two children who love me.” Kahdesta videoversiosta ylivoimaisesti onnistuneempi tapahtuu etnisten vähemmistöjen ylikansoittamassa vankilassa. Vallan kahvaan kaivataan Franklin Delano Rooseveltia ja Martin Luther Kingiä. ”Tell me what has become of my rights, am I invisible because you ignore me? Your proclamation promised me free liberty.”

Moiseen suorasukaisuuteen kuuluu Jacksonin tapauksessa reagoida vain joko vaikenemalla tai vaientamalla, ja hiljaisena uutiskesänä jenkkimedia päätyi jälkimmäiseen: Michael Jackson käyttää sanaa ”kike”! Michael Jackson nimittelee juutalaisia! Ennenkuulumatonta! Miten ikinä saatoit syyllistyä noin epäkorrektiin käytökseen, senkin Wacko Jacko! Skandaaliin pumpattiin talkoovoimin ilmaa, kunnes Jacksonin oli esitettävä anteeksipyyntö. Irtopisteiden rohmuajia ilmaantui niin monesta suunnasta, ettei liikkumavaraa jäänyt.

Mitähän nämä närkästyjät kuvittelivat ”Kick me, kike me” -säkeen tarkoittavan? Että juutalaiset potkivat ja ”jutkuttavat” Jacksonia? Oikeastihan laulun päähenkilöä haukutaan kikeksi, mutta eikö sellaisesta saa kertoa tekstissä, joka käsittelee myös hakkaamista, raiskaamista ja tappamista? Joku saa, joku ei – niinpä tuo sanamörkö poistettiin biisin myöhemmistä single- ja videoversioista. Vaikka lyriikka ei olekaan omakohtainen, jälkijupakka antoi moninkertaista lisäpainoa lauseelle ”I can’t believe this is the land from which I came”.

11) Rock with You (1979

2008-07-14T09:54:00.002+03:00

| Rod Temperton |

Joskus mietityttää, suhtauduttaisiinko Off the Walliin kovinkin eri tavoin, jos se olisi ennestään tuntemattoman nuorukaisen esikoisalbumi. Siinä on samoja ominaisuuksia kuin mustan viihteen aiemmissa läpimurroissa: potentiaalisesti uhkaavat asiat on osattu esittää epäuhkaavasti. Rock with Youssa väreilee valkoisen valtakulttuurin yhä tukalaksi kokema musta seksuaalisuus vaarattomassa muodossa. Vaikka Michael Jacksonin lapsitähtimenneisyys oli joissakin suhteissa taakka, tämän vaikutelman edistämisessä siitä oli hyötyä.

Toisaalta Off the Wall oli tuntemattoman nuorukaisen levy – Suomessa. Kun Rock with You soitettiin eräässä viimeisistä ikimuistoisen Jaakko Jahnukaisen vetämistä Levyraati-ohjelmista, nimi Michael Jackson oli raatilaisille täysin outo. Jotkut ihmettelivät, että lievällä ylinopeudella musiikkivideolta soineen biisin esittäjä olikin mies (koska eivät nähneet videota), ja arviot jäivät muutenkin kylmäkiskoisiksi. Albumista tuli silti miehen ensimmäinen täkäläinen listamenestys.

Vaikka Rock with You on genressään ilmeinen klassikko – ”soundtrack to thousands of dancefloor seductions”, kuten afroamerikkalaisen kulttuurin monivaikuttaja Nelson George sen määritteli – tuo levyraatireaktiokin oli näillä leveysasteilla aavistettavissa. Biisin lumoa joko ei tarvitse selittää tai ei kannata. Rod Temperton kirjoitti sen uptempo-tanssipalaksi, mutta Quincy Jones tähtäsi pehmeästi soljuvaan lopputulokseen, jonka Jackson vaivattomasti omaksui. Se toimii myös livenä maukkaammin kuin muut kuulemani Off the Wall -raidat.

Selittäminen on siis turhaa, mutta luetellaan biisin merkkihetkiä. Virvelirumpu päräyttää oitis tunnistettavan intron, ja takapotkuinen kitarariffi alustaa Jacksonin raukean avauslauseen ”Girl, close your eyes”. Askelittain nouseva ”Share that beat of love” maanittelee kuulijan kertosäkeeseen. Omaperäinen kosketinsoolo kuplii niin hienosti, että se soitetaan albumiversiossa kaksi kertaa. Laulusovitus on Tempertonin tekemäksi aika maltillinen, ja improvisoinnit ymmärretään jättää toiseen kertaan. Lopuksi heitetään sentään kannustus: ”Feel the heat, feel the beat!”

12) Jam (1991

2008-07-12T10:18:00.001+03:00

| Michael Jackson | Rene Moore | Teddy Riley | Bruce Swedien |

Kun Oprah Winfrey vuonna 1993 kysyi Michael Jacksonilta, miksi tämä ei antanut tv-haastatteluja 14 vuoteen, vastaus kuului ”Tuntui, ettei minulla ollut mitään sanottavaa”. Saman voi väittää päteneen myös hänen musiikkiinsa. On Off the Wall – Thriller – Bad -trilogiassa millaisia ansioita tahansa, niin niissä ei juurikaan pääse ääneen 1970-luvulla päätään nostanut asioita pohtiva ja sanomisen tarvetta tunteva taiteilija. Siksi olikin niin ilahduttavaa kuulla Dangerous-albumin aloitusraita.

Jam ei saarnaa tai selitä, vaan käsittelee tyylikkään abstraktisti ihmisten mielenrauhan etsintää päälle kaatuvien uutisten, arvojen ja vaatimusten ikeessä. Jo pelkkä nimi on monimerkityksinen – videossa se korostuu koripalloterminä (donkkaus), mikä onkin aika toimelias vertauskuva koko tekstille. Jackson myös puhuu usean henkilön suulla: yksi kehottaa toisia aktiivisuuteen, toinen vastaa ”Don’t you ask me for no favors, I’m conditioned by the system”. Vaikka biisille on merkitty muitakin tekijöitä, lyriikka on Jacksonin oma.

Läpi kappaleen sykkivän scratch-henkisen perusbiitin päälle ajetaan aluksi eri tavoin prosessoituja ”Do you wanna get up and jam” -lauseita, ja muualla kuin a-osassa sen joka toisen tahdin alkua korostaa Iso Isku. Tuolla Iskulla piiskataan sovitukseen meheviä variaatioita – erityisen funky on synteettinen torviriffi, joka muuttuu upeaksi triolimelodiaksi juuri ennen Heavy D:n lyhyttä rap-osuutta. Bassoa ei ole lainkaan, ja Teddy Rileyn kitara hiipii mukaan vasta puolessamatkassa.

Hyvin samantyylistä bassotonta, ykköstä korostavaa rytmiä pidettiin viisi vuotta myöhemmin käänteentekevän trendikkäänä; tarkoitan Prodigyn hittejä Firestarter ja Smack My Bitch Up. Tasokkaita biisejä nekin, mutta häviävät armotta tanssittavuudessa Jamille, muusta sisällöstä puhumattakaan. Jacksonin aivan lopussa kähisemästä rapinsekaisesta jäähdyttelystä ei saa selvää, mutta se vahvistaa mielikuvaa esityksestä, jossa artisti on oppinut laittamaan itsensä likoon uudella tavalla.

13) The Lost Children (2001

2008-07-10T11:31:00.002+03:00

| Michael Jackson |

Häiveellä sisään tulevasta valssirytmisestä introsta tulee mieleen yksi pophistorian parhaista joululauluista, Pretendersin 2000 Miles. The Lost Children ei ole joululaulu, mutta sen lumoava kepeys, melodisuus ja jotenkin kelttiläinen tunnelma kaivavat esiin sitä sadunomaista kutitusta, jota muinoin tunsi muun muassa joulua odottaessaan. Pääosin Michael Jacksonin ohjelmoimat ja soittamat taustat on tehty kauttaaltaan syntikoilla, mutta ne tukevat viisun viestiä juuri kuten pitääkin.

Viestinä on se, että musiikki on osa vanhemman ja lapsen yhteyttä, ja yhteys on musiikin edellytys. Kun lapseen menetetään yhteys, hänelle ei voi laulaa. The Lost Childrenissä aikuiset laulavat ”kadonneille” lapsille kaksi ensimmäistä kertosäettä, ja kolmannessa ”löytyneet” lapset vastaavat. 20-päistä lapsikuoroa johtaa muuten Tom Bahler, She’s Out of My Lifen kirjoittaja, ja tuo osuus on biisin musiikillinen kohokohta. Tosin en ole varma, laulavatko vekarat stemmoja vai soinnutetaanko hienot harmoniat pelkästään instrumenteilla.

Konstikkaaksi biisin tekee kuitenkin pohdinta siitä, mitä lapsen katoaminen kaikessa laajuudessaan tarkoittaa. Se voi toki viitata Peter Pan -satuosastoon tai konkreettisesti tietymättömissä oleviin tenaviin, mutta minusta se on lauluksi puristettu versio puheesta, jonka Jackson piti Oxfordin yliopistossa The Lost Childrenin levyttämisen aikoihin alkuvuonna 2001. Lapsuus katoaa, kun aikuiset eivät kykene tai ehdi vaalimaan sitä ja yrittävät korvata läsnäolonsa materialla. ”Childhood has become the great casualty of modern-day living.”

Toki puheita on pidetty maailman sivu, mutta Jackson todella pisti itsensä peliin kertomalla isäsuhteestaan ja omista tavoitteistaan kasvattajana. Hänen seitsemänkohtainen lasten oikeuksien julistuksensa todisti myös aiheeseen paneutumisesta ja eläytymisestä, esimerkkinä kohta neljä: ”Oikeus tulla kuunnelluksi, vaikka ei olisikaan kiinnostavaa asiaa”. Lapsi, joka joutuu taistelemaan oikeudestaan rakkauteen, suojeluun ja arvonantoon, menettää lapsuutensa. Näitä oikeuksia väheksyvä aikuinen menettää myös kosketuksen omaan tärkeään menneisyyteensä.

Media arvatenkin vaikeni tapahtumasta, joka oli kiusallisessa ristiriidassa sen ylläpitämän ja tuottoisaksi kokeman Jackson-kuvan kanssa. Tämä sen toiminnassa juuri on viheliäisintä: vaikka Michael Jacksonin systemaattisesta ”luonnemurhasta” kärsii ensisijaisesti vain yksi mies läheisineen, niin näin oivan ja potentiaalisen mission mitätöimisestä kärsii koko maailma. Minä ainakin ihan tosissani arvostan Jacksonin ponnisteluja – mahdollisesti enemmän kuin hänen musiikillisia ansioitaan. Musiikki ei voi olla oikeassa, idealismi voi.

Popkulttuuri on pitkään ja kipeästi kaivannut idealismia – utopistista, naiivia, radikaalia, mitä tahansa. Kun sitä olisi tarjolla alan korkeimmalta taholta, pyrimme kuitenkin kaikin mahdollisin ja mahdottomin keinoin tukahduttamaan ja likaamaan sen. Kukaties myös onnistuimme pyrkimyksissämme: lasten oikeuksien esitaistelija on ollut pitkään hiljaa, eikä uutta ole näköpiirissä. Yläfemma! Tuntuuko nyt hyvältä?

Herkullisen ulottuvuuden The Lost Childreniin tuovat äänipätkät Hämärän rajamailla -sarjan jaksosta Kick the Can (1962). Vanhainkodin kuistilla viruva mies katselee lasten purkinpotkimista ja oivaltaa, että hänen ikääntymisensä alkoi siitä, kun hän lakkasi leikkimästä. Koko talo pitää äijää höpsähtäneenä, mutta hän suostuttelee lopulta muutkin asukit karkaamaan yöllä laitoksesta pihalle potkimaan purkkia. Kaikki muuttuvat jälleen lapsiksi paitsi ukkelin skeptinen huonekaveri, joka tapahtuneen hoksattuaan jää anelemaan: ”Ottakaa minut mukaan!”

Jaksossa näyttelevät ja biisissä puhuvat junioritkin ovat nykyisin Michael Jacksonia vanhempia, päähenkilöistä puhumattakaan, joten teemassa on kiistattomia ikuisuusarvoja. Tämän vihjauksen mukaan siis todellisia kadonneita lapsia olemme me aikuiset, ja The Lost Children on omistettu meille. Muun muassa sille Helsingin Sanomien arvostelijalle, jonka mukaan tämä kaunis, puhdas, viisas, ovela ja monin tavoin puhutteleva esitys on ”pelottavan omituinen”. Wishing them well, and wishing them home...

Kick the Can youtubessa

14) Show You the Way to Go (1976

2008-07-08T14:37:00.001+03:00

| Kenneth Gamble | Leon Huff |

Pätevä musiikkihistorioitsija kykenee jäsentämään ja sijoittamaan kuulemansa osaksi eri suuntauksia, vaiheita ja aikakausia. Todellinen haaste on kuitenkin kyetä sen jälkeenkin arvostamaan musiikkia omana itsenään. Liian usein törmää sellaiseen (epä)ajattelutapaan, että esimerkiksi Show You the Way to Go edustaa The Jacksonsin siirtymävaihetta Motownin ja oman tuotannon välillä, tai että se edustaa Gamble & Huffin Phillysoulin jäähdyttelyvaihetta, joten sitä ei kuulu pitää olennaisena.

Muistelenkin lämpimästi aikaa, jolloin kuuntelin brittilistan ykköshittiä autuaan tietämättömänä olevasta tai tulevasta – kuulin vain upean biisin. Bobby Martinin samettisen ja sopusointuisen sovituksen, jota maukkaasti kärkevöitettiin rautalankakitaralla ja veljesten laadukkaat stemmat, joiden päälle Michaelin kelpasi improvisoida tekstin osasia entistäkin sävykkäämmäksi kudelmaksi. Show You the Way to Go ei kurkottele kuuta taivaalta, mutta siinä on jokainen palanen paikallaan.

Lyriikka on tietenkin lässynpuoleinen, jos sillä tosissaan yritetään ottaa kantaa rotujen ja kansojen yhteistyön puolesta. Jackson ei tulkitse sitä itsevarman määrääjän ottein, vaan tekee haavoittuvalta kuulostavan ota tai jätä -tarjouksen. Mainioimmin laulun olemus kiteytyy kohdassa, jossa kuoro kehottaa ”Let me show you, let me show you the way to go”, Michael voihkaisee ”Please follow me, now” ja matkaa kuvataan pehmeällä torvisoololla. Lopun ad libit kuulostavat niin aidon spontaaneilta, että oli kiinnostava ratkaisu laittaa niiden perään yksi huudahdus pyörimään luuppina – sen ”epäaitous” kuuluu selvästi.

15) Smooth Criminal (1987

2008-07-06T21:41:00.001+03:00

| Michael Jackson |

Jos Bad-albumin biisi- ja singlevalinnat muutoin olivat kiistanalaisia, niin yksi tuntui nauttivan kaikkien luottamusta. Smooth Criminalia pidettiin varmana hittinä, mikä Jackson-strategiassa tarkoitti sitä, että se säästettiin seitsemänneksi singleksi stimuloimaan vuoden 1988 joulumyyntiä. Tuohon mennessä ehdittiin jo huomata, että Bad ei useimmissa maailmankolkissa yltäisi Thrillerin menestykseen millään ilveellä, mutta ihan kunniakas profiilinkohotus Criminal oli taidokkaine videoineen.

”Varma hitti” ei tässä tapauksessa kuitenkaan tarkoita varman päälle laskelmoitua täsmärahastajaa, vaan Smooth Criminalissa on jollei mullistavia niin varsin oudoksuttavia palikoita. Se roikkuu suorastaan uhkarohkeasti koukkujensa varassa – esimerkiksi a-osassa basso ja laulu kulkevat samaa, kieltämättä tarttuvaa sävelkulkua ja rumpupohja on uhmakkaan yksitoikkoinen. Jackson myös toistaa 44 (!) kertaa ”Annie are you OK?” tai ”Are you OK, Annie?”, vaikka tuntuu muutoin olevan paljon kiinnostuneempi kaikkivoipaisesta rikollisesta kuin tämän avuttomasta uhrista.

Se kuitenkin säilyy vaivatta, intron sydämenlyönneistä lopun kirkuvaan synasoundiin asti: Jännite. Bad-nimiraita sössi osan tiukkuudestaan lyyriseen ja laululliseen harhailuun, mutta kryptisempi Smooth Criminal sykkii coolia auktoriteettia. Jacksonin sähäkkä artikulointi liukuu linjakkaasti kuiskauksen ja falsettivoihkinnan välillä. Säästeliäästi napsuva kitara ja puhaltimien pikavisiitit lisäävät biisin kineettisyyttä. Ja tietysti muistamme meriiteistä tarkeimmän: alun bassoriffistä tehtyä luuppia on soitettu vuosikausia Linnanmäen Vekkulassa!

16) Morphine (1997

2008-07-04T13:07:00.002+03:00

| Michael Jackson |

Morfiini ja Demerol-merkkinen petidiini ovat voimakkaita särkylääkkeitä, joihin Michael Jackson oletettavasti turvautui saatuaan palovammoja päänahkaansa mainoskuvauksissa vuonna 1984. Niitä korjattiin useilla leikkauksilla, ja pitkäaikaisen ystävän David Gestin mukaan Jackson on tästä lähtien kärsinyt kroonisista kivuista. Vuonna 1993 hän hakeutui hoitoon kipulääkeriippuvuuden takia ja on ajoittain näyttänyt julkisuudessakin vähän kemikaalitasapainonsa menettäneeltä.

Demerolia suositeltiin takavuosina pienemmän riippuvuusriskin takia, mutta se voi aiheuttaa muun muassa deliriumia, kouristuksia ja pahoinvointia. Vaikka ”morphine” kuulostaa iskevämmältä, biisi tuntuu kertovan juuri Demerolin sivuvaikutuksista. Tai ainakin jostain itse koetusta, sillä Morphinen sooninen koostumus on erittäin varmaotteinen ja vakuuttava. Harhat, vieroitusoireet, viha, epätoivo, tuokionomainen helpotus ja tietoisuus sen ohimenevyydestä tungetaan kuulijan korvakäytäviin tylysti mutta kiehtovasti.

Alun ja lopun koneellinen, prosessoitu pauke toimii tahallisen hiostavana solvausten ja purkausten ponnahduslautana, kun taas keskiosan hyperharmoninen piano-jousisuvanto kuvaa sitä, minkä eteen narkkari tekee mitä tahansa. Huojennuksen hetkikin on katkera – huume lohduttaa ”Don’t cry, I won’t convert you”, moneen kertaan pettynyt läheinen ”Don’t cry, I won’t resent you”. Kontrasti hätkähdyttää, mutta osat sopivat yhteen saumattomasti.

Morphine on erikoisin kuulemani äänite, johon työläiden studiotehosteiden lisäksi on käytetty suurta jousiorkesteria ja kuoroa. Sekaan on ripoteltu myös äänileikkeitä Jacksonin suosikikseen nimeämästä Elefanttimies-elokuvasta, jossa John Merrickin viimeiset vaiheet esitetään varsin samanhenkisenä vuoristoratana kuin Morphinen potilasprofiili. Ei voi mitään, tämä kolisee ja koskettaa – hetkittäin olisin valmis poistamaan sijanumerosta ykkösen tai jopa kuutosen.

17) Never Can Say Goodbye (1971

2008-07-02T11:25:00.001+03:00

| Clifton Davis |

The Jackson 5:n tuottaja Hal Davis sattui kuulemaan parikymppisen Clifton Davisin (ei sukua) soittavan biisiä pianolla ja innostui niin, että varasi studioajan saman tien. Never Can Say Goodbyen päätymisestä veljesbändin repertuaariin väännettiin Motownilla kättä, koska pelättiin sen kypsyyden karkottavan varhaisteinifanit. Eivät he suuremmin karkonneet, vaikka lyriikan lisäksi etenkin lauluharmonioihin tuli uutta varttuneisuutta.

Stemmojen ja soitannon ylväs luistavuus saa kuvittelemaan, että asialla on suurikin orkesteri, mutta perinteisten bändisoittimien lisäksi biisissä ei kuulla kuin huilua ja/tai piccoloa. Ja menenpä väittämään, että tässä on Michael Jacksonin teinikauden paras laulutulkinta – hän ei oikeastaan tarvitsisi sanoja ”There’s a very strange vibration that pierces me right to the core” välittääkseen juuri oikean tunnelman. Joku You Are Not Alonekin muuttuisi hyväksi biisiksi näin palavasti esitettynä.

Never Can Say Goodbye on toki omimmillaan tällaisena keskitempoisesti keinuvana soulhehkutuksena, mutta kolme vuotta myöhemmin se muuttui luontevasti euforiseksi pehmodiscoksi, kun rytmiä nopeutettiin, laulua hidastettiin, kertosäkeen ”no no no” -lopetusta korostettiin viulukoukulla ja mikin varteen tarttui Gloria Gaynor. Vasta tämä versio toi biisin suomalaisten tietoisuuteen, mutta USA:ssa alkuperäinen menestyi paremmin (listasijat 2 ja 9). Myös Isaac Hayes ja The Communards ratsastivat sillä myyntitilastoihin.

Clifton Davis kirjoitti Jacksoneille toisenkin hitin (Lookin’ Through the Windows) ennen kuin pääsi That’s My Mama -nimisen sitcomin päärooliin. Katherine Jacksonin kirjan mukaan hän oli ensimmäisen ”Michael Jackson on homo” -juorun toinen osapuoli – tai kolmas: jo 30 vuotta sitten Michael oli medialle vapaampaa riistaa kuin muut julkkikset, joten Davisin osuutta lievennettiin raportoimalla, että Jackson taistelee erään tytön kanssa hänen rakkaudestaan.

18) Human Nature (1982

2008-06-30T07:19:00.001+03:00

| Steve Porcaro | John Bettis |

Jos Michael Jackson välillä ilmaisee itseään monisyisemmin kuin olisi oman edun mukaista, niin kyllä muidenkin kirjoittamat biisit voivat aiheuttaa ymmää ja häkellystä. Mistä Human Nature kertoo, kaupungista vai naisesta? Onko kaupunki New York? Onko nainen vain osa kaupungin viehätystä tai toisinpäin? Miksi kertosäkeessä vastataan kysymykseen, vaikka se on vielä kesken? Ja mikä koko tarinassa on sitä ihmisluontoa?

Eihän tuolla niin väliä ole. Quincy Jones bongasi keskeneräisen melodian Thrillerillä soittaneiden Toto-yhtyeen jäsenten tarjoamien biisidemojen seasta ja teetti siihen viime tingassa tekstin rutinoituneella hittilyyrikolla John Bettisillä. Sävellys, sovitus ja musisointi ovat lähes kokonaan totolaisten käsissä, eikä jälkeä voi moittia – levyn toisiin syntikkapainotteisiin raitoihin (Baby Be Mine, P.Y.T.) verrattuna Human Nature kuulostaa ajattoman raikkaalta.

Ei ihme, että Jonesin korva tarttui kertosäkeen viehkoon ”Why, why” -kohtaan. Mutta se on jo pieni ihme, kuinka monta kaunista sävelkulkua se sai valmiissa kappaleessa seurakseen, introsta outroon. Erityisesti miellyttää a-osan eri rytmeissä kulkevien laulun ja basson yhteistyö. Jacksonin ei tarvitse kuin heittäytyä mukaan vähäeleisesti, vain muutamaan falsettikujerrukseen ja outoon artikulointiin (”Hear her voice”) innostuen. Dangerous-kiertueellahan mies tyylitteli biisin kanssa aivan liikaa.

Vaikka Steve Lukather, David Paich ja Porcaron veljekset eivät kovin monella Michael Jacksonin biisillä soittaneet, hekin saavat yhä kokea, kuinka vaikeaksi tuo menneisyys tekee ”normaalit” mediasuhteet. Kun rock-yleisölle suunnattu brittilehti Classic Rock teki vuonna 2003 Totosta laajan historiikin, Thriller mainittiin jo kansiteksteissä ja juttuun laitettiin kaksi kuvaa Jacksonista, vaikka siinä ei kerrottu aiheesta oikeastaan mitään.

19) Shake Your Body (Down to the Ground) (1978

2008-06-28T10:50:00.001+03:00

| Michael Jackson | Randy Jackson |

Yhdeksän vuotta ensimmäisen hittinsä jälkeen The Jacksons sai lopulta julkaistuksi itse kirjoittamansa singlen. Laulumelodia ja sanat ovat Michaelin käsialaa, mutta biisi rakentuu Randyn säveltämän pianokuvion ja sitä myötäilevän synabasson varaan. Olennainen on myös Titon nakuttava kitarariffi – Shake Your Body on Destiny-albumin ainoa raita, jossa hän hoitaa kitaroinnin yksin. Hyvin raakilemainen demo on kuultavissa The Ultimate Collection -boksin ykköslevyllä.

Lopullisessa versiossakin on jäljellä reipasta rosoisuutta, vaikka sovitus on ylellinen jousineen kaikkineen. Tom Tom 84:n ohjastamat torvet eivät aina tahdo pysyä äkkiväärän sävelkulun perässä, mutta vaikutelma on jotenkin sympaattinen myöhempien levyjen ylisäntilliseen Seawind-ryhmään verrattuna. Tietynlainen epäpuhtaus on osa vaskipuhaltimien olemusta, ja elettiinhän tuolloin soittotaitoa väheksyvän new wave -estetiikan aikaa (ainakin minä elin).

Ennen kaikkea Shake Your Body on kuitenkin erittäin imevä, toistosta ja variaatioista voimaa pumppaava tanssisiivu. Michael on vokalistina kekseliäimmillään maustaen ilmaisuaan hassuilla kurkunselvitysäänillä ja hokien kertosäettä ilman melodiaa puoliksi kuiskaten. Ehkä aiemmin mainitsemani Don’t Stop ’til You Get Enoughin ja Lovely Onen samankaltaisuus Shake Your Bodyn kanssa häiritsee siksi, että pelkkään nimilauseen toistoon perustuvat kertosäkeet ovat muuten Jacksonille epätyypillisiä. Jotkuthan eivät muunlaisia osaa tehdäkään – pahimmat esimerkit Manic Street Preachers ja INXS.

Vaikka biisi kestää singlellä alle neljä minuuttia, yli kahdeksanminuuttisessa albumiversiossa ei mielestäni ole juurikaan tyhjää. Discon ja maksisinkkujen kulta-aikana tällaista täysipainoisuutta tapasi aika useinkin – puoli vuotta myöhemmin ilmestynyt Chicin yhtä pitkä Good Times toimi loistavasti esitellessään sovituksen instrumentit yksi kerrallaan. Shake Your Bodyn lopussa laulu, piano, jouset ja torvet vaikenevat samanhenkisesti tehdäkseen tilaa kitaran ja kahden syntikkabasson keskinäiselle peippailulle.

20) Give In to Me (1991

2008-06-26T14:50:00.004+03:00

| Michael Jackson | Bill Bottrell |

Musiikin historiasta tuskin muistuu kauheampaa ilmestystä kuin puudeliksi föönattu sekundarokkari, joka on solminut tikapuuhermostonsa kolmesta säikeestä taas yhden – kääk – tukkaheviballadin. Lähes yhtä kauhea on ajatus siitä, että jokin Michael Jacksonin levytys karsinoituisi ihmisten päissä samaan lokeroon tämän pelkistä fraaseista syntyneen ”tyylilajin” kanssa. No, vaikeahan sitä on tietää, kuinka yleisesti Give In to Metä pidetään heviballadina, mutta yksi fakta vie sen kuilun partaalle: siinä on sama kitaristi kuin kaikkien aikojen inhokissani, Guns N’ Rosesin November Rainissä.

Kukaties juuri banaaliuden rajoilla tasapainoilu saa Give In to Men kihelmöimään niin hienosti. Tai koska siinä on pakollisia kliseitä korvattu niin oivaltavilla viittauksilla, että kaiken draaman keskellä melkein naurattaa. Esimerkiksi Bill Bottrell kaivoi siihen ullakolta 1970-luvun progemuusikoiden suosikkisoittimen Mellotronin, mitä Bon Jovi tuskin olisi keksinyt. Ja Slashin kitaraosuus päättyy karkeaan feedbackiin, jollaista en muista Gunnareiden levyillä kuulleeni (ehkä siksi, etten juurikaan kuuntele niitä).

Joka tapauksessa olen vakuuttunut siitä, että yksikään metallikailottaja ei suoriutuisi laulusta Michael Jacksonin tasoisesti, samaan haurauden ja dynaamisuuden kombinaatioon yltäen. Etenkin ”You and your friends were laughing at me in town” -väliosa demonstroi, kuinka paljon mies kehittyi rockvokalistina Beat Itin jälkeen. Rytmisestä toteutuksestakin on lajityypin laahaavuus kaukana. Pidän toisen ja neljännen iskun ontosta poksahduksesta, joka vähitellen muuttaa klangiaan ja tuntuu lopussa kaikuvan jostain kilometrien takaa yhdessä kitarafeedbackin kanssa.

Give In to Me on niitä biisejä, joista saisi tehdyksi kiinnostavia covereita, jollei alkuperäinen tulkinta olisi niin kiinteä osa niiden olemusta, että ihan heti ei haluaisi kenenkään yrittävän sellaista. Sangen tuttu melkein-cover on kuitenkin olemassa: Toni Wirtanen myöntää auliisti, että Apulannan eka hitti Mitä kuuluu pohjautuu autoradiosta kuunneltuun Jacksonin kappaleeseen.

21) The Love You Save (1970

2008-06-24T17:18:00.001+03:00

| The Corporation™ |

Popfanina on aina hienoa seurata, kun joku näyttää saavuttavan haavoittumattomuuden tilan. Ei vain saa tuurilla irtohittiä, vaan seuraa sitä vielä hiukan tarttuvammilla ja neuvokkaammilla biiseillä tuoden aina esille jotain uutta. Tuo huuma ei kestä kauan – se latistuu aina, vaikka itse musiikki kehittyisi – joten tilaisuus täytyy tunnistaa ja siihen kannattaa heittäytyä ennen turtumista ja kyynistymistä.

Vaikka Michael Jacksonin uralle näitä lyömättömyyden hetkiä lienee mahtunut muitakin, tyypillisimpänä pidän The Jackson 5:n kolmatta ykkössingleä. I Want You Back on sanoiltaan turhan aikuismainen ja ABC liian lapsekas, mutta The Love You Save tuntuu nokkeluudessaan kiteyttävän koko ilmiön. Nimilause keksittiin liikennevalistuskampanjasta ”Stop, the life you save may be your own”, joka poiki muitakin mukaelmia: ”Look both ways before you cross me.” Puhuteltavana on tyttö, joka jo alakoulun hippaleikeissä jahtasi kärkkäästi poikia ja jatkaa yhä pörräämistään.

The Love You Save on iskevän tekstin ja energisten vuorolaulujen juhlaa – Jermainenkin ääni resonoi hurjuutta, joka myöhemmin katosi. Soundit ovat myös paremmat kuin kahdessa edeltäjässä, ja entisestään mutkistunut rytmisokkelo pysyy yhä kasassa hyväntuulista bailumenoa verottamatta. Tästä ei voitu enää pistää paremmaksi, vaikka I’ll Be There -balladin jälkeen yritettiinkin vielä parin sinkun verran toistaa samaa reseptiä.

22) One Day in Your Life (1975

2008-06-22T14:23:00.002+03:00

| Sam Brown III | Renee Armand |

Vaikka Michael Jacksonin viimeinen Motown-albumi Forever, Michael oli omana aikanaan melkoinen floppi, myöhemmin on huomattu sen tunnollisesti toteutettujen hiturien ansiot. Jotkut vannovat r&b-henkisemmän aloitusraidan We’re Almost Theren nimeen, mutta minuun putoaa One Day in Your Lifen melodinen liikuttavuus ja hentomielinen alakulo. Päähenkilö väittää uskovansa, että menetetty rakkaus huomaa vielä elämänsä tyhjyyden ja palaa takaisin, mutta biisissä on selvä luopumisen fiilis.

Säveltäjä Sam Brown III on jälkikäteenkin hämmästellyt, kuinka nuori vokalisti matki ensin tarkasti kuulemansa demolaulun, totesi sitten ”Now I’ll sing it my way” ja teki siitä kertavetäisyllä omannäköisensä. A-, b- ja c-osat alkavat kaikki samalla ”one day in your life” -säkeellä, ja esitys kasvaa ja vähenee symmetrisesti niin, että tasan keskikohdassa on massiivinen jousien, torvien ja naiskuoron revittämä puoliminuuttinen. Sitä seuraava Jacksonin ja kuoron yhteiskajautus ”Though you don’t need me now, I will stay in your heart” nostaa biisin soihtuballadien Hall of Fameen.

Vaikka viihdesuosikki Johnny Mathiskin julkaisi pian oman versionsa, One Day in Your Lifen kynttilä pysyi vakan alla vuoden 1981 uudelleenjulkaisuun asti. Kun Motown alkoi Off the Wallin menestyksen jälkeen rahastaa back-katalogillaan, biisi kävi kaupaksi Britanniassa niin hyvin, että vasta Earth Song (1995) syrjäytti sen Jacksonin uran myydyimpänä singlenä. Kun miehen huhuttiin esiintyvän rikosoikeudenkäyntinsä jälkeen suuressa Live 8 -konsertissa, tiesin toki ettei huhu toteutuisi, mutta itsekseni hekumoin täydellistä kappalevalintaa tuohon tilaisuuteen: kunpa kuulisi vielä One Day in Your Lifen livenä.

23) The Lady in My Life (1982

2008-06-20T00:06:00.001+03:00

| Rod Temperton |

Michael Jackson ei levyttänyt Rod Tempertonin parasta kappaletta – sellainen voisi olla vaikka Brothers Johnsonin Stomp vuodelta 1980 – mutta hän taisi levyttää Tempertonin parhaan balladin. The Lady in My Life on todiste kypsästä r&b-näkemyksestä: se etenee sulavan sensuellisti, vaikka mutkikas melodia ei todellakaan ole mitään yhteislaulu- tai mukanaviheltelymateriaalia. Myös kiintymys ja lihallisuus kietoutuvat biisissä niin luontevasti, että sitä voisi hiukan ristiriitaisesti kuvailla viattomaksi kutusouliksi.

Runollisesta avausvirkkeestä ”There’ll be no darkness tonight, lady our love will shine” meno konkretisoituu vähitellen, ja Jacksonin ääni noukkii matkalta mukaansa lisää vivahteita. Minuutti ennen loppua soittoon tulee aika höyryinen suvantovaihe, ja kuten numerossa 24, tässäkin laulaja ja tuottaja väänsivät kättä loppuosuuden laulutavasta – Quincy Jones halusi siihen lisää ”kerjäämistä”. Jackson tekee työtä käskettyä, mutta minusta biisin kohokohdaksi jää sitä ennen kuultava ulvaisu ”All through the night”. Vaikka viimeisessä miksauksessa napsaistiin yksi säkeistö pois Thriller-albumin kokonaismitan lyhentämiseksi, harva osannee sitä ikävöidä.

Sovitus ja soitanta on taitavaa mutta anonyymiä, kuten Toto-muusikoilta voi odottaakin. Kansivihosta pistää silmään Michael Boddickerille kreditoitu Emulator, aikansa kuuma puheenaihe soitinmarkkinoilla. Se oli ensimmäinen yleiseen myyntiin laitettu levykepohjainen keyboard-sampleri, jonka sarjanumero 001 annettiin Stevie Wonderille. Emulatorilla operoitiin kovin eri tavoin kuin millaiseksi samplerien käyttö myöhemmin vakiintui, enkä minä ainakaan pysty erottamaan, mikä sen rooli on The Lady in My Lifen muutenkin melko synteettisessä kuulokuvastossa.

24) She’s Out of My Life (1979

2008-06-18T09:57:00.001+03:00

| Tom Bahler |

Sellaiseen ei totisesti ollut totuttu 1980-luvun alkumetrien hitti-ilmastossa, ja Radio Luxembourgin kuuntelijakin sääti signaalia paremmaksi korviaan höristellen: itkeekö toi oikeesti tossa? Neljännen singlen She’s Out of My Lifen loppusäkeet riisuivat minut aseista ja usuttivat vihdoin ostamaan ainoan Jackson-vinyylini Off the Wallin.

Kertomansa mukaan Quincy Jones laulatti tuon lopun Jacksonilla monta kertaa uudestaan, jotta tämä lakkaisi pillittämästä, mutta turhien yritysten jälkeen nyyhkintä päätyi levylle. Mikä aukaisi miehen kyynelkanavat? Teksti sisältää paljon katumusta, mutta myös aimo kauhallisen itsesääliä. ”Now I’ve learned that love needs expression, but I learned too late.” Sen inspiraationa oli laulajalegenda Karen Carpenter, joka jätti säveltäjä Tom Bahlerin tämän paljastuttua toisen naisen vauvan isäksi (tai jotain).

Bahlerin sävellys on erittäin pelkistetty: vain kolme a-osaa, joista toisen ja kolmannen välissä hiukan kliseinen, vanhalta Broadway-musikaalilta kuulostava lisuke. Utuinen jousi-intro ei liity muuhun melodiaan lainkaan, mutta säätää tunnelman oikealle levelille. She’s Out of My Life oli omana aikanaan rohkea singlevalinta, koska siinä ei käytetä lyömäsoittimia eikä edes kunnon pianoa – Greg Phillinganesin pehmeä sähköpiano lienee ajettu kaikkien mahdollisten hattarafiltterien läpi.

Biisin herkistä, ajoittain ylisentimentaalisista osasista ja varsin vibratopitoisesta laulutulkinnasta olisi voinut kiehahtaa sietämättömän imelä kiisseli ilman viimeistä säkeistöä. Aikansa voivoteltuaan Jackson lataa tuskansa ja suuttumuksensa ”Kept my love for her locked deep inside” -lauseeseen. Sitten onkin ihan asiallista jo vähän vetistellä.

25) Leave Me Alone (1987

2008-06-16T00:06:00.002+03:00

| Michael Jackson |

Syntikkapianolla ja au!-älähdyksellä ytimekkäästi käynnistyvä Leave Me Alone on soundeiltaan aika erikoinen yhdistelmä Jackson-stemmoja ja koneääniä – ainoana perinteisenä soittimena mukaan tunkeutuu kitara. Väliosassakin da-da-daa-laulu ja sen melodiaa myötäilevä vinkuva kosketinkuvio toimivat kuin yksi sooloinstrumentti. Jackson sylkee sanansa aksentoidusti ja useiden ähkäisyjen höystämänä. Tylyn yksioikoiseksi ohjelmoitu rummunisku ei yritäkään aktivoida tanssijalkaa, vaan antaa melodian evästää esitystä eteenpäin.

Kaikki tuo on minun korvissani kuitenkin rakennettu vain rekvisiitaksi jumalaiselle kertosäkeelle, josta ei voi saada tarpeekseen. ”Leave me alone” -lausetta toistetaan kaanonmaisena eri korkeuksilta välillä aggressiivisesti, välillä unenomaisen poskenpehmeästi. Ihan mahtavaa. Jackson on käyttänyt kertsin päättävää ”Just stop doggin’ me around” -sävelkulkua monesti myöhemminkin, ja sitä kuulee myös ruotsalaisen Cheiron-hittitehtaan biiseissä – tarkistakaa vaikka Britney Spearsin Oops! I Did It Again.

Tekstissä hätisteltävä kiusankappale vaihtui ex-tyttöystävästä skandaalilehdistöksi, kun biisistä julkaistiin puolitoista vuotta Bad-albumin ilmestymisen jälkeen video. Jos läksytettävä neito oli jo alkujaan vain allegoria juorumedialle (mitä tosin en usko), lyriikasta voi hakea aika kiinnostaviakin virkkeitä. ”There was a time I used to say girl I need you, but who is sorry now.” Ja kalkkiviivojen ad lib -paljastus muuttuu aika suorasukaiseksi: ”I love you, I don’t want it.”

26) Walk Right Now (1980

2008-06-13T17:37:00.001+03:00

| Michael Jackson | Jackie Jackson | Randy Jackson |

Vaikka Triumph-albumin takakannessa komeili yhä riikinkukko, The Jacksonsin Peacock-kustannusyhtiö oli jo pantu lihoiksi ja esimerkiksi tämän biisin oikeudet merkitty firmoille Mijac Music, Siggy Music ja Ranjack Music. Kolmekin broidia taisi olla liian iso tiimi Michaelin makuun, koska hän kuvaili Moonwalk-kirjassa Walk Right Now’ta sanoin ”liian monta kokkia, liian vähän keittoa”.

Jos kappaleen syntyprosessista on aiheutunut jonkinlaisia turhaumia, ne eivät kuulu ainakaan Michaelin lauluosuudessa, jossa piisaa vimmaa ja vääntöä. Walk Right Now ei ole veljesten omaperäisin tai puhuttelevin esitys, mutta se yhdistelee bändin parhaita puolia niin energisesti ja napakasti, että sitä voisi suositella yhden biisin näytteeksi siitä, mihin The Jacksons verevimmillään kykeni. Kohtuuttoman huonostihan tämä verevyys on kansakuntamme tiedossa; lieneekö Walk Right Now’ta koskaan soitettu suomalaisella radiokanavalla? Ainakaan Radio Helsingin nettisivujen perinpohjaisista soittotiedoista en sitä löytänyt.

Moonwalk-kommentti saattaa viitata sovitukseen, jossa vedetään kaikista naruista välillä yliyrittämiseen sortuen. Loppupuolen perkussiokikkailut olisi voinut nipsaista studion lattialle, mutta edes mahtailevimmillaan soitanto ei asetu tanssittavuuden ja svengin tielle. Puhallinkuvioissa on melodisia oivalluksia, ja Stevie Wonderin luottobasisti Nathan Watts luotsaa riffillään biisin tuotannollisten tukkeumienkin läpi.

Tämä kaikki pitäisi vielä suhteuttaa lyriikkaan, jossa päähenkilö ei halua rakasta mutta uskotonta naista takaisin, koska pelkää hänen ”to love once more then leave me forever”. Yli kuuden minuutin mitassa todistellaan, että kaikki vaihtoehdot on todellakin käyty läpi visaisen suhteen pelastamiseksi, ja johtopäätös on jyrkkä: ”Walk right now, I ain’t playin’.”

27) History (1995

2008-06-11T18:32:00.001+03:00

| Michael Jackson | James Harris III | Terry Lewis |

Michael Jackson on toteuttanut biisejään niin monilla tyyleillä, että joskus lienee hankala päättää, millainen ilmiasu sopii mihinkin lauluun. Tämän hankaluuden mahdollisuus tulee mieleen Historya kuunnellessa. A-osan aggressiivinen disharmonia ja kertosäkeen sokerinen paatos tuntuvat vetävän albumiversiota vastakkaisiin suuntiin, ja tunnettu sinkkuremix onnistuu viemään sen ihan toisaalle. Aika harvoin on samasta materiaalista aikaansaatu sekä kryptisen monisyinen kuunteluteos että linjakkaasti etenevä tanssihitti.

Vaikka alkuperäisen version kontrastit hämmentävät tottumatonta korvaa, tolkku saattaa löytyä lyriikasta. Meluisa a-osa kuvaa huipulle pyrkivän ja historiaa tekevän vastoinkäymisiä ja peräänantamattomuutta, sentimentaalinen välike vetoaa sankarin apua tarvitsevien puolesta ja toiston myötä mahtipontiseksi kasvava kertosäe julistaa: ”Every path you take you’re leaving your legacy.” Taustalla kujertavat Boyz II Menin kultakurkut, ja pauhua haetaan muun muassa samplaamalla Modest Musorgskin Näyttelykuvia-teoksen loppuhuipentumaa Kiovan suuri portti.

Itse musiikkia edeltää ja seuraa noin minuutin äänikollaasi kuuluisista puheenpätkistä ja ”uutisankkurien” lukemista historian merkkitapauksista päivämäärineen. Alussa mainitaan irrallaan Monday, March 26th, 1827 (Beethovenin kuolinpäivä), minkä perään pikku-Michael väittää: ”Whatever I sing, that’s what I really mean.” Malcolm X:n, kuningatar Elisabetin ja kumppaneiden pistäydyttyä äänessä eepos niitataan astronautti Neil Armstrongin klassikkorepliikillä ”That’s one small step for man, one giant leap for mankind”.

Puhuin numeron 32 kohdalla käsittämättömyyden sietämisestä, ja vaikka yritänkin tässä purkaa Historya osiksi, kiehtovaksi sen tekee juuri käsittämättömyys ja hiukan vinksahtanut ylevyys. Kohutun History Trailer -videon tapaan Jackson tykkää tässäkin höystää hyvää sanomaansa hämmentävän militaristisella kuvastolla. Haluaako hän dramaattisuutta keinolla millä hyvänsä vai haastaako hän kuulijan/katsojan huomaamaan, että tietynlainen muoto ei aina tarkoita tietynlaista sisältöä?

Vaikka Jackson ei pidä remixeistä ja Tony Moran’s History Lesson hukkaa osan biisin syvällisyydestä, se tekee sille myös palveluksen. Urotekoja hehkuttaessaan albumiversio nimittäin hautaa alleen kertosäkeen viisaan neuvon: ”every day creates your history”, kaikilla teoilla on jälkensä ja seurauksensa. House-henkisessä, nopeutetussa remixissä kertsi korostuu ja a-osakin kuulostaa ihan hittitavaralta. Jacksonin ad libit ripotellaan uusiin paikkoihin, ja ”keep movin’”- sekä ”history”-huudahduksista väännetään lisää koukkuja.

History muistuttaa siitä tenhoavasta tosiseikasta, että aika etenee koko ajan kahdella tasolla, nykyhetkenä ja sen historiallisena projektiona. Moni maineensa vakiinnuttanut merkkihenkilö oli oman aikansa friikki ja hylkiö, ja Jacksoninkin asema tulevaisuuden kronikoissa on varmasti jotain ihan muuta kuin mitä viimeaikainen media on antanut ymmärtää. Quincy Jones kirjoitti hänestä vuoden 2001 omaelämäkerrassaan: ”Today the writers and critics seem determined to write him out of history, but it ain’t gonna happen. That’s why they call it history.”

28) Don’t Stop ’til You Get Enough (1979

2008-06-09T15:08:00.002+03:00

| Michael Jackson |

Jatkuu numerosta 84. Vaikka Radio Luxembourgia kuuntelevana teininä en rohjennut sijoittaa pennosiani mustaan musiikkiin, rohkesin kuitenkin kehua sitä kaveripiirin mielipidejohtajalle, aloittelevalle ja myöhemmin menestyneellekin muusikolle. Tämä Talking Heads -fani ei uskonut The Jacksonsin, Chicin ja muiden tekevän vakavastiotettavaa musiikkia, kunnes eräänä maanantaina hän ilmoitti koulussa: ”Kyllä sä olit oikeassa! Mä kuuntelin viikonloppuna yhden tyypin luona kuulokkeilla Michael Jacksonin Don’t Stop ’til You Get Enoughia, ja se on hieno biisi!” Minun oli kai tarkoitus olla imarreltu.

Mutta kun en ollut. Keskiaaltolähetyksiä kuulostellessa tuotannolliset hienoudet jäävät matkan varrelle, ja korvan saavuttavat vain perusasiat, melodia, rakenne ja tempo. Tässä ympäristössä Don’t Stop ’til You Get Enoughin kertosäe kuulosti väkinäiseltä kopiolta edellisvuotisesta Shake Your Body -hitistä ja se tympäisi minua. Vaikka myöhemmin olen oppinut arvostamaan biisissä muutakin kuin sovitusta, taustalla jäytävät nuo ensimmäiset reaktiot.

Toteutukseltaan kappale on tietysti yksi Jacksonin ansiokkaimmista. Basson hypähtelyt, kitaran nuolaisut, jäntevässä rintamassa etenevät puhaltimet, suklaiset jousihyväilyt ja demolta miltei sellaisinaan otetut kilkattimet ääntelevät täydellisessä tasapainossa. Ilmeisen kohokohdan, puoliväliin sujautetun torvien ja koskettimien vuorottelusoolon taakse ajettu puheensorina tuo mieleen Marvin Gayen hitin Got to Give It Up (1977), joka on muutenkin hyvin todennäköisesti innoittanut Jacksonia.

Eniten biisejä yhdistää vokalistin falsetti ja laulutavasta johtuva samantyyppinen suppeahko melodiakulku. Se tuo esitykseen kepeyttä ja samppanjamaista kuplivuutta, mutta Don’t Stopin tapauksessa toimii kehnosti livenä (todisteena The Jacksonsin konserttilevy). Aika legendaarinen on myös intron ”The force, it’s got a lot of power” -puhe, ja laulu etenee koko ajan sillä rajalla, sisältyykö nimilauseeseen suoran seksuaalisia vivahteita. Jacksonin itsensä mukaan tulkinta on kuulijan korvassa, kuten pitääkin olla.

29) Streetwalker (1987|2001

2008-06-07T12:34:00.001+03:00

| Michael Jackson |

Bad-albumin biisit näyttävät jakavan Michael Jacksonin kuuntelijoiden mielipiteet tavallista jyrkemmin – kaikilla on kannattajansa ja vastustajansa. Minä aloin tosissani ihmetellä levyn koostumusta kuultuani poisjätettyä materiaalia ja sen tarinan, jossa tekijät kiistelivät viimeisestä mukaan otettavasta kappaleesta. Quincy Jones halusi ja sai Another Part of Men, Jackson joutui luopumaan Streetwalkerista.

Toki Streetwalkerin sanat ja värähtelyt muistuttavat toista Bad-raitaa The Way You Make Me Feeliä ja Another Part of Men kryptinen ohjelmanjulistus laajentaa levyn tekstillistä kirjoa, mutta musiikillisesti ne ovat kestäneet kovin eri tavoin ajan purukalustoa. APoMin synabasso- ja kosketinsoundit edustavat löperöintä 1980-lukua, kun taas Streetwalkerin huuliharppu-ränttätänttä-doowop-konepop-kombinaatio pelittää päivä päivältä tuoreemmin. Jackson kuulostaa rennolta, itsevarmalta ja dynaamiselta, ja esityksessä on poikkeuksellista tilan tuntua. En tajua, kuinka se on aikoinaan hennottu jättää julkaisematta.

Käytän kirjainkoodeja kuvatakseni biisin tenhoavaa rakennetta. Z on alussa kaukana kaikuva ”Won’t you give me some time” -vinjetti, A on a-osa, B on lyyrisesti köyhä ”Baby I love you” -kertosäe ja C on torvilla upeasti jämäköitetty ”I never met a girl just like you” -kakkoskertsi. Osia yhdistetään ja aksentoidaan ”I got it coming baby” -irtolauseilla. Ja näin se menee: Z - intro - A - A - B - A - C - Z - A - B - C - huuliharppusoolo - pidennetty B - C - C - pidennetty Z, johon upotetaan vielä B. Toimii!

30) I Want You Back (1969

2008-06-05T17:14:00.004+03:00

| The Corporation™ |

Alussa olivat viisi veljestä, amerikkalainen hittitehdas ja Gladys Knightin esitettäväksi tarkoitettu laulu. Tosin noista viidestä veljeksestä vain kolme lauloi eikä kukaan soittanut valmiilla levyllä. Otetaanpa uudestaan. Alussa olivat pianonjuoksutus, yksi pophistorian hienoimmista ja tunnistettavimmista bassomelodioista ja 11-vuotiaan tulevan megatähden esittäytyminen. Millä sanoilla Michael Jackson käynnisti listalaulajan uransa? ”Oo-ooh, let me tell you now...”

Projekti The Jackson 5 oli erikoinen yhdistelmä musiikillista ja kaupallista kunnianhimoa. Oli monimutkaista sävelpolkua, rikottuja tahteja, osia melkein a:sta ö:hön ja moitteetonta musisointia – sitten toisaalla hyytävää tyhmiltä teineiltä rahat pois -laskelmointia animaatiosarjoineen kaikkineen. The Jackson 5 oli Spice Girlsin edeltäjä, sillä veljeksille luotiin erilliset identiteetit: ”athlete” Jackie, ”mechanic” Tito, ”heart throb” Jermaine, ”dancer” Marlon ja yhdeksänvuotiaaksi väitetty ”wonder kid” Michael.

Viimeksimainittu ainakin oli tittelinsä veroinen, koska eniten kuulijoita I Want You Backissä löi ällikällä hänen lauluosuutensa. Vaikka Knightille tehtyä tekstiä ei ihan sellaisenaan tuotu Michaelin tulkittavaksi, aika kohtuuttomasta haasteesta hänet pistettiin selviytymään. Hienoimpia kohtia ovat kertosäkeen ”Won’t you please let me back in your heart” ja lopun aggressiivinen huuto, josta Katherine-äiti on kertonut ensikuulemalla kovasti närkästyneensä.

Michaelin laulun ja Wilton Felderin basson keskeinen asema kuuluu jo stereokuvassa, jossa kaikki muut osaset on sysätty pelkästään vasempaan tai oikeaan kanavaan. 39-vuotias äänite on vanha, mutta I Want You Back kuulostaa säröisyydessään vielä paljon iäkkäämmältä – jo 1950-luvulla saatiin taltioitua siistimpää stereoääntä. Tuntuu uskomattomalta, että tätä väitetään Motownin siihen asti kalleimmaksi äänitykseksi, johon satsattiin enemmän kuin koko muuhun esikoisalbumiin yhteensä.

31) I Can’t Help It (1979

2008-06-03T19:48:00.001+03:00

| Stevie Wonder | Susaye Greene-Browne |

Mikähän siinäkin on, että ensimmäiset syntikat ja muut elektronisesti muokattavat soittimet osattiin hyödyntää niin tyylikkäästi 1970-luvun r&b:ssä? 1980-luvun mustat konesoundithan kuulostavat suurelta osin aivan kauheilta – Michael Jacksonkaan ei täysin välttynyt niiden ansoilta. Ehkä kiitämme muusikoita nimeltä: Greg Phillinganesin ja Michael Boddickerin maalaama synamaisema on niin ajaton, että I Can’t Help It on yksi Jacksonin samplatuimmista biiseistä.

Toki mukana on paljon muitakin instrumentteja, mutta kokonaissoundi on niin eteerisen pumpulinen, että korva saa tosissaan kaivaa niitä esille. Missä muka lymyilevät kansivihon mainitsemat Seawind Hornsin seitsemän erilaista puhallinta? Biisi kietoo syliinsä jo alussa niin lämpimästi, että se ei oikeastaan kehity mihinkään. Sama pätee hyräillen sisään tulevaan Jacksoniin, jonka upein kujerrus soi ekassa säkeistössä: ”Running often through my mi-i-i-i-ind”. Tekstin päähenkilö ei voi mitään hullaantumiselleen, mutta ei haluakaan voida.

Koska hieman jazzahtava sävellys on Stevie Wonderin kynästä, Jackson epäilemättä halusi tehdä selväksi, ettei se vokalistin vaihtumisesta ainakaan huonone. (Wonder on esittänyt sitä vain livenä muutaman kerran.) Miesten ainoat duetot, vuoden 1987 yhtäaikaisilla albumeilla ilmestyneet Just Good Friends ja Get It, olivat pakonomaisia pettymyksiä. Parhaaksi yhteislevytykseksi onkin nimettävä Richard Nixonille omistettu You Haven’t Done Nothin’ (1974), jossa Wonderin taustakuorona toimi The Jackson 5.

32) Black or White (1991

2008-06-01T22:06:00.002+03:00

| Michael Jackson | Bill Bottrell |

Kieltäydyn taas huomioimasta puheintroa osana kappaletta, koska se on niin irrallinen – jotain, joka kenties päätettiin ympätä Dangerous-abumin ekan singlen alkuun, on singlevalinta mikä tahansa. You Rock My World -introssa oli kuultavissa sentään jonkinlainen sanallinen yhteys biisiin, tässä ei. Kelaamme siis suoraan Jacksonin tuottajakaverin Bill Bottrellin soittamaan kitarariffiin, joka on kähvelletty John Mellencampin hitistä Hurts So Good (1982).

Alkoipas tämä nyt ynseästi. Oikeastihan Black or White on mahtitsibale! Tutuista osasistaan ja yleispätevästä tyylilajistaan huolimatta se on vahvasti omankuuloisensa pop-rock-hiphop-tanssihybridi. Möyrähtelevä basso, akustinen kitara, rummut ja kilkattimet pelaavat lainariffin takana timmisti yhteen ja vaihtavat jännästi koordinaattejaan mystisen L.T.B.-nimimerkin rapatessa. Biisi on muutenkin yllättävän kompakti – peräkkäiset ”hardrock”- ja ”hiphop”-tuokiot kestävät kumpikin vain 18 sekuntia.

Lyriikka paasaa paikoitellen aika purevastikin rotuharmonian ja värisokeuden puolesta. Etenkin rap-tekstissä tuodaan esiin, kuinka paljon ihonväriin tuijottaminen rajoittaa ihmisen ajattelua: ”I’ve seen the bright get duller, I’m not going to spend my life being a color.” Toisaalta on vaikea kuvitella kenenkään muun kuin afroamerikkalaisen artistin laulavan ”I ain’t scared of no sheets”, joka viittaa Ku Klux Klaniin. Paikoitellen sanoihin tulee myös puhtia nasevasta rytmityksestä kuten kertosäkeen aloituksessa ”But -- if -- you’re thinking about my baby”.

Black or White -nimi tietenkin heitti päin kuulijoiden naamaa kysymyksen Jacksonin muuttuneesta ulkonäöstä, johon hän antoi vastauksen vasta 1993 Oprah Winfreyn haastattelussa. Aiheeseen kytkeytyvä epätietoisuus tuntuu yhä kovasti häiritsevän useita, vaikka monissa viihdemuodoissa mysteeri on olennainen osa viehätystä. Miksi roskalehdet eivät ”kansalla on oikeus tietää” -missiossaan paljasta vaikkapa taikatemppujen salaisuuksia? Joissakin taide- ja kulttuuripiireissä käsittämättömyyden sietämistä pidetään jopa sivistyksen edellytyksenä – selittäminen tuhoaa taideteoksen. Minusta valtaosa Jacksoniin liittyvästä epätietoisuudesta on erittäin viihdyttävää!

33) Dancing Machine (1973

2008-05-30T19:56:00.002+03:00

| Hal Davis | Donald Fletcher | Weldon Parks |

Michael Jacksonin fyysinen tähteys muutti muotoaan Dancing Machinen myötä. Kun viimeisetkin vauvarasvat olivat haihtuneet naamasta ja afro alkoi keikkua aikuisissa korkeuksissa, oli aika lanseerata maagisesti liikehtivä ihmeteini. Useissa tv-vierailuissa esitelty robottitanssi kohotti biisin niin suureksi hitiksi, että se julkaistiin uudestaan seuraavan albumin nimiraitana. Useat myöhemmät kokoelmat sisältävät tämän 40 sekuntia lyhyemmän remiksatun version – aidon originaalin tunnistaa intron äänitehosteista, muun muassa koneeseen kilahtavasta kolikosta.

Suomalais-ugrilaisella rytmitajulla Dancing Machineä tuskin edes hoksaa tanssibiisiksi, koska se rikkoo ja yhdistelee elementtejään niin riuskasti, että perussvengistä ei saa otetta. Puhaltimiin ja lauluosuuksiin on selvästi panostettu totuttua enemmän, ja rytmiryhmä jätetään kylmästi statisteiksi. Sovituksen kulmikkuus ja ”kuolleet” kohdat antavat biisille kuitenkin mieleenpainuvaa ilmettä, ja kyllä se flow lopulta löytyy kaikkien koukkujen takaa.

Michaelin laulussa on uutta äksyä auktoriteettia, ja veljesten nopeat ”Watch her get down, watch her get down” -toistot tuovat mieleen The Temptationsin ja muut tuon ajan varttuneemmat herraryhmät kärkevimmillään. Jermainen flegmaattinen soolopätkä tuntuu sen sijaan harhautuneen väärään biisiin. Vaikka Dancing Machine -nimi viittaa sinänsä myönteisesti erään naisen kykyyn herättää huomiota tanssiliikehdinnällään, niin eikö lause ”At the drop of a coin she comes alive” ole vähän liikaa? Eikö noihin aikoihin jo äänekkäästi paheksuttu naisen esineellistämistä?

34) Thriller (1982

2008-05-28T17:39:00.001+03:00

| Rod Temperton |

Maailman myydyimmän levyn nimikappaleen kreditoiminen pelkästään Rod Tempertonille on aika antelias veto, sillä tiettävästi Michael Jackson ja Quincy Jones prosessoivat sitä vahvasti studiossa – Tempertonin jäljiltä sen nimikin oli Starlight. Mutta täydet pojot miehelle siitä, että hän raapusti kasaan Vincent Pricen kuuluisan puheosuuden taksimatkalla levytyssessioon. Eihän siitä mitään dostojevskia tullut, mutta se istuu hyvin muutenkin höttöisen ja kliseisen tekstin sekaan.

Vaikka 71-vuotias Price ehti vierailla samantyylisesti jo 1975 Alice Cooperin biisissä Welcome to My Nightmare, hänellä on ratkaiseva rooli Thrillerin viehätyksessä. Äijässä oli kiistatonta musikaalisuutta, koska sai parilla otolla lyriikan lomittumaan niin sulavasti rytmiin ja tehosteisiin. Kahden puhepätkän väliosa, jossa Jackson toistaa lausetta ”Gonna be there tonight”, on biisin ja koko albumin huippuhetkiä. Taitoluistelun yksi arvostelukriteeri on transitions, siirtymät elementistä toiseen, ja Thrillerille kuuluisi niistä kärkipisteet.

Tuosta syystä en ole järin innoissani kappaleen kanonisoidusta videosta, jossa moni hieno siirtymä on rikottu ja bridge-säkeistö jätetty kokonaan pois – vaikka siinä on tekstin ainoa säväyttävä virke ”There’s no escaping the jaws of the alien this time, they’re open wide, this is the end of your life”. Zombietanssikohtauksen taustalle venytetty perusbiitti ei myöskään anna edustavinta kuvaa laulun musiikillisista ansioista. Kiehtovan kysymyksen video sentään virittää: miksi ihmiset olivat niin innoissaan tästä muodonmuutoksesta, mutta niin närkästyneitä sitä seuranneista?

Mutta alkuperäisessä albumiversiossa Quincy Jones on maineensa veroinen – siinä efektit ovat koko ajan osa musiikkia, ja palasista syntyy tuotannollisesti suurenmoista viihdettä. Vincent Pricen kolkosti hersyvä loppunauru napauttaa pisteen i:n päälle ennen kuin alussa naristen avautunut ovi lävähtää kiinni.

35) Earth Song (1995

2008-05-26T12:44:00.001+03:00

| Michael Jackson |

Michael Jacksonin kappaleita ei voi laittaa paremmuusjärjestykseen kuin täysin omakohtaisin perustein, ja yksi syy tälle on Earth Song. Otetaan mikä tahansa ”objektiivinen” laadun tai substanssin mittari, niin Earth Song poksauttaa sen jommastakummasta päästä rikki. Estetiikan ja hyvän maun suureilla ja määreillä se pyyhkii lattiaa. Earth Song on kuin kvanttiteoria: sen olemassaoloa ei voi täysin ymmärtää eikä sivuuttaa, joten se on vain hyväksyttävä tai oltava hyväksymättä.

Pidän Earth Songia sävellyksellisenä ja tuotannollisena merkkiteoksena. Se on rakenteeltaan sinfonia, jossa riittää rooleja sekä puu- ja vaskipuhaltimille että jousille ja moniäänikuorolle. Siinä on myös käsittämättömästi yhtä aikaa tilaa herkille detaljeille ja yliampuvalle paatokselle. Siirappiähkyä ehkäistään karskilla rockbassolla, ja biisin kaikenkattava ylenpalttisuus huomioiden on varsin rohkea ratkaisu, että kertosäkeet koostuvat pelkästään äänteistä aaaaa ja uuuuu. Änkyröidenkin on syytä tunnustaa, että Earth Song on ainoalaatuinen vision ja energian liitto.

Ihan samaa polyfonista neroutta ei tihku tekstistä, jonka maailmantuska kuulostaa lapselliselta ja jopa tekopyhältä – esittäjän tapaa lennellä Euroopan-kiertueellaan Pariisista yksityiskoneella keikkapaikalle ja takaisin kun ei voi järin ekologiseksi nimittää. Mutta siinä on varteenotettava näkökulma. Liian useinhan puhutaan maapallon tuhoutumisesta, kun tarkoitetaan jotain muuta eli ihmisen elinolosuhteiden tuhoutumista. Earth Song katsoo laajemmin maapallon ja ihmisen suhdetta. Kumpi niistä oikeasti kykenee tuhoamaan toisen?

Teema näkyy myös laulun visuaalisissa ylöspanoissa. Videossa tuhon keskellä elävät kolmen eri maanosan ihmisryhmät ja Jackson manaavat/rukoilevat planeetastaan esiin uusia voimia, ja parissa palkintogaalassa nähdyssä lavaesityksessä Jackson esitti likaisista rääsyistään puhdistuvaa ja asukkaitaan hellivää maapalloa. Brit Awardsiin osallistuneen pop-”älymystön” käsityskyvylle tämä vertauskuvallisuus oli tunnetusti aivan liikaa, ja History-kiertueella sen korvasikin korni panssarivaunudraama. Korni, mutta edelleen vilpitön.

36) Everybody (1980

2008-05-24T14:47:00.002+03:00

| Michael Jackson | Tito Jackson | Mike McKinney |

Osittain päällekkäin tehdyillä albumeilla Off the Wall ja Triumph on soolo- ja bändistatusten lisäksi selvä linjallinen ero. Triumph on mahtipontisempi, sanomallisempi ja kenties ristiriitaisesti enemmän tuonaikaisen Michaelin näköinen. Yksi esitys tosin tuntuu lipsahtaneen väärään kokonaisuuteen: Triumphin neljäs raita Everybody myötäilee Off the Wallilla huippuunsa hiottua tanssieskapismia iskulauseineen kaikkineen: ”Everybody, get down on the floor.”

Siinä on kuitenkin surullisempi pohjavire – tanssi ei pelkästään irrota arjesta, vaan tuo lohtua ja voimaa. Erityisen vetoava on kertosäkeeseen johdattava falsettiluikautus ”Heyyy, I’ve done my time and I have paid the price”. Biisissä on toinenkin kuningaskoukku, introna ja kertsien päätteeksi kajahtava neljän majesteettisen törähdyksen torvikuvio. Vaikka Michaelin sävellyskumppaneina on kitaristi ja basisti, kummankaan instrumentti ei pääse hallitsevaan asemaan.

Everybody tarjoaa konkreettisen mahdollisuuden vertailla kahden eri tiimin tuotantojälkeä, koska vain laulaja, puhaltimet ja koskettimet ovat samoja kuin Off the Wallilla. Soundillisesti tosin ei olla samalla viivalla: Triumphista suollettiin cd-painos alkuaikojen liukuhihnamentaliteetilla eikä sitä ole koskaan remasteroitu, joten äänen kirkkaudessa ja dynamiikassa on toivomisen varaa. Michaelin lauluosuus on hiukan varautunut ja Quincy Jones luultavasti olisi lietsonut siihen lisää latausta, mutta albumilta löytyy myös taatusti riittävän latautuneita vetäisyjä – tämä tehtiin nyt näin.

37) Butterflies (2001

2008-05-22T18:18:00.001+03:00

| Andre Harris | Marsha Ambrosius |

Invincible-albumin hienostunein neo soul -raita alkaa hiukan kangerrellen: kolhot rummuniskut ja Jacksonin fraseeraus väistelevät toisiaan opetellun oloisesti, ja tuntuu että elementit olisivat saaneet muhia ja tekeytyä keskenään pitempään ennen levyttämistä. Ne kuitenkin löytävät toisensa ennen pitkää ja tarjoavat kirkkaan välähdyksen siitä, mitä ihmeellistä koko levystä olisi paremmin fokusoituna voinut kasvaa.

Biisin kirjoittajista Andre Harris hoitaa puhaltimia lukuunottamatta koko orkestraation ja Marsha Ambrosius laulaa taustoja. Sen auvoisuus syntyy upeista, hitaasti nousevista kertosäkeen, väliosan ja torvikuvioiden melodioista, ja rytmipuoleltakin paljastuu kelpo vivahteita. Butterflies tuotiin jokseenkin sellaisenaan Jacksonin laulettavaksi – alkuperäinen Ambrosiuksen laulama demo julkaistiin sittemmin hänen Floetry-yhtyeensä albumin bonusraitana, ja erot ovat vähäiset.

Mutta muuta eroa ei tarvitakaan kuin Jacksonin laulusuoritus, jossa riittää yllätyksiä. Hän ei ole koskaan muulloin yhdistänyt perusääntä ja falsettia tällä tavoin, ja etenkin loppupuolen ad libit onnistuvat komeasti riskinotossaan – ääni lepattaa kuin ne perhoset, joita jo pelkkä ihastuksen ohikävely tuo hänen vatsaansa. Vaikka teksti sopii sekä miehen että naisen laulettavaksi, Jacksonin avoimen haavoittuvainen tulkinta nostaa sen uudelle tasolle.

38) Enjoy Yourself (1976

2008-05-20T18:13:00.002+03:00

| Kenneth Gamble | Leon Huff |

The Jacksonsin uusi levy-yhtiö Epic/CBS passitti veljekset kuuluisan phillysoul-soundin luojien Kenneth Gamblen ja Leon Huffin luo Philadelphiaan. Kun Motownilla oli totuttu siihen, että studiotyö loppuu viimeistään iltakymmeneltä, Sigma-studioilla soitettiin ja väännettiin namiskoita vaikka aamuun asti. The Sound of Philadelphia ja Jackson-brändi törmäsivät hedelmällisesti, sillä uusi lunki ote tuntui löytyvän lähes ensiyrittämällä.

Eka single Enjoy Yourself on rehvakas kahden kitaran avaama jamittelu, johon basso iskee hauskan irtonäpäytyksen pari tahtia ennen varsinaista mukaantuloaan. Torvet, kuorolaulut ja phillysoulille ominainen pehmeä kosketinsoundi sulautuvat kokonaisuuteen, ja Michaelin lisäksi myös Jackie Jackson vetäisee vankan soolo-osuuden: ”Hey there girl, I’ve been watching you, I can wipe away that frown.” Pojat siis kehottavat varautunutta tyttöä heittäytymään mukaan kemuihin.

Juuri kun alkaa epäilyttää, rakennettiinko biisi sittenkin vain parin koukuttavan riffin varaan, pesään lykätään pökköä uudenlaisilla vuorolauluilla, rumpubreikeillä ja ”you can do it, you can do it” -inttämillä. Tällä panostuksella virta piisaa mainiosti loppufeidaukseen asti. Enjoy Yourself toi Jacksoneille vihdoin ensimmäisen kultalevyn USA:n markkinoilta, koska edellinen yhtiö Motown ei ollut kattojärjestö RIAA:n jäsen eikä näin ollen mukana arvometallien jakosysteemeissä.

39) Man in the Mirror (1987

2008-05-18T19:23:00.001+03:00

| Siedah Garrett | Glen Ballard |

Vaikka Michael Jackson oli kaavailujensa mukaisesti levyttänyt albumin täydeltä itse kirjoittamaansa musiikkia, Bad-projektin loppuvaiheissa tuottaja Quincy Jones kyseli materiaalia myös muilta biisintekijöiltä. Hänen Quest-levymerkilleen sainattu tulokas Siedah Garrett ja jo Thrillerille sävellyksiään tarjonnut Glen Ballard kirjoittivat yhdessä henkevän kappaleen, joka sanomallaan täydensi olennaisesti muulta lyriikaltaan varsin tyhjänpäiväistä levyä.

On muuten aika yllättävää, että kaksi vuotta aiemman hyväntekeväisyyshitin We Are the Worldin toisena tekijänä Jackson ei rustannut Badille yhtään maailmanparannuslaulua. Tai ehkä hän rustasi, mutta Jonesia ei kiinnostanut mikään We Are the World osa 2. Onneksi Man in the Mirror ei ole sellainen; se ei syleile kuulijaansa hengiltä, vaan nostaa hänet harteilleen. Se ei pelasta henkiä hampaat irvessä, vaan innostaa muuttamaan suhtautumistaan asioihin. ”Who am I to be blind, pretending not to see their needs?”

Esillepano on bassoa ja lyöntejä myöten hyvin synteettinen, mutta sitä elävöitetään sormennapsauksilla ja lehmänkellolla. Päähuomio annetaan kuitenkin ihmisäänelle. Alussa Jacksonia tuetaan vain muutamalla ärhäkällä, imelyyttä torjuvalla nananaa-stemmalla, mutta biisin olemus muuttuu nokkelasti toisen kertosäkeen ”make that change” -lopetuksessa, kun sävellaji nousee ja lavan täyttää kunnon gospelkuoro. Viimeisen hurmoksellisen minuutin ajan estradia hallitsee taas Michael isännän ottein. En itsekään tiedä, kuinka myönteisiä arvolatauksia haluan sisällyttää tuohon hurmos-sanaan, mutta eittämättä kyseessä on yksi miehen uran intensiivisimmistä tulkinnoista.

Laulusovituksesta vastanneen Andrae Crouchin kuoro nousi Man in the Mirrorin myötä popmaailman kysytyimmäksi paatosmyllyksi – muun muassa Madonna pestasi sen Like a Prayer -hittinsä taakse. Mutta ainakin minulla oli väärä käsitys kuoron maallistumisesta osallistuessani kymmenisen vuotta sitten Puistobluesin yhteydessä järjestettyyn Crouchin kirkkokonserttiin. Sen harras fundamentalismi ei muistuttanut lainkaan Blues Brothers -leffan gospelbailuja.

40) Ben (1972

2008-05-16T12:12:00.003+03:00

| Walter Scharf | Don Black |

Muuttaessaan Detroitista Los Angelesiin Motown-yhtiö ilmoitti erääksi tavoitteekseen päästä paremmin elokuvabisneksen syrjään kiinni. Mitenkään mullistavasti tämä ei onnistunut, mutta yksi listaykkönen ja oscar-ehdokkuus saatiin Willard-kauhuleffan jatko-osan nimikappaleella. Lieneekö tuokaan diili ollut Motownin suhdetoiminnan ansiota, sillä Benin sanoittaja Don Black on kertonut varta vasten ehdottaneensa sen esittäjäksi Michael Jacksonia.

Eikä sopivampaa tulkitsijaa olisi löytynytkään laululle, jonka teemana elokuvan mukaisesti on pojan ja rotan ystävyys – Michaelillahan oli tuolloin Ray- ja Charles -nimiset lemmikkirotat. ”Most people would turn you away”, hän veisaa, ja biisissä vältellään torjuntareaktion pelossa suoraan kertomasta Benin olevan rotta. Sen sijaan siinä heijastuu, miksi lemmikkieläimen pitoa yleensä pidetään kasvattavana: ”I used to say I and me, now it’s us, now it’s we.” Virkkeen toistavat taustalaulajat ovat aikuisia miehiä, mutta jostain syystä tämä yhdistelmä ei särähdä ihmisten korvaan yhtä epäilyttävästi kuin aikuis-Michaelin ja lapsikuoron kimppalaulanta.

Benistä on tehty ylisöpöjä covereita, mutta Michaelin tulkinnassa herttaisuus ja niljakkuus yhdistyvät hienon twinpeaksmäisellä tavalla – itse elokuvahan oli lapsilta kielletty. Erityisen mestarillinen on seuraavaan säkeeseen venyvä say-sana lauseessa ”I don’t listen to a word they say”. The Jacksonsin Live-albumilla (1981) voi kuulla siitä varsin toisenlaisen sovituksen – vokalistin aikuistumisen lisäksi akustisen kitaran korvaa Randyn piano ja mieskuoron tilalla on huilusoolo! Tämä versio mahdutettiin oikeusteknisesti suotuisana myös vuoden 2003 Number Ones -kokoelman jenkkipainokseen.

41) Blame It on the Boogie (1978

2008-05-14T09:29:00.003+03:00

| Michael Jackson | David Jackson | Elmar Krohn |

Kyllä, Michael Jacksonilla oli laulunteko- ja muusikkokumppanina veli nimeltä David. Nämä Michael & David tosin ovat valkoisia brittejä, jotka saivat biisinsä kaupaksi rapakon taakse Midemin musiikkimessuilla. Saatuaan tietää Blame It on the Boogien ilmestyvän uuden The Jacksons -albumin ensisinglenä britti-Michael julkaisi sen itsekin nimellä Mick Jackson, ja versiot olivat yhtä aikaa Englannin listan Top 20:ssä. Tästä Battle of the Boogie -tapauksesta kerrotaan muun muassa Robert Anwoodin kirjassa Kaikki jääkarhut ovat vasenkätisiä – ja 189 muuta kapakkafaktaa (Atena 2007).

Paremmissakin piireissä biisiä luullaan usein Jacksons-originaaliksi, koska Mick Jackson katosi pian popkartalta eikä hänen versiotaan kuule missään. Vaikka Jacksons teki siitä hyvin omankuuloisensa uudella bassokuviolla, tekstin pikkunokkela pirteily poikkeaa selvästi heidän tyylistään. Ja tuo bassokin saatiin istumaan vain introon ja väliosaan, kun tyypillisessä jenkki-Michaelin sävellyksessä se kulkee muuttumattomana alusta loppuun – James Brown -koulukunnan mukaisesti.

Yhtä kaikki Jacksons sovitti Blame It on the Boogiesta mitä oivallisimman bileet käyntiin -biisin: I just can’t control my feet! Riemukkaasti toimii myös loppuhehkuttelua edeltävä suvantokohta, jossa toistetaan vain avainsanoja sunshine, moonlight, good times, boogie. Pannaanpa muuten merkille, että Off the Wallilla ja Thrillerillä ylistystä kerännyt, Jerry Heyn johtama Seawind-puhallinryhmä soitti jo tällä vanhemmalla äänitteellä – se siis ei ollut Quincy Jonesin löytö tai rekrytointi.

Vaikka Mick Jackson onkin unohtunut, Blame It on the Boogien asema The Jacksons -tuotannossa korostuu häiritsevästi, koska siihen tehtiin yhä usein musiikkikanavilla näkyvä video. USA:ssahan biisi menestyi kehnosti verrattuna sitä seuranneeseen Shake Your Body -singleen, jota ostettiin huimat kaksi miljoonaa. Taas yksi näpäytys levy-yhtiölle, joka luvattuaan veljeksille täyden taiteellisen kontrollin oli valinnut johtosingleksi Destiny-albumin ainoan ulkopuolisen kappaleen.

42) Threatened (2001

2008-05-12T19:43:00.001+03:00

| Michael Jackson | Rodney Jerkins | Fred Jerkins III | Lashawn Daniels |

On annettu ymmärtää, että kauhuteemasta ei saisi tehdä kuin yhden biisin per levytysura – ainakin Michael Jacksonin kohdalla kaikki variaatiot on pyritty mitätöimään pelkkinä Thrillerin elvytysyrityksinä. Mikä on sääli, koska Thriller on lyriikaltaan sangen tyhjä fantasia eikä edes Jacksonin itsensä kirjoittama. Ja kannattaisi huomioida, kuinka paljon se on vuorostaan velkaa kaksi vuotta aiemmalle Jacksons-raidalle Heartbreak Hotel.

Invincible-albumin päättävä Threatened kieltämättä kuulostaa jonkinlaiselta Thriller-päivitykseltä – tai pikemminkin pyrkimykseltä tehdä uusi soundtrack tarunhohtoiseen musiikkivideoon, jonka 50s-henkinen halpishorror-kekkalointi oli vähän eri paria 80s-tanssisoundin kanssa. Threatened on lähempänä sen tunnelmaa väräjävine urkuineen, kirkonkelloineen, hautakivien jyrinöineen ja kellontikityksineen. Biisi on täynnä pieniä ääniä löydettäväksi ja mietittäväksi, ja kertosäe jankkaa vain kahta nuottia kuin tehdäkseen tehosteille tilaa.

Hämmästyttävintä kuultavaa on silti muinaisen Twilight Zone (Hämärän rajamailla) -sarjan juontajan Rod Serlingin puhepätkien käyttö. Ei vain se, kuinka hyvin ne istuvat muuhun lyriikkaan (jopa Never-Neverland on mukana) vaan eritoten se, miten toimivan rap-osuuden Stuart Brawley askarteli niistä biisin keskelle loppusointuineen kaikkineen. Mahtanut olla melkoinen iltapuhde, vaikka en tiedäkään, minkälaisesta raakamateriaalista se on sommiteltu. Serling myös alustaa ja päättää kappaleen kuin se olisi yksi Twilight Zonen jakso.

Tuntuu, että Threatenedin pirullisuus ja kujeilevuus eivät tavoita kaikkia kuulijoita, eikä tekstin monimerkityksisyys varsinaisesti auta asiaa. Ihmiskuntahan on osoittanut mielikuvituksensa rajattomuuden siinä, kuinka monin tavoin Jacksonin oletetun persoonan ”uhkaavuuteen” voi ylireagoida. Lyriikan voi myös kuvitella konkreettiseksi viestiksi vaikkapa Sony-pomo Tommy Mottolalle tai silkaksi hupihöpinäksi, Hämärän rajamailla -viihteeksi. Musiikki tukee ja tuorestaa kaikkia tulkintavaihtoehtoja.

43) Burn This Disco Out (1979

2008-05-10T16:30:00.002+03:00

| Rod Temperton |

Ei kannata kuvitella, että tämän listan sijaluvuista voisi suoraan ynnätä sen, mikä mielestäni on Michael Jacksonin paras tai huonoin albumi. On päivänselvää, että Off the Wall näyttää perinteisten kriitikkosilmälasien läpi vahvemmalta kokonaisuudelta suhteessa osasiinsa kuin myöhemmät äänitteet – sehän suorastaan teki tanssi-r&b:stä albumimusiikkia. Mutta yhtä selvää on se, että Jackson ei noudata tuota kriitikkoestetiikkaa koostaessaan levyjään. Uskon tällaisen biisikohtaisen arvioinnin myötäilevän paremmin hänen lähestymistapaansa.

Off the Wallin yhtenäisyyttä voi toisaalta pitää heikkoutenakin, sillä sen yksittäisistä raidoista on vaikea keksiä erillistä sanottavaa. Burn This Disco Out on oodi tanssin huumalle, mutta ei levyn ainoa sellainen. Kesytön groove, niin niin, mehevät arrit, joo joo. Omintakeisin elementti on alun kiperä torvifanfaari, jota olen kuullut käytettävän muun muassa tukholmalaisen DN Gala -yleisurheilukilpailun tunnelmannostattajana.

Juuri Jerry Heyn puhallinsovitukset tekevät tästä Off the Wall -kappaleen – Rod Tempertonin laulusovitukset nimittäin ovat niin Heatwavea kuin vain olla voivat. Kun Tempertonin kaikki kolme biisiehdotusta päätyivät Jacksonin levylle ja samaan aikaan Heatwavelta loppuivat hitit kuin seinään, pidän ilmeisenä, että ainakin pari Jacksonille tarjotuista sävellyksistä oli alkujaan tarkoitettu Tempertonin oman bändin seuraaviksi sinkuiksi. Hän jätti pian Heatwaven, mutta työsti sille jonkin aikaa materiaalia tärkeämmiltä asiakkailta ehtiessään.

44) Remember the Time (1991

2008-05-08T18:35:00.001+03:00

| Michael Jackson | Teddy Riley | Bernard Belle |

Vaikka moni tekohengittää innokkaasti myyttiä Michael Jacksonin ja mustan Amerikan katkenneista väleistä, nuo välit ovat jopa hämmästyttävän läheiset. Toki jotkut hairahtuvat mukaan rodunhylkäämishypetykseen, mutta toiset ymmärtävät, että mustuus on jotain muuta kuin ihonväri. Harva valkoinen tulee ajatelleeksi, kuinka merkittävä oli esimerkiksi Remember the Timen video, jossa kerrankin kuvattiin mustia kuninkaallisina. Jet-lehden 2/92 kansiteksti kuului: ”Remember the time when Blacks were Kings and Queens”.

Sinänsä tuo video on vain yksi kuvitusvaihtoehto universaalille nuoruudenrakkauden muistelulle eikä kaikilta osin ihan toimivakaan: faarao Ramseksen ja kuningatar Nefertitin Egyptissä tuskin soiteltiin läpiyön puheluita. Simppeli teksti kuitenkin tukee biisin rakennetta, jossa Jackson uppoaa muistoihinsa yhä intensiivisemmin ja lopulta vain toistelee epäsäännöllisellä rytmillä ”Do you? Do you? Do you?”

Tuottaja Teddy Riley tunnettiin urbaania kone-r&b:tä ja hip hopia yhdistelevän new jack swingin eli swingbeatin edelläkävijänä, ja aina hupaisa Wikipedia nimittää Dangerousia maailman myydyimmäksi new jack swing -albumiksi, mikä on pikemminkin solvaus kuin tunnustus. Yhtenä levyn harvoista raidoista Remember the Timea voi jyrkkine iskuineen kuvailla swingbeat-vaikutteiseksi, mutta siinä on aivan toisenlaista kypsyyttä, sulavuutta ja suvereeniutta kuin tuon ajan pintamusassa, ja toisin kuin suurin osa tuon ajan pintamusasta se soi edelleen tiiviisti USA:n r&b-radioasemilla.

45) Get It Together (1973

2008-05-06T19:24:00.001+03:00

| Berry Gordy | Hal Davis | Donald Fletcher | Jerry Marcellino | Mel Larson |

Vaikka Michaelin soololevyjen balladilinja puri yhä yleisöön, The Jackson 5 oli kolme vuotta ensihittinsä jälkeen tuuliajolla. Lapsibändi-imagoa oli turha enää soveltaa veljeksiin, joista vanhimmat olivat jo perheenperustajia ja nuorinkin salskeaksi hujahtanut teini. Jonkinlaisia menestyksiä tuli Looking Through the Windowsin tapaisilla viihdevetäisyillä, mutta yhtye kaipasi kipeästi identiteettiä ja oikeaa tapaa aikuistua.

Motown-pomo Berry Gordy tunnisti dilemman ja ryhtyi jopa itse nikkaroimaan biisejä Jacksoneille. Miksikö? Samaan aikaan toisaalla: Jermaine Jackson riiasi hänen Hazel-tytärtään ja järjesti vuoden 1973 lopulla mediamyönteiset megahäät. Tämä oli kätevä, vaikkakin turhan yleiseksi käynyt keino kiivetä levy-yhtiön hierarkiassa – Berry Gordy oli tuolloin paitsi Jermainen appiukko myös Diana Rossin lapsen isä ja Marvin Gayen lanko.

Uusi Jackson 5 lanseerattiin psykedeliasävyisellä ja – vihdoinkin – erittäin tanssittavalla funkraidalla Get It Together, jota vuoropuhelevat kitarat ja bassot, bongot ja torvet piiskaavat eteenpäin. Se muuntelee muutamaa parin lauseen teemaa ilman varsinaista säkeistö/kertosäejakoa, ja groove menee röyhkeästi radioystävällisyyden edelle. Niinpä Get It Together ei vielä ollut paluu korkeimmalle huipulle, vaan varoitus tulevasta.

Tekstissä ojennetaan huonoille teille eksynyttä tyttö(ystävä)ä tylyin sanakääntein: ”Get up off your high horse girl, think what you’re doin’, doin’.” Näihin aikoihin Michael uskalsi jo määrätä itse kuinka laulaa, ja haltuunotto on moitteeton ha!- ja au!-huudahduksineen, vaikka James Brown- ja Sly Stone -vaikutteet paistavatkin läpi. Myös Jermaine ja muut veljet kuulostavat poikkeuksellisen motivoituneilta.

46) Money (1995

2008-05-04T21:48:00.001+03:00

| Michael Jackson |

Meille syötetyistä höperöistä Michael Jackson -uutisista viime aikojen höperöimmät ovat liittyneet rahaan. Yleisradion uutistoimitus innostui taannoin kuvailemaan objektiaan sanoilla ”korviaan myöten veloissa”. Kutkuttaisi kuulla ilmaisun perustelut. Tajutaankohan mediatalossa edes sitä, että tässä pitkien asuntolainojen maassa hyvin suurella osalla sen rahoittajista on enemmän velkaa kuin omaisuutta, kun taas Michael Jacksonilla aivan varmasti ei ole?

Syytä olisi tajuta ainakin se, että tuollaisissa uutisissa hyödynnettyjen tietolähteiden ensisijainen motiivi on tuotteen ja ilmoitustilan myynti eli raha, ja oudot Jackson-jutut tuovat sitä runsaasti. Mikä on toisenlaista ansaintalogiikkaa noudattavan Yleisradion motiivi? Sitä ei paljasta edes Money-kappale, vaikka paljon sanookin. ”Are you infected with the same disease of lust, gluttony and greed? Then watch the ones with the biggest smiles, the idle jabbers... cause they're the backstabbers.”

Jackson lähettää purevat ja myrkylliset terveiset niille, jotka rahan takia pettivät hänen luottamuksensa vuoden 1993 Chandler-skandaalin aikana. Kuten Neverlandin ex-työntekijöille, joiden tabloid-kertomuksissa suuri käsi siirtyi pienten pöksyjen päältä niiden sisään palkkiotarjousten kasvaessa, mutta joiden kaikki kauhut unohtuivat poliisikuulusteluissa. Äänessä on myös hyytävää tyyneyttä hänen todetessaan: ”You want it? Earn it with dignity.” Vaikka Michael Jackson on ansainnut rahaa kummallisillakin keinoilla, niissä kaikissa on kosolti arvokkuutta siihen verrattuna, millaista bisnestä muut pyörittävät hänen nimellään.

Jackson kolkuttelee juudasten omaatuntoa jännällä tuplaiskubiitillä ja kuiskauksensekaisella rappauksella, joita vähitellen höystetään soinnillisilla elementeillä. Chic-legenda Nile Rodgers vierailee vähäeleisenä kitaristina, ja kertosäkeisiin kaulitaan kuohkeita stemmasedimenttejä hiukan This Time Aroundin tapaan. Biisin viimeinen minuutti on häkellyttävän upeaa ihmisäänen variaatioiden kudelmaa, vaikka melodinen anti ei olekaan kummoinen.

47) Dirty Diana (1987

2008-05-02T07:42:00.001+03:00

| Michael Jackson |

Beat Itin menestyksen jälkeen kiusaus oli suuri ohittaa Michael Jacksonin myöhemmät rockhitit pelkkänä markkinalaskelmointina. Näin jäi huomaamatta, kuinka paljon ne poikkesivat sekä toisistaan että vallinneista trendeistä. Esimerkiksi Dirty Dianaa nyt kuunnellessa ei uskoisi, että se ilmestyi keskelle tukkametallin hirmuvaltaa. Tosin sen kitaravierailija Steve Stevenskään ei ollut tukkahevari, vaan punkkarista MTV-karikatyyriksi sukeutuneen Billy Idolin keppikamu.

Dirty Diana on verkkainen, teatraalisuudestaan huolimatta hyvin eroottinen kappale, jonka musiikilliset elementit ovat ilmavassa tasapainossa: niukka rummutus, yleisöpauhu, sellovinjetit ja kitarakuviot, joista vain loppupuolen soolo on Stevensin soittama. Jackson kanavoi onnistuneesti lauluunsa sen pelonsekaisen kiiman, jota Diana pyrkii hänessä herättämään.

Viekkaan ja häikäilemättömän bändärin ristiminen Dianaksi herätti tietysti spekulointeja, ja prinsessa Dianan tullessa katsomaan Bad-kiertueen Wembleyn konserttia Jackson uskalsi ottaa biisin settiin vasta kuultuaan, että se on kruunupään lempikappale. Diana Ross hyödynsi kohua ottamalla sen oman kiertueensa sisääntulomusiikiksi. Eiköhän Dianaan päädytty yksinkertaisesti siksi, että se kuulosti hyvältä – mikä muukaan kolmitavuinen naisennimi siihen olisi istunut? Dirty Dorothy?

Vaikka Jackson yleensä rytmittää lyriikkansa taitavasti osaksi musiikin sykettä, tässä tarinan loppuhuipentuma kärsii siitä, että kolmessa peräkkäisessä säkeessä sanojen luonnollinen painotus jyrätään: ”Sayin’ ba-BY I’m alright, I said but UN-lock the door, because I FOR-got the key.” Täällä rytmitajuttomien tekstittäjien ja oudosti painottavien juontajien maassa tuo ei tietenkään kuulosta kauhean tukalalta, mutta tyylirikko mikä tyylirikko.

48) Even Though You’re Gone (1977

2008-04-29T18:23:00.000+03:00

| Kenneth Gamble | Leon Huff |

Jätetyksi tulemisesta on tietysti kirjoitettu tuhansia lauluja, mutta Even Though You’re Gone onnistuu erottautumaan massasta. Itsesääli ja syytökset saavat siinä tehdä tilaa alakulon voittamiselle ja tulevaisuudensuunnitelmille. ”All the plans I had, I’ve got to give them up and start anew, making plans for one instead of making plans for two.” Toki mieli on välillä maassa, ja lopussa päästetään pikku kiukunpurkaus: ”How could you do me the way you did, you really let me down.”

Musiikki yhdistää taitavasti duurin ja melankolisuuden. Herttaista melodiaa kuorrutetaan jousin, harpuin ja huiluin, mutta Michaelin laulussa värähtävät tuska ja trauma. Etenkin loppuhoilauksissa hänen myöhäisteini-ikäinen äänensä näyttäytyy kuulaimmillaan. Muut Jacksonit ovat mukana huhuilemassa vain rummunpärähdyksellä alkavissa kertosäkeissä, ja tässä tapauksessa on ihan hyvä, ettei heille väkisin keksitty lisää tekemistä.

Even Though You’re Gone on yksi The Jacksons -tuotannon häpeällisimmin sivuutettuja jalokiviä, mutta sivuuttamisessa oli myönteinenkin puolensa. Kun Gamble & Huffin kirjoittamat singlet alkoivat flopata ja veljesten omaa tuotantoa oleva Different Kind of Lady sai USA:ssa paljon discosoittoa, levy-yhtiö päätti luopua Philadelphia-soundista ja viisikko päästettiin vihdoin ottamaan itse täysi vastuu seuraavasta albumista.

49) Break of Dawn (2001

2008-04-27T22:24:00.001+03:00

| Dr. Freeze | Michael Jackson |

Michael Jacksonin myöhemmistä tähtituottajayhteistöistä on saatu aika epätyydyttäviä tuloksia – lähes aina vaikutelmaksi on jäänyt, että olisit tuonkin hoitanut paremmin ihan itseksesi. Yllättävän poikkeuksen muodosti Dr. Freeze, joka 1990-luvun alussa kynäili muutaman megahitin kuten Bell Biv Devoen hieno Poison ja Color Me Baddin vähemmän hieno I Wanna Sex You Up ja heittäytyi sitten kivulloisesti edenneelle laulajanuralle. Niin kivulloisesti, että miehestä ei enää odottanut kuulevansa missään ominaisuudessa.

Lieneekö tohtori kuullut ja uskonut huhuja siitä, että Invinciblellä pyrittäisiin takaisin Off the Wall -albumin tunnelmiin ja siksi tarjonnut ehdolle Break of Dawnia? Sen soinnutus liippaa ainakin minun korvissani läheltä OtW-raitaa I Can’t Help It – tai paremminkin De La Soulin pikkuhittiä, joka samplasi sitä ja jonka nimi sattumoisin on Breakadawn.

Autereisen äänimaton päälle läimähtävä hitaahko biitti tuntuu aluksi liiankin hakkaavalta, mutta tasapainottuu saadessaan rinnalleen kertosäkeen dynaamiset laulustemmat, joihin Freezen ääni tuo uudenlaista jämäkkyyttä. Synteettisten linnunlaulujen ja muiden luonnonäänten tilalle voisi vaatia aitoa tavaraa – toisaalta samankaltainen simulaatio ei haitannut yhtään eräässä pophistorian fantastisimmista biiseistä, Talk Talkin It’s My Lifessa.

Sinänsä viattomasta sanastosta huolimatta biisin lemmiskelyssä on aika suorasukainen tunnelma. Jacksonin ote on kuitenkin itsevarma, hän artikuloi ja maistelee lauseita miltei liioitellun tarkasti: ”Hold my hand, feel the sweat, yes you’ve got me nervous yet.” Viimeinen säkeistö spekuloi jo kutuyön jälkeen valkenevaa päivää: ”It’s the day, a brand new day, let’s both go outside and play.” Kaksimielisyyskin voi olla kaunis.

50) Ain’t No Sunshine (1972

2008-04-25T20:25:00.001+03:00

| Bill Withers |

Motownin tapoihin kuului laulattaa samat sävellykset useilla artisteilla. Täten saatiin lp-levyt vaivattomammin täyteen, ja joskus yhdestä biisistä netottiin useampi hitti – klassisin esimerkki Gladys Knightin ja Marvin Gayen toisistaan hyvin poikkeavat, mutta menestyneet I Heard It Through the Grapevine -tulkinnat. Jacksonien kohdalla mylly pyöri niin kiivaasti, että yhteistyön päättyessä paperit kertoivat perheen levyttäneen Motownille 469 biisiä, joista siihen mennessä oli julkaistu vain 174. Määrittelemätön valtaosa noista oli coverversioita.

Julkaistuista covereista kiinnostavimpia ovat jo 1960-luvun kykykilpailuissa esitetty Smokey Robinsonin Who’s Lovin’ You, hidastettu versio The Supremes -hitistä Reflections, Michaelin soolona levyttämä The Stylisticsin People Make the World Go Round, brittilistalle noussut Jackson Browne -kierrätys Doctor My Eyes ja ehkä myös muutama vuoden 1970 Christmas Album -raita.

Päätin kuitenkin valita sadan joukkoon tältä ajalta vain yhden uudelleenversioinnin, joka on Michaelin ensimmäisen sooloalbumin avauskappale Ain’t No Sunshine. En siksi, että se päihittäisi Bill Withersin alkuperäisen – sitä paremmaksi ei voi pistää – vaan koska se on niin toisenlainen. Kun Withers suoriutui biisistä vuotta aiemmin ajassa 2:07, 13-vuotias Jackson piehtaroi siinä tasan tuplamäärän 4:14!

Tempokin on verkkaisempi, mutta pääosa lisämitasta tulee puhutusta introsta: ”You ever want something that you know you shouldn’t have...” Kaukana taustalla revitetään sähkökitaraa, ja sovitus yhdistelee komeasti säröä ja harmoniaa siinä missä Jacksonin laulutulkinta naiviutta ja viisautta. Kun Withersin pitkä ”I know I know I know I oughta leave her alone” -välihokema kuvastaa lähinnä alistunutta apatiaa, Jackson iskee siihen epätoivonsekaista, hämmentävän kypsän kuuloista hehkua ja kiekaisee loppuhuipentuman kovaa ja korkealta.

51) You Were There (1990

2008-04-23T20:03:00.002+03:00

| Michael Jackson | Buz Kohan |

Vaikka Sammy Davis, Jr. (1925–1990) pääsi isänsä mukana showbisnekseen jo pikkupoikana ja esiintyi myöhemmin valkoisten supertähtien kuten Frank Sinatran ja Dean Martinin rinnalla, hänen uralleen mahtui paljon rasistisia kokemuksia. Muiden mustaihoisten tapaan hän ei saanut yöpyä tai viettää vapaa-aikaansa niissä Las Vegasin hotelleissa, joihin hänet oli pestattu pääesiintyjäksi. Hän ajoi aktiivisesti rotuerottelun kumoamista Vegasin ja Miami Beachin show-mestoissa ja muisteli myöhemmin: ”Being a star made it possible for me to get insulted in places where the average Negro could never go and get insulted.”

Kun kuolemansairaalle Davisille järjestettiin televisioitu 60-vuotistaiteilijajuhla, tätä aihetta kunnioitettiin kauniin vähäeleisellä, mutta osuvalla laululla. ”You were there before we came, you took the hurt, you took the shame.” Michael Jackson kiitti häntä niistä mahdollisuuksista, jotka hänelle oli suotu itsensä toteuttamiseen. Pelkällä pianotaustalla käynnistynyt biisi kesti alle kaksi minuuttia, ja siihenkin mahtui kymmenen sekunnin tauko.

Tällä esityksellä Jackson osoitti uransa hienointa tai ainakin ymmärrettävintä tilannetajua. Mahtipontinen lopetuskin korosti ensisijaisesti Davisin pioneerityön, ei esittäjän suuruutta. Jo etukäteen Jackson ilmoitti, että You Were There esitetään vain tämän yhden kerran, koska se on ”Sammyn laulu”. No, You Tubessa toki on cover-yrityksiä, jotka paljastavat, ettei biisin näennäisen simppelistä melodiasta ihan noin vain suoriuduta.

Jossain kaukana tulevaisuudessa, käsitysten hiukan selkiydyttyä You Were Thereä voi kuvitella esitettävän myös Jacksonin kunniaksi – vielä toistaiseksi häneen kohdistuvan umpiprimitiivisen käytöksen ja rasismin yhteys tuntuu olevan vaikea hahmottaa. Esimerkiksi hänen raha-asioitaan hölmösti rääpivien ”uutisten” taustalta voi kyllä aistia vanhan ”eihän se raha mustan miehen käsissä pysy” -asenteen. Ja tietenkin tarkoitushakuisuuden: talouspuolellahan huonoilla uutisilla on tapana toteuttaa itsensä, vaikka niissä ei alkujaan olisi mitään perää. Ensimmäisestä Iltalehden kannessa olleesta ”Michael Jackson vararikossa” -otsikosta (ilman kysymysmerkkiä) on muuten kohta seitsemän vuotta.

Neljä kuukautta tv-esityksen jälkeen Michael Jackson toimi Sammy Davis, Jr:n arkun kunniasaattajana Frank Sinatran, Dean Martinin ja Bill Cosbyn kanssa.

52) Off the Wall (1979

2008-04-21T07:51:00.001+03:00

| Rod Temperton |

Miksi Saksassa on syntynyt niin monta monikansallista menestysyhtyettä? Siellä perustettiin myös viiden maan kansalaisia sisältänyt Heatwave, jonka biisit kynäili brittiläinen kosketinsoittaja Rod Temperton. Amerikkalaisten Wilderin laulajaveljesten takia ryhmän koukukkaat discohitit otettiin vastaan USA:ssakin, ja Tempertonin kyvyt huomioivat mm. Quincy Jones ja Michael Jackson. Häneltä pyydettiin muutama biisi, ja kaikki kolme ehdotusta päätyivät Off the Wall -albumille.

”Get that groove, let it take you higher.”
”Leave your worries behind, cause rain, shine don’t mind.”
Kuulostaako tutulta? Nuo ovat iskulauseita Heatwaven hiteistä. Nimiraidan lisäksi koko albumin eskapistinen tematiikka tuntui tulevan Tempertonin kautta. Vaikka mies on kertonut räätälöineensa biisin lyhyet nuotit juuri Jacksonin laulutyylille sopiviksi, minua on aina Off the Wallissa häirinnyt, että se kuulostaa liiaksi Heatwavelta. Ja vaikka aivot narikkaan -meiningissä ei ole mitään vikaa, minua myös häiritsee ihmisten halu leimata tällainen (valkoisen miehen kirjoittama) sovinnainen rallattelu Jacksonin ”kulta-ajaksi”, johon kaikkea myöhempää kuuluu nyreksien verrata.

Kunhan selviää oudosta apinanääni-introsta, saa kuullakseen erittäin elastista ja loistavasti laulettua pehmodiscoa. Kertosäkeessään biisi toistaa Heatwaven Boogie Nights -hitistä tuttua kolmen–neljän miesäänen ja kuoron peippailua – erona vain se, että Jackson hoitaa itse kaikki äänet. Soundi on esikuvaa puunatumpi ja vivahteikkaampi, ja bassonero Louis Johnson jättäytyy sovinnolla laulustemmojen taustalle.

Koko albumin nimeämisen Off the Wallin mukaan voi nähdä hyvinkin alleviivattuna irtautumisena perhekuvioista. The Jacksons Variety Show näet alkoi aina samalla Michaelin laulamalla esittelykappaleella, jonka aikana tv-ohjelman vieraat spreijasivat nimensä pahviseen tiiliseinään. Levyttämättä jäänyt biisi oli nimeltään On the Wall.

53) 2 Bad (1995

2008-04-19T01:08:00.002+03:00

| Michael Jackson | Dallas Austin | Bruce Swedien | Rene |

Run DMC:n King of Rock -biisistä lainatulla läpänheitolla käynnistyvä 2 Bad on oiva esimerkki siitä, että syntikat eivät mustassa musiikissakaan aina merkitse vain kustannustehokkuutta tai lyhytnäköistä trendisoundien perässä juoksemista. Se on uusia mahdollisuuksia hakeva ja löytävä aggressiivinen funkviipale. Mielenkiintoista, että säveltäjäksi merkitty Dallas Austin ei ollut tuotannossa mukana, mutta Jimmy Jam & Terry Lewis olivat – lienevätkö miehet koskaan muulloin tuottaneet biisejään ristiin?

Vaikka Bad-biisiin on suora lyyrinen viittaus (”throwing stones to hide your hands” on nyt ”throwing rocks...”), kyseessä ei ole jatko-osa. Laulun kohde kävi ilmi viimeistään Ghosts-videossa, jossa sitä laulettiin selvästi piirisyyttäjä Tom Sneddonin innoittamalle pormestarihahmolle. Pidän jopa todennäköisenä, että jotkut pormestarin herjarepliikit on suoraan poimittu Sneddonin ja Jacksonin sananvaihdoista. Jackson ei vastaa freak-nimittelyyn, mutta esittelee sarkastiset pahoittelunsa: ”Just want your cut from me, but too bad, too bad.”

Jännittävintä 2 Badin konetaustassa ovat basso- ja torvimaiset äännähdykset, joissa on soittimen klangi mutta ei sointia – ne ovat muuntuneet perkussioiksi. Hienoimmin ne esittäytyvät korisjätti Shaquille O’Nealin lyhyen raphetken alustuksessa. Melodisuus on muutenkin taka-alalla, ja laulustemmoissa on Jackson-biiseille uudenlaista kaoottista särmää – mieleen tulee termi epägospel. Vähempikin yksioikoisen kertosäkeen jankkaaminen ehkä riittäisi, mutta tuloksena on varsin väkevä viisiminuuttinen.

54) That’s What You Get (for Being Polite) (1978

2008-04-16T21:11:00.002+03:00

| The Jacksons |

Moonwalk-kirjansa mukaan Michael Jackson halusi myöhäisteini-ikäisenä kertoa yleisölleen, että hän ei elä norsunluutornissa vaan kärsii epävarmuudesta aivan kuten tavalliset keskenkasvuiset. Ja miksi ei olisi kärsinyt – kantoihan hän harteillaan suuren perheen elättämisen päävastuuta, ja sekä bändin itsenäistyminen että elokuvakokeilut olivat askelia tuntemattomaan. Michael myös toivoi kykenevänsä kieltäytymään useammin läheistensä pyynnöistä.

Tuloksena oli That’s What You Get (for Being Polite) -kappaleen päähenkilö Jack, joka turhaan yrittää antaa eteenpäin asioita, joita tuntee itse saaneensa ja korvaa ne jollakin, jossa ei ole aidosti mukana. ”Something deep inside of him eating up the pride of him.” Moni-ilmeisessä musiikillisessa ylöspanossakin tuntui olevan uudenlaisia kerronnallisia elementtejä.

Pitkän linjan fanina tunnettu Pharrell Williams on nimennyt tämän lempibiisikseen The Jacksons -katalogista, ja valinnan ymmärtää. Melodinen vahvuus näyttäytyy pianointrosta alkaen ja saa taas tukea Tom Tom 84:n jousi/torvisovituksista. Keskitempoiseen sävellykseen mahtuu sopiva annos hurjuutta ja herkkyyttä, mutta hiukan pikkusieväksi se jää. Jacksons-tuotannostahan ei ole vielä remasteroitu kuin sinkkubiisit kokoelmaa varten, ja tuntuu että That’s What You Getin saisi nykytekniikan avulla soimaan paljon dynaamisemmin. Ei kun jatkamaan odottamista.

55) The Way You Make Me Feel (1987

2008-04-14T17:24:00.002+03:00

| Michael Jackson |

Jacksonien äiti Katherine vaikutti paljon siihen, että Michael suostui jatkamaan veljiensä kanssa niinkin pitkään kuin jatkoi. Vuonna 1990 ilmestyneessä kirjassaan hän keskittyy lähinnä lastensa ihasteluun ja Latoya-tyttären kohuväitteiden mitätöintiin, mutta mainitsee yhden musiikillisen virikkeen. Hän kertoo hyräilleensä Michaelille näytteen, millaisen shuffle-rytmisen laulun hän haluaisi Bad-albumille. Poika noudatti toivetta ja soitti jonkin ajan päästä äidilleen levyn ainoana ennakkomaistiaisena biisin The Way You Make Me Feel.

Aika sensuelli ja toisaalta laskelmoidun hittihakuinen esitys ollakseen äidin inspiroima. Michael mouruaa korkokenkäisen misun perään: ”You’re just a product of loveliness, I like the groove of your walk, your talk, your dress.” Ja sitten tietysti käydään michaelmaisesti töissä, jotta voidaan ostaa lahjoja. Loppuirrottelut ottavat toisen näkökulman, ei puhuta enää tytölle vaan tytön puolesta: ”Ain’t nobody’s business but mine and my baby’s.”

Kappaletta tuoreutetaan jatkuvasti yksityiskohdilla: shuffle-biittiin lisätään imua pikku rytmikoristeilla, versen keskellä sävellaji nousee hetkeksi ylemmäs ja kertosäe alkaa tehokkaasti pelkällä laululla. Synteettisen perussoundin keskellä torvet tekevät hyvää, mutta sama asia tökkii kuin Bad-biisissä: miksi Jacksonin laulamat taustavokaalit ovat kuin smurffilevyltä napatut? Siksikö, että ”peruslaulu” kuulostaisi niiden rinnalla jotenkin karskimmalta?

Yhä tärkeämmiksi elementeiksi muodostuivat au- ja hii-hii-huudahdukset, joista jälkimmäiset tunnutaan lanseeratun omana tavaramerkkinään tässä esityksessä. Hihkuihan Jackson aiemminkin, mutta juuri tuo kaksitavuinen tietyn sävelkorkeuden luikautus vakiintui muutamalla Bad-raidalla, joista The Way You Make Me Feel oli sekä biisi- että singlejärjestyksessä ekana. Mutta Jacksonin omasta oivalluksesta ei voi puhua – kuunnelkaa Stevie Wonderin hii-hiit vuoden 1972 biisissä Maybe Your Baby.

56) Got to Be There (1971

2008-04-12T01:21:00.001+03:00

| Elliot Willensky |

Kaikki eivät seuranneet The Jackson 5:n neljän ykköshitin tykitystä kädet puuskassa, vaan samoille apajille iski alkuvuonna 1971 hyvin tutunkuuloisella One Bad Apple -biisillä valkoinen veljesyhtye The Osmonds. Vaikka musiikillinen omailmeisyys oli minimissään, Osmondien taustavoimat keksivät jotain, mihin Jacksonien piti reagoida: nuorin jäsen Donny alkoi samaan saumaan julkaista imeliä soolosinkkuja.

Motownissa ei siihen asti ollut annettu kenenkään pyörittää yhtäaikaista bändi- ja soolouraa – esimerkiksi Diana Rossin piti lähteä The Supremesista ja Smokey Robinsonin jättää The Miracles ennen omia levytyksiä. Ehkä firman muutto Detroitista Los Angelesiin toi kuvioihin joustavuutta, koska Michael Jacksonille suotiin tämä oikeus. Teon historiallisuus tosin näkyi lähinnä vain kansiteksteissä – Got to Be Theren taustoja lauloivat tutut isoveljet.

Donny Osmondin köykäistä vinkunaa säestettiin varsin hienostunein orkesterisovituksin, ja soolo-Michaelille otettiin sama linja. Polveilevine rytmeineen ja melodioineen Got to Be There on vain paljon vaikeampi laulettava kuin yksikään Donny-hitti, ja lyriikka voisi aikuisemmalla äänellä esitettynä kuulostaa pikemminkin omalle vauvalle kuin rakkaalle suunnatulta. ”Got to be there in the morning when she says hello to the world.”

Got-sanojen kuiskaaminen lienee Michaelin oma idea, sillä kaanonina seuraava velikuoro laulaa ne ihan normaalisti – samoin Michael loppupuolella, kun vuoroja vaihdetaan. Mutkikkuudesta huolimatta biisiin on sisällytetty paljon pitkiä korkeita ääniä kuin alleviivaamaan sitä, kuinka eritasoisia vokalisteja nämä kaksi varhaisteinitähteä olivat. Sinkun b-puolena julkaistu Maria (You Were the Only One) on vähintään yhtä suvereeni näyttö tasoerosta.

57) The Way You Love Me (2000|2004

2008-04-09T20:06:00.001+03:00

| Michael Jackson |

Invincible-albumin syntyyn liittyy laaja kirjo uskomuksia. Vuoden 2001 alussa levyn tekoon osallistuneen Pro Tools -velho Stuart Brawleyn mukaan albumin 16 biisistä 14 tehtiin alusta loppuun sen puolen vuoden aikana, kun hän oli mukana. Mitä sitten tapahtui edeltäneinä kahtena vuotena? Ääripäiden mukaan Jackson ei saanut mitään aikaan terveydellisten ja/tai päihdeongelmien takia tai hänen ei kannattanut haaskata parhaita biisejään projektiin, joka levy-yhtiöriidan takia oli tuomittu epäonnistumaan. Tuottaja Rodney Jerkins väitti Cut-lehdessä: ”There’s a good album’s worth of material that could blow your mind.”

Ymmärrettävästi Jackson ei antanut näitä mielenposauttajia Invincibleä seuranneiden kokoelmien sopimusteknisiksi ”uusiksi” biiseiksi. (Harva tuntuu tietävän sitäkään, ovatko nuo äänitykset Sonyn vai Jacksonin maksamia ja määräysvallan alaisia.) The Ultimate Collectionin demot kuitenkin paljastavat, että ainakin levyn ajoittain kovin vetelään balladiosastoon oli työn alla vahvempaakin tavaraa. Kuten Walter Afanasieffin ja Robin Thicken upea sävellys Fall Again, joka sittemmin päätyi Maid in Manhattan -soundtrackille syystäkin tuntemattomaksi jääneen Glenn Lewisin esittämänä.

Boksin helmi on silti yksinkertainen, luonteva, pakoton ja lähes nenäkkään hyväntuulinen The Way You Love Me. Tekstin minä on päästänyt irti peloistaan ja rypee rakkaudessa. ”I love the way that you’re holding me” -lause saa täydennyksen taustakuorolta: ”It doesn’t matter how you’re holding me.” Jacksonin laulu on myös rennon vapautunutta ja stemmat virtaviivaisia.

Melodia leikittelee sävellajeilla jo alkuvaiheissaan, ja seassa on yksi kunnon euroviisumodulaatio. Suorastaan hillittömäksi tunnelma kehittyy lopun uu-uu-osuudessa, kun sävellajia nostetaan lyhyessä ajassa neljä kertaa, viimeinen vielä edellisiä nopeammin. Sinne ylös biisi jää huhuilemaan ja lallattelemaan, kunnes haipuu pois. Aika veikeää.

58) Beat It (1982

2008-04-07T07:50:00.005+03:00

| Michael Jackson |

Michael Jacksonin ensimmäisestä rockhitistä on kaksi syntytarinaa. Quincy Jonesin mukaan Jackson kirjoitti sen hänen sanottuaan, että Thriller tarvitsee jotain The Knackin My Sharonan tapaista rocksoundia. Toisessa versiossa Jackson oli kirjoittanut Beat Itin jo aiemmin, mutta rohkaistui esittelemään sen vasta Jonesin pyynnön jälkeen. Kannattanee uskoa jälkimmäistä, sillä Beat It ei juurikaan kuulosta My Sharonalta.

Tuloksena oli yksi pophistoriaan eniten vaikuttaneista biiseistä, joka toi mustan musiikin MTV:lle ja rockradioasemille ja uudisti ajattelun siitä, miten tehdään menestysalbumeita – lähestymällä eri biiseillä eri kohderyhmiä. Sen crossover-suosio innoitti muitakin r&b-tähtiä varsin onnistuneisiin rockhenkisiin vetäisyihin (mm. Cameon Word Up, Janetin Black Cat ja En Voguen Free Your Mind). Toki r&b-artistit olivat ennenkin laulaneet rockia: Donna Summerin Hot Stuff (1979) oli jättihitti, vaikka ei kelvannut rockradioille.

Mutta Donnalla ei ollutkaan kitaran varressa Eddie Van Haleniä ja Steve Lukatheria eikä videossa aitoja jengipahiksia. Beat It veti menestyksen suhteen kaikista oikeista naruista – ainoana tulkinnanvarana ehkä sankaruutta kyseenalaistava teksti. Biisi säilytti myös sopivan annoksen tanssittavuutta ja mustaa sensibiliteettiä, tyylien törmäys ei vaatinut uhreja eikä suuremmin poikinut ”tiedä poika paikkasi” -reaktioita.

Jos kaikki ylläoleva vaikuttaisi tämän listan järjestyskriteereihin, Beat It olisi tietysti paljon korkeammalla. Sen tulosvastuullisuudessa ei kuitenkaan ole mitään minua erityisesti sykähdyttävää. Rytmi käynnistyy ärsyttävästi takellellen, ja Jacksonin rocktulkinta on vielä aika raakilemaista. Eddie Van Haleniin voisi soveltaa vanhaa kiinalaista sananlaskua: elämä on liian lyhyt kitarasooloihin.

Kertosäe on kyllä stemmoineen erittäin vetävä ja saa lisää voimaa loppupuolen toistosta. Sen lauseesta ”it doesn’t matter who’s wrong or right, just beat it” voisi vetää loogisiä linkkejä Jacksonin useisiin elämänvaiheisiin, vaikka monet Thriller-kautta ihastelevat ja samaan hengenvetoon miehen ”alamäkeä” kauhistelevat eivät onnistukaan niitä näkemään.

59) Music’s Takin’ Over (1977 60) Music and Me (1973

2008-04-04T17:46:00.003+03:00

| Gene McFadden | John Whitehead | Victor Carstarphen |
| Jerry Marcellino | Mel Larson | Don Fenceton | Mike Cannon |

Michael Jackson ei ole koskaan julkaissut kirjoittamaansa kappaletta, jossa hän kertoisi suhteestaan musiikkiin – ehkä siksi, että muut ehtivät hyvissä ajoin tehdä sen hänen puolestaan. Music and Me ja Music’s Takin’ Over piirtävät yhdessä kokonaiskuvan siitä valkoisen ja mustan musan maailmasta, jossa Jacksonit saivat alku-urallaan tasapainoilla.

Vaikka Motown julistautui nuoren Amerikan ääneksi yli värirajojen, yhtiössä oltiin hyvin tietoisia popmusiikin ”mustuudesta” ja ”valkoisuudesta”. Kärjistettynä valkoisuus tarkoitti melodisuutta, maltillista rytminkäyttöä, viuluja, harppua ja akustista kitaraa. Mustuus toi mukanaan basson, torvet ja sykkeen. Vaikka yleisöt sekoittuivat, tietoisuus näistä eroista säilyi – nuoriso vain suhtautui niihin eri tavalla kuin vanhempansa.

Music and Me ja Music’s Takin’ Over edustavat ääripäitä paitsi musiikillisesti myös teksteiltään – jopa nimiltään. Ensinmainittu korostaa musiikin merkitystä ystävänä ja tukipylväänä, toisessa se näyttäytyy myös villitsijänä ellei peräti riivaajana. ”Music is a power people depend on every day, they make their decisions by the records they play.”

Music and Me on sanomansa mukaisesti erittäin harmoninen, tyylipuhdas, harras, jopa symmetrinen biisi – se alkaa ja päättyy akustisen kitaran näppäilyllä. James Anthony Carmichaelin orkesterisovitus on aika kliseinen, mutta muitakin puhaltimia on uskallettu käyttää kuin ”valkoista” huilua. ”We’ve been together for such a long time” 14-vuotiaan laulamana saattaa hymähdyttää jotakuta, mutta Michael Jackson tuskin enää tuolloinkaan muisti paljon musiikkiuraa edeltäneestä elämästään. Käsitys ajan pituudestahan muuttuu ihmisen vanhetessa.

Goin’ Places -albumin avaavan Music’s Takin’ Overin intro on yksi Jacksonin uran parhaista levynaloituksista, ja vaikka sen kaikki lupaukset eivät tule lunastetuiksi, tarjolla on viipale erittäin toimivaa kevytfunkia. Vuosia albumin päätuottajien Gamble & Huffin kanssa yhteistyötä tehneet McFadden & Whitehead menestyivät myöhemmin Ain’t No Stoppin’ Us Now -discohitillä, ja nykyisin Jacksonin Mijac-firma omistaa heidän sävellystensä, muun muassa tämän biisin kustannusoikeudet.

61) Scream (1995

2008-04-02T00:25:00.004+03:00

| James Harris III | Terry Lewis | Michael Jackson | Janet Jackson |

Michael ja Janet Jacksonilta kärtettiin monta vuotta yhteislevyä, mutta Janet varoi viimeiseen asti sitä vaikutelmaa, että hän käyttäisi hyväkseen veljensä uniikkia asemaa. Vuonna 1995 vaikutelmaa tuskin tarvitsi enää pelätä, kun hänellä oli takanaan hittejä huokuneen Janet-albumin multimenestys ja veljellä skandaali, josta dramaattisimpien väittämien mukaan suurinkaan tähti ei voisi toipua.

Odotukset olivat moninaiset, ja luultavasti parasta Screamissä on se, kuinka vähän se vastasi odotuksia. Se ei kuulosta tähtiduetolta, ei perheidylliltä, ei jättihitiltä, ei maineenkohennusprojektilta eikä muistuta kummankaan artistin aiempaa tuotantoa. Jopa ennalta hekumoitu yhteistanssi karsittiin videosta lähes minimiin. The KLF -miesten miljoonan punnan polttaminenkin kalpenee tämän nihilismin rinnalla – enkä nyt tarkoita sitä, kuinka paljon rahaa paloi Screamin hienoon videoon.

Biisin kiukkua ja kaoottisuutta ei puettu kovin kuulija- tai radioystävälliseen asuun. Tuolloinen radiotulokas Kiss FM (nykyinen The Voice) pakkasi signaalinsa kulkemaan isdn-linjaa pitkin, jolloin Screamin särömörinätaajuudet menivät aivan puuroksi eikä sitä paljon viitsitty soittaakaan. Mutta kunnon äänentoistossa aggressiivinen äänimaisema kasvaa kiinnostavaksi – erityisplussa posahtavalle loppunostatukselle.

Jos sisarukset ovat rustanneet omat vuorosanansa, Janet kerää pisteet nasevuudesta: ”You peek in the shadow, come into the light / You tell me I’m wrong, then you better prove you’re right.” Hän myös marisi jälkikäteen oman lauluosuutensa hukkumista miksauksessa, mutta minkäs voit: Janetillä on hentoinen ääni ainakin Michaeliin verrattuna. Tuoreimmissa haastatteluissa hän onkin myöntänyt, että ollakseen laulaja hän laulaa erittäin vähän.

62) ABC (1970

2008-03-30T20:08:00.004+03:00

| The Corporation™ |

The Jackson 5:n toinen single kuulostaa kyyniseltä menestysreseptin kopioimiselta, mutta ABC:tä levytettäessä I Want You Back oli vasta matkalla huipulle. Paremminkin kyseessä oli siis The Corporationin luottamus omaan linjavalintaansa – vielä tässä vaiheessa. Tematiikaltaan ABC on edeltäjäänsä sopivampi lapsen laulettavaksi, ja pohdinta kuulemma kävi kuumana, valittaisiinko biisin lausahduksista nimeksi ABC, 1–2–3 vaiko peräti Do re mi.

Ei ABC ihan samalla kaavalla kulje, vaan siihen mahdutettiin enemmän koukkuja ja variaatiota. Tito ja Marlon ovat tunnustaneet, etteivät osallistuneet I Want You Backin levyttämiseen, mutta ABC:ssä jokainen veli pääsi ääneen, ja Titosta yritettiin tehdä ryhmän bassolaulajaa – täytyyhän kunnon lauluyhtyeessä basso olla. Omaa ilmettä biisiin tulee nenäkkäästä njää njää -melodiasta ja suorastaan holtittoman groovaavasta väliosasta, jossa Michael huutaa: ”Sit down girl, I think I love you! No, get up girl, show me what you can do!”

Koska ABC ja I Want You Back kulkevat samassa sävellajissa, niitä esitettiin usein potpurina – muun muassa huippusuositussa Ed Sullivan Show’ssa, jonka taltiointi tungetaan aina kaikkien Michaelin menneisyyttä luotaavien ohjelmien alkupätkäksi ja soi myös VH1-kanavan kestorotaatiossa. Se, jonka päätteeksi Michael henkäisee maireasti ”ABC, girls!” Sullivanilla ja Motownilla oli hyvät välit ja Jacksonit esiintyivät hänen sunnuntaiohjelmassaan monta kertaa, mutta historia näyttää tuntevan vain yhden esityksen.

63) Invincible (2001

2008-03-28T07:26:00.002+02:00

| Michael Jackson | Rodney Jerkins | Fred Jerkins III | Lashawn Daniels | Norman Gregg |

Invincible-albumin ajoittainen latteus ei johtunut vain biisien laadusta tai määrästä, vaan myös järjestyksestä. Paras esimerkki tästä on nimiraita, joka Unbreakablen ja Heartbreakerin perään soidessaan aiheuttaa taas tätä samaa -puutumuksen, mutta randomina iPodista putkahtaessaan kuulostaa paljon tuoreemmalta ja kekseliäämmältä.

Jo intro kiehtoo: biitti käynnistyy kuin hiukan muotopuolena klenkkaava, ilmaan heittämällä pyörimään laitettu hyrrä. Jacksonin well well -tokaisut antavat biisille minun korvissani humoristisen pohjavireen, jota vahvistaa invincible-sanan ble-tavun korostaminen. Rapvierailija Fats myös riimittää tuon ble-tavun nokkelasti sanaan cool – muutoinhan Fats oli jokseenkin mitätön ”löytö” päästäkseen ääneen kahdessa biisissä.

Dangerousin tapaan nimikappale viittaa naiseen, joka ei tällä kertaa aiheuta päänvaivaa kataluudellaan tai vaatimuksillaan, vaan välinpitämättömyydellään. ”Even when I beg and plead, she’s invincible.” Michael ja taustakuoro käyvät (minusta edelleen humoristista) dialogia tämän käytöksestä ja valloitusstrategioista. Konkreettisemman kaiun biisille antoi edesmenneen Moon TV:n raportti Helsingin erotiikkamessuilta, jossa eräs tummapintainen letkuheikki vonkasi leidiseuraa Invinciblen säestyksellä.

Vaikka Rodney Jerkinsin kylmänkova tuotanto toimii tässä ihan kohtalaisesti ja tarjoaa kivaa rytmisälää, biisissä olisi ainesta muuhunkin. Lopun väräjävistä falsettiheitoista huolimatta Jacksonin esityksestä jää hieman kireä vaikutelma – ikään kuin tekijäjoukkokaan ei olisi ollut yhtä mieltä lopullisesta tyylilajista.

64) Lovely One (1980

2008-03-25T19:04:00.001+02:00

| Michael Jackson | Randy Jackson |

Yli kymmenen vuoden levytysurasta huolimatta The Jacksons haki vuonna 1980 yhä identiteettiään – takana oli vain yksi täysin omavarainen albumi, ja Michaelin sooloura kukoisti Off the Wallin ansiosta. Triumph-albumin ensimmäinen single Lovely One tuntui tallaavan hyväksi havaittua reittiä, sillä se muistutti rakenteeltaan kahden edellisvuoden suurhittejä Shake Your Body ja Don’t Stop ’til You Get Enough.

Lovely Onessa on silti jotain omaa ja paljon hyvää. Moitteettomasti rakennetun ja sulavasti etenevän äänivallin svengi on mitä mehevin, ja Michaelin vimmainen ääni kertoo, että tämä levy oli hänelle yhtä tärkeä kuin Off the Wall. Albumeitahan tehtiin osittain päällekkäin, ja niiden oli tarkoitus muodostaa voimakaksikko, jota promottaisiin näyttävällä kiertueella. Harmi kyllä Triumph-rundi siirtyi kuukausikaupalla Randyn pirstottua jalkansa auto-onnettomuudessa.

Yhdentekevästi tekstitettyyn (kertosäehokema ”you are my lovely one” kiteyttää kaiken) biisiin ei tehty videota, ja muutenkin levyn strategiana tuntui olevan löylyn lisääminen toinen toistaan paremmilla lohkaisuilla. Myöhemmät kolme singleä tosiaan olivat parempia, mutta saivat mystisen heikosti huomiota osakseen USA:ssa. Tästä Michaelin oli helppo tehdä lopullinen päätelmä siitä, että levy-yhtiö ja yleisö pitivät veljiä pelkkänä taakkana hänen uransa kannalta.

65) Is It Scary (1997 66) Ghosts (1997

2008-03-22T10:15:00.002+02:00

| Michael Jackson | James Harris III | Terry Lewis |
| Michael Jackson | Teddy Riley |

Kun kaksi biisiä alkavat samoilla sanoilla ”There's a ghost down in the hall, there's a ghoul upon the bed”, soivat samassa minielokuvassa/megavideossa ja tuntuvat muutenkin muodostavan kolikon kaksi puolta, miten niitä voi välttyä niputtamasta? Onneksi ne voi katsoa hyvinkin tasavertaisiksi esityksiksi – sillä erolla, että toisen vahvuus on musiikki, toisen teksti.

Alkujaan Jacksonin ja Stephen Kingin käsikirjoittaman Ghosts-videon musiikkina soi pelkästään 2 Bad ja nimikappale säesti vain lopputekstejä – siinä muodossa videota esitettiin USA:ssa Kingin Thinner-elokuvan alkupätkänä. Is It Scary dubattiin mukaan vasta, kun Ghosts tuli tv- ja vhs-levitykseen samaan aikaan Blood on the Dance Floor -albumin kanssa. Sinänsä yllättävää, koska Is It Scary sivuaa lyriikaltaan eniten videon teemoja.

Musiikillisesti pitemmän korren vetää Ghosts nokkelilla meluriffeillään ja vetoavilla ”don’t understand it” -huudahduksillaan. Is It Scary lähtee liikkeelle kunnianhimoisesti beatbox-nikotteluineen kaikkineen, mutta lopputuloksena on jotenkin suttuinen pauhupöpelikkö. Jimmy Jam ja Terry Lewis ovat aina onnistuneet paremmin Janet-siskon tuottajina – tosin heillä on ollut pitempi ja tiiviimpi työsuhde.

Kummitus symboloi biiseissä Jacksonin ja ulkomaailman välillä vallitsevaa ymmärtämättömyyttä. Ghostsissa hän kysyy: ”Who gave you the right to take intrusion, to see me? Tell me are you the ghost of jealousy?” Is It Scaryssä Jackson taas antaa arvioitavaksi oman kummituksensa: ”Am I amusing you or just confusing you, am I the beast you visualized?”

Tekeekö se tekstistä hyvän, jos se vahvistaa omia arveluita? Muistan suorastaan riemastuneeni 11 vuotta sitten siitä, kuinka tarkasti Is It Scary tuntui myötäilevän omaa teoriaani Michael Jacksonin julkisuuskuvan takana piilevistä motiiveista. Ne eivät olleet kaupallisia tai egosentrisiä, vaan puhtaan taiteellisia – jos ja kun taiteen tarkoitus on antaa haaste katsojalle ja paljastaa jotain hänestä itsestään. Kun seuraa Jacksonin mediaprojektion herättämiä villin vastakkaisia reaktioita ja tulkintoja, on todettava tämän ”taideteoksen” onnistuneen mitä loisteliaimmin. Sitä on vielä mahdoton sanoa, onko se ollut hurjan hintansa väärti.

Osa lyriikasta kuten ”If you wanna see eccentric oddities, I’ll be grotesque before your eyes” panee myös kysymään: miksi? Siltä varalta, että vastaus ei ilmene muualta (esimerkiksi Ghosts-videosta), Jackson rääkäisee loppumetreillä kuin nurkkaan ahdistettuna: ”You know you’re scaring me too, I think the evil is you.” Eikä siitä pääse mihinkään: vaikka Michael Jackson joskus näyttää vähän omituiselta maailman silmissä, tämä ei voi olla mitään sen rinnalla, kuinka omituiselta maailma näyttää Michael Jacksonin silmissä.

67) Tell Me I’m Not Dreamin’ (1984

2008-03-19T20:06:00.003+02:00

| Michael Omartian | Bruce Sudano | Jay Gruska |

Yksi The Jacksonsin Victory-projektin kummallisuuksista oli se, että bändiin palannut Jermaine julkaisi lähes samaan aikaan sooloalbumin, johon oli panostettu paljon. Molemmilla levyillä oli monen varmasti odottama duetto Michaelin kanssa, mutta kaupallisesti niistä ei saatu paljon irti. Kumpikin laulaja kieltäytyi osallistumasta Torturen videoon, ja sähläämisen jälkeen Jermainen albumin avausraita Tell Me I’m Not Dreamin’ jäi ilmestymättä singlenä.

Kappale tilattiin Michael Omartianilta, joka Christopher Crossin menestyksen myötä kohosi 1980-luvun alun kuumimmaksi jenkkiradiopoptuottajaksi ja työsti myös Quincy Jonesin rinnalla almuhitti We Are the Worldin. Sekä biisissä että tuotannossa on ajalle ominaisia koukkuja. Varsinaisen kertosäkeen sijasta korkealta laulettua nimilausetta on nokkelasti ripoteltu sinne tänne kevyinä vinjetteinä. Toinen toistuva irtolause on ”Are you too good to be true”.

The Girl is Minessa Michael pääsi jo eroon poikabändiestetiikasta – hän ja Paul McCartney esittivät vuorosanansa toisilleen – mutta tässä vokalisteilla on yhteinen lemmenkohde kuin vanhoina Jackson 5 -aikoina. Michael peittoaa laulusuorituksellaan vaivatta Jermainen, joka ei kykene verevöittämään tulkintaansa juuri muulla kuin mukamacholla murahtelulla. Vielä koomisemmaksi hänen ”I could have been Michael” -väittämänsä teki saman levyn Dynamite-video kömpelöine tanssikohtauksineen. Kaunis ääni miehellä toki on.

Kuriositeettina biisissä soittaa kitaraa Ray Parker Jr, joka myöhemmin samana vuonna sai megahitin Ghostbusters-leffan tunnussävelellä. Tell Me I’m Not Dreamin’ jäi runsaasta radiosoitosta huolimatta pelkäksi albumiraidaksi, mutta neljän vuoden päästä Robert Palmer nosti sen coverversiollaan USA:n listan sijalle 60.

68) Keep the Faith (1991

2008-03-17T19:08:00.002+02:00

| Siedah Garrett | Glen Ballard | Michael Jackson |

Kun tehdään levyä niin laajalle yleisölle kuin Michael Jacksonin potentiaalinen kuulijakunta ja vastassa on myös äänekäs ammattimaisten väärinymmärtäjien lauma, joidenkin teemojen käsittelyyn jopa silkkihansikas on väärä apuväline. Kuten uskonnon ja politiikan. Uhkarohkea voi kuitenkin ottaa näiden teemojen muodon irti kontekstistaan ja viljellä hyvinkin herkullisia pähkinöitä kuten History-levyn trailerivideo jättipatsaineen ja aseettomine armeijoineen.

Keep the Faith on muodoltaan modernia gospelia, jossa jumalaksi on nostettu ihmisen oma, peräänantamattomuuden kautta löytyvä potentiaali. Siedah Garrett ja Glen Ballard kirjoittivat jo Bad-albumille samanhenkisen, epäitsekkyyttä saarnaavan Man in the Mirrorin, mutta nyt pureudutaan tarkemmin Jacksonin omaan elämänfilosofiaan (”don’t let nobody turn you around”) ja lietsotaan samaa kuulijaan: ”Dust off your butt and get your self respect back!”

Kuudessa minuutissa on valtavasti asiaa, sillä lyhyen intron jälkeen laulu ei taukoa hetkeksikään. Kun Dangerous-kansivihon muissa lyriikoissa säkeet on jaettu omille riveilleen, Keep the Faith on kuvaavasti taitettu neliönmuotoiseksi möhkäleeksi. Ilmaa biisiin tulee sentään lopun komeasta Andrae Crouch Singersin kuoro-osuudesta, jonka taustana on vain simppeli biitti. Särmikkäät laulusovitukset ovat muutenkin kappaleen ykkösvahvuus.

Jacksonin tuottajakumppanin Bruce Swedienin mukaan oktaaveissa seikkaileva esitys äänitettiin kuoroineen kaikkineen liian korkeaan sävellajiin Jacksonin äänen kannalta. Vaikka moka olisi kenties saatu oikaistuksi jollain esi-Pro Toolsin betaversiolla, äänitys tehtiin kokonaan uudestaan. Olisivat samalla voineet tarkistaa syntikoiden ja rumpujen soundipolitiikkaa, sillä ne eivät enää 2000-luvulla tee vaikutusta. En jaksa uskoa, että niihin tulevaisuudessakaan pinttyy kovin nostalgista kaikua, vaikka biisissä sinänsä on ajatonta substanssia.

69) Honey Love (1975

2008-03-15T10:33:00.001+02:00

| Brian Holland | Edward Holland Jr. | Michael L. Smith |

Se kuuluisa pallo oli kummastuttavan pahasti hukassa The Jackson 5:n viimeisellä Motown-albumilla Moving Violation, jota lähdettiin tekemään vankoista asemista Dancing Machine -hitin jälkilämmössä. Viisikolle näytti löytyneen uusi aikuisempi suunta, mutta discojunaan hypättäessä taisi osa matkatavaroista unohtua laiturille. Esimerkiksi nimikappaleen yritys tehdä tanssimusaa 1960-luvun Supremes-soundeilla sai viileän vastaanoton.

Kyytiin vedettiin myös vuonna 1968 ovet paukkuen Motownilta lähteneet Hollandin lauluntekijäveljekset, joiden omat levy-yhtiökokeilut olivat menneet mönkään ja hittikynä päässyt kuivumaan. Ei tullut Honey Lovestakaan hittiä, mutta se on yllättävän kiihkeä ja dramaattinen kollaasi discorytmiä, wahwah-kitaraa, perkussiivista hälyä ja tuuban törähdyksiä. Tunnelma sivuaa Motownilla niin ikään vaikuttaneen Norman Whitfieldin parhaita tuotoksia kuten The Temptationsin Ball of Confusion, vaikka teksti onkin niiden rinnalla silkkaa hömppää.

Vokaaliosuuksiltaan Honey Love on mielenkiintoinen, sillä Michael L. Smith sovitti sen kokonaan kuorolauluksi, jota Michael ja Jermaine pääsevät vain täydentämään korukuvioilla. Soundi on miellyttävä ja panee miettimään, paljonko Jacksonit menettivät stemmapotentiaalistaan Jermainen lähdettyä – muilla veljillähän on aika ohut ja persoonaton ääni, joka sopii kuoroon mutta ei juurikaan esille nostettavaksi.

70) This Time Around (1995

2008-03-12T18:03:00.001+02:00

| Michael Jackson | Dallas Austin | Bruce Swedien | Rene |

Thriller-hittien jatkuva uudelleenjulkaisu ärsyttää, koska moni merkittävä Jackson-levy odottaa sitä ensimmäistäkin kierrätysrundia. Esimerkiksi History-tuplan uusia biisejä sisältänyt kakkoskiekko ansaitsisi itsenäisen elämän. Se on lähes katharttinen kokonaisuus, joka alkaa tuskanhuudolla (Scream) ja päättyy hihitykseen (Smile) ja jolla on myös kaupallinen profiili: Jacksonin uran ainoana albumina History Continuesiltä lohkaistiin kuusi Top 5 -brittihittiä.

History-tuplasta on tosin myös osuvasti sanottu, että ensimmäinen levy kertoo siitä, mitä Jackson antoi maailmalle ja toinen siitä, mitä hän sai vastalahjaksi. Vuosien 1993–94 skandaalinärä paistaa läpi muun muassa This Time Aroundista, vaikka se ei levyn omaelämäkerrallisimpiin raitoihin kuulukaan. Se pikemminkin dramatisoi Jacksonin kokemuksia ja ennakoi, että vainolainen ei ole vielä saanut tarpeekseen. ”This time around they'll take it like spit cause you really can't control me.”

Monotonista laululyriikkaa täydentää paras Jackson-biisissä kuultu rapvierailu. Juuri megatähteyteen Ready to Die -albumillaan kihahtanut The Notorious B.I.G. kelailee äkkisuosion aiheuttamaa paranoiaa. ”Flashin’ cameras, taps on my phone, even in my home I ain’t safe as I should be.” Höpinän taustalta korva erottaa arvoituksellisen äänen, ikäänkuin oopperalaulaja kailottaisi muutaman seinän takana.

Tuottaja Dallas Austin on takonut hittejä monille naisille (mm. Pink, Sugababes, Gwen Stefani, Anastacia), mutta 1990-luvun puolivälissä hänet tunnettiin ensisijaisesti TLC-levyjen ansiosta. This Time Aroundilla Austinin ote on onnistuneen pelkistetty: hiipivä biitti jättää tilaa jännästi kerrostetuille ja lomitetuille stemmoille. Biisi ei ole missään määrin hiphopia, mutta siinä on hiphopin estetiikkaa.

71) Goin’ Places (1977

2008-03-10T00:08:00.003+02:00

| Kenneth Gamble | Leon Huff |

Vuosina 1976–1977 tehdyn The Jacksons Variety Show’n uskottiin edistävän levy-yhtiötä vaihtaneen perheen musiikkiuraa, mutta Michael oli eri mieltä. Hän inhosi nopeasti hutaistuja jaksoja puujalkavitseineen ja arveli niiden vievän huomion pois hänen ja veljesten erityisosaamisesta. Kuinka ollakaan, tv-ohjelman jälkeinen albumi Goin’ Places ja sen singlet jäivät kauas kaupallisista odotuksista.

Materiaalissa ei kuitenkaan ole valittamista. Nimiraita potkaistaan käyntiin eläväisellä pianojuoksutuksella, bongoilla, torvilla ja joutuisasti laukkaavalla bassolla. Kertosäkeeseen kirmataan hienolla nostatuksella ”cos I like the feeling I get when I’m riding a jet”. Vaikka musiikin rientävä olemus viittaa fyysistä rasitusta edellyttävään matkustamiseen, teksti ylistääkin epäekologisesti lentomatkailun iloja. Gamble & Huff hakivat aktiivisesti Jacksonsille omaa soundia ja onnistuivatkin siinä, mutta tematiikasta tulee mieleen heidän The O’Jaysille tekemänsä hitti Love Train (1972).

Lopun pitkät ad libit lienevät veljesten keksimiä, sillä niitä ei ole mukana albumin lyriikoissa. Niissä luetellaan matkakohteita kotimaanliikenteestä merten taakse siirtyen, sieltä ensin tärkeimmät markkina-alueet Japanin ja Englannin mainiten, kunnes mittava kiertely (Philippines, yes indeed!) päätyy Afrikkaan. Toisin kuin monilla suosituilla aikalaisillaan Jacksonsilla oli tässä vaiheessa vakaahko ulkomaankannatus – esimerkiksi Earth Wind & Firen ja Kool & the Gangin vienti alkoi vetää jokunen vuosi myöhemmin.

72) You Rock My World (2001

2008-03-07T15:57:00.002+02:00

| Michael Jackson | Rodney Jerkins | Fred Jerkins III | Lashawn Daniels | Nora Payne |

Sopiiko, etten kommentoi Jacksonin ja Chris Tuckerin dialogi-introa? Monien arvelujen mukaanhan intro ja videokäsikirjoitus tehtiin kokonaan toisiin biiseihin, mutta ympättiin You Rock My Worldiin, kun Sony määräsi sen ensimmäiseksi singleksi. Videossa tosin kiehtoo tapahtumapaikka Waterfront Hotel, joka viittaa Marlon Brandon hienoimpaan leffaan On the Waterfront (Alaston satama, 1954). Oliko hän tässä olevinaan sama Terry Malloy 47 vuotta myöhemmin? Sitäkö Jackson tarkoitti sanoessaan lopuksi Brandolle ”I know who you are”?

Varsinaisen biisin aluksi Jackson lausahtaa ”Darkchild” kuten aiemmin moni muukin Darkchildin eli Rodney Jerkinsin palveluita ostanut. You Rock My World onkin tuotannollisesti albumin onnistunein Jerkins-raita, samalla tavoin pelkistetyn ilmava kuin Whitney Houstonin It’s Alright but It’s Not OK. Jackson-levyjen pitkäaikaisen miksaajan Bruce Swedienin mukaan sitä pidettiin alusta asti albumin kulmakivenä, jonka varaan muu rakentuisi. Hmm.

Biitti pumppaa hypnoottisen harmonisesti, mutta inisevä synajousisoundi tuo ikävästi mieleen 1970-luvun Boney M -hitit. Erikoinen elementti on myös läpi biisin toistuva yhden nuotin di-dii di-dii dii -kuvio, joka jatkuu ainoana ”melodisena” osana myös loppurevittelyä edeltävän rytmisuvannon päällä. Singlen bonusraidaksi laitettiin Jacksonin lauluosuus ilman soittimia, ja vaikka se on kiinnostavaa kuultavaa stemmoineen kaikkineen, hieman myös ihmetyttää, kuinka rosoisesti se on editoitu.

Invinciblen ekana singlenä You Rock My World sai osansa sensaatiomedian aggressiivisesta disinformaatiosta. Vaikka se debytoi Billboard Hot 100:ssa poikkeuksellisen korkealla (34) ja ponnisti siitä Top 10 -hitiksi pelkällä radiosoitolla, lehdistö kiirehti julistamaan sen flopiksi parilta musiikkipäälliköltä lypsettyjen kylmäkiskoisten kommenttien turvin. Tätä ”floppia” pidettiin myös syynä albumin alasajoon, vaikka kaikilla vertailukelpoisilla mittareilla se oli vähintään yhtä suuri menestys kuin Historyn ensimmäinen single Scream.

73) Workin’ Day and Night (1979

2008-03-05T00:08:00.001+02:00

| Michael Jackson |

Off the Wall- ja Thriller-albumien vuoden 2001 painoksissa kuultiin muutamasta biisistä demoversiot, jotka auttavat ottamaan painokkaammin kantaa siihen ikuisuuskysymykseen, suuriko osa biisien lopullista olemusta on Michael Jacksonin ja suuriko Quincy Jonesin ansiota. Tosin pitää huomioida, että Jackson osallistui Off the Wallilla myös omien sävellystensä tuottamiseen ja olisi tuottanut enemmänkin, jollei osa levytysajasta olisi kulunut The Jacksonsin Destiny-kiertueella.

Hän teki Don’t Stop ’til You Get Enough- ja Workin’ Day and Night -demot kotona pikkusisarustensa Randyn ja Janetin kanssa, ja rupisuudestaan huolimatta ne sanelivat lopullista sovitusta yllättävän paljon. Kumpaakin demoa dominoinut lehmänkello- ja cabasa-kilkatus on mukana lähes sellaisenaan, vaikka sen olisi voinut jättää jommastakummasta pois ihan moni-ilmeisyyden nimissä.

Kiivastempoinen, kineettinen ja Jacksonin upeilla scat-rytmityksillä käynnistyvä Workin’ Day and Night oli pitkään live-esitysten tietynlainen tukijalka – esimerkiksi Dangerous-kiertueella siinä oli aistittavissa vähän vapaampaa muusikkomeininkiä millintarkkojen tanssispektaakkelien seassa. Välillä tosin tuntui, että lyriikan hengessä sitä tahkottiin hikisemmällä tahdilla kuin mihin stamina riittää.

Niin, se lyriikka. Useista Jacksonin biiseistä välittyy käsitys, että ihmissuhteen ylläpitoon kuuluu lahjonnan rajoilla liikkuva hyödykehyvittely, ja tässä se on äitynyt raadannan ja epäluulon oravanpyöräksi. Pari vuotta myöhemmin Matti & Teppo menivät joka ainoa aamu seitsemäksi töihin kultansa rakkauden innoittamina, mutta Jacksonin motivaatio jää vähän hämäräksi. ”You must be seeing some other guy instead of me”, mies pähkäilee ja puskee silti duunia.

74) Why You Wanna Trip on Me (1991

2008-03-02T22:03:00.001+02:00

| Teddy Riley | Bernard Belle |

Michael Jacksonin mediakriittiset biisit ovat olleet järjestään pettymyksiä. Tuntuu, että hän ei kerta kaikkiaan pysty samaistumaan toimittajien ilkeilyihin eikä osuvasti pureutumaan siihen, mikä niissä on pahiten pielessä. Turha haukkua erikseen tabloideja, koska ”luotettavatkin” tiedotusvälineet osaavat käsitellä Jacksonia kuin tabloidit. Teddy Riley ja Bernard Belle ottivat teeman auttavasti haltuun luettelemalla oikeita ongelmia, jollaisten takia lehdistön railakkaasti väärinkäyttämä sananvapaus alun perin on olemassa. Huumeet, korruptio, nälkä, väkivalta, lukutaidottomuus, kodittomuus, tappavat taudit...

Tässäkin lyriikassa jää huomioimatta se ristiriita, että Jacksonia kohdellaan mediassa täysin epäjohdonmukaisesti myös muihin julkkiksiin nähden. Juorutoimittajathan hokevat yöunen saamiseksi kahta opinkappaletta, joista kumpikaan ei toimi Jacksonin kohdalla. Ensimmäisen mukaan julkkikset ovat valinneet julkisuuden varjopuolineen kaikkineen, mutta Jacksonista tuli megatähti kauan ennen kuin hänellä oli valtaa tai valmiuksia tehdä sen suhteen valintoja.

Toisen selityksen mukaan kaikkien artistien tie huipulle tyrehtyy ennen pitkää ilman mediayhteistyötä, mutta sen osuus Thrillerin ainutlaatuisessa ylivoimassa oli häkellyttävän pieni. Ei haastatteluja (paitsi parille erikoislehdelle), ei ylistäviä arvosteluja (paitsi jälkikäteen), ei kiertuetta, ei promootiotempauksia, vaan vain kolme videota, jotka nekin joutuivat taistelemaan tiensä MTV:lle. Niin, ja yksi kuukävely. Thriller on tuskallinen muistutus viihdemedialle sen merkityksettömyydestä, ja Jackson laitetaan yhä uudestaan maksamaan siitä korkoa korolle.

Ensisijaisesti Why You Wanna Trip on Me on kuitenkin ankara tanssiraita, jonka tyhjiömäinen sointi ja Rileyn rutikuiva kitarariffi alleviivaavat tekstin sarkastisuutta. Vastapainoksi tarjotaan tässäkin pehmeä harmoninen elementti eli Jacksonin enkelimäiset ”why why why” -laulustemmat. Suurinta osaa äänistä ei voi kuvailla perinteisin instrumenttitermein, mutta sangen hallitun kombinaation ne muodostavat. This song was made to be played loud!

75) Scared of the Moon (1984|2004

2008-02-29T00:03:00.003+02:00

| Michael Jackson | Buz Kohan |

Aika harvassa Michael Jacksonin biisissä teksti vie myönteisessä mielessä pääosan musiikilta. 20 vuotta levyttämisensä jälkeen julki tullut Scared of the Moon kuvailee pienen tytön pelkoa, jota ei oteta todesta (”it’s just childish fantasies turning your head”) ja joka kasvaa tytön aikuistuessa entistä kammottavammaksi. ”The moon is the enemy twisting her soul and taking its fearful toll, scared of the moon.”

Kappale on musiikillisestikin kaksiosainen. Kummassakin ensimmäinen säkeistö säestetään pelkällä pianolla ja toisessa mukaan tulevat jouset ynnä harppu. Toto-mies David Paich sovitti jälkipuoliskon jouset kekseliäästi eri tavalla kuin alkupuolen. Harmonisuus pysyy kuitenkin yllä todeten tytön kauhun, ymmärtäen ja lohduttaen sitä. Vaikea käsittää, miksi The Ultimate Collectionilla biisin perässä lukee ”demo”. Ehkä noihin aikoihin kaikkea Quincy Jonesin selän takana tehtyä kutsuttiin oletusarvoisesti demoksi.

Vaikka sanoma on hyvin lähellä esimerkiksi Jacksonin vuonna 2001 Oxfordin yliopistossa pitämää puhetta lasten oikeuksista, veikkaan lyriikan lähteneen Buz Kohanin kynästä. Miehellä on myös musiikkitaustaa, mutta parhaiten hän on kunnostautunut käsikirjoittajana ja tv-spesiaalien tuottajana. Herttaista sävellystä ei myöskään voi kuvailla jacksonmaiseksi – hänhän on nimenomaan balladien tekijänä niin laaja-alainen, että niistä harva kulkee minkään kaavan mukaan.

76) I Am Love (Parts I & II) (1974

2008-02-26T23:31:00.003+02:00

| Jerry Marcellino | Mel Larson | Don Fenceton | Roderick Fancifer |

Jacksonien Motown-levyjen tärkeimpinä arkkitehteina pidetään yleensä The Corporationia ja Hal Davisiä, mutta maininnan ansaitsevat myös Jerry Marcellino ja Mel Larson. Heidän monipuolisista tuotoksistaan erikoisin on yli seitsemänminuuttinen I Am Love, jossa on vaikutteita paitsi Motownin taiteellisten johtotähtien Marvin Gayen ja Stevie Wonderin kokeellisimmista biiseistä myös ehdasta valkoisesta progesta. Se on mainio osatodiste siitä, kuinka laajasta musiikillisesta menneisyydestä Michael Jackson ponnisti aikuisuralleen.

I Am Love alkaa seesteisenä, Jermaine Jacksonin varmaotteisen lempeästi tulkitsemana hiturina ennen kuin Michael ottaa ohjat ensimmäisen osan lopulla. Hän saakin sitten hakea sanansijaa loputtomien kitara- ja kosketinsoolojen seasta, mutta kokonaisuus säilyy yhtenäisen svengaavana. Veljesten lauluosuudet lyhenevät: ”I am love, sprinkle myself around you, shower my warmth upon you” on lopuksi vain ”I am love, la-la-la-la”.

Michaelin ad lib -luikautuksia kuunnellessa alkaa kello soida: tässä on jotain tuttua. Kuka lallattaa aivan samalla soundilla kädet korvillaan, kun ei halua soittaa kavereilleen uutta sinkkuansa? Aivan, Janet Jackson That’s the Way Love Goes -videon introssa.

Kahdelle levypuoliskolle halkaistu I Am Love oli hämmästyttävä singlevalinta megahitti Dancing Machinen seuraajaksi, vaikka Jermainen kujertama alun kaksiminuuttinen onkin ihan radioystävällistä tavaraa. Siitä tuli paitsi viimeinen The Jackson 5 -nimellä julkaistu Top 20 -single USA:ssa myös Marcellinon ja Larsonin viimeinen hitti. Nykyisin Larson toimii kiinteistöalalla ja Marcellino Las Vegas -viihdyttäjänä.

77) We’ve Had Enough (2004

2008-02-24T19:29:00.001+02:00

| Michael Jackson | Rodney Jerkins | Lashawn Daniels | Carole Bayer Sager |

Michael Jackson pukee kannanottonsa yleensä kysymyksiksi: ”Who gave you the right to shake my family tree?” Se on toki sivistyneempi tapa kuin perusteettomien syytösten roiskiminen, mutta lopputulos ei aina ole niin poleeminen kuin soisi. The Ultimate Collection -boksin päätösraidan kysymykset kuvaavat lasten hätää sodan keskellä ja halveksuvat auktorisoitua väkivaltaa. ”What did these soldiers come here for? If they’re for peace, why is there war? Did God say that they could decide who will live and who will die?”

Biisin nimi ja julkaisuajankohta pedofiliasyytöksiä seuranneen riepotuksen keskellä enteilivät omassa ahdingossa piehtaroimista, mutta teksti tuntuukin viittaavan USA:n toimintaan Irakissa. Koska mitta on tullut täyteen, on myös vihdoin aika vastata kysymyksiin: ”It’s going down baby, just let God decide!” Loppu sujuu tutumman ”why did you do it” -voivottelun merkeissä.

Melodia tukee tekstin rakennetta: alun kysymyksissä sävel kulkee ylöspäin, huippukohdan julistuksessa ”They’ve got to hear it from us” se laskee. Varsinaista kertosäettä ei ole lainkaan. Sovitus pauhaa pompöösisti ja Jacksonin ääni on lähes liioitellun riutunut, mutta lopputuloksen jylhyys ei vedä vertoja esimerkiksi Earth Songille. Rodney Jerkins ei tässäkään ihan ollut mies paikallaan.

Joidenkin mielestä We’ve Had Enough olisi ansainnut tulla säästetyksi myöhemmälle ”kunnon” albumille, mutta loppuvuosi 2004 oli sille aivan oikea ilmestymisaika. Jackson-skandaali tuli taivaan lahjana (eikä välttämättä pelkkänä lahjana) niille, jotka halusivat saada amerikkalaismedian huomion pois Irakin tilanteesta ja todennäköisesti myötävaikutti siihen, että George W. Bush tuli valituksi toiselle presidenttikaudelleen.

Irakin ja Neverlandin tapahtumilla on muutakin yhteistä. Bush vakuutti, että Saddam Husseinin hallussa on joukkotuhoaseita, ja Tom Sneddonin luottotoimittajat levittivät yhtä varmaa tietoa Neverlandin kauhuista lapsipornolöytöineen ja DNA-todisteineen. Bush joutui tiukoille selitellessään joukkotuhoaseiden mystistä materialisoitumattomuutta, mutta Neverland-reportterien ei tarvinnut selitellä uutiskupliaan mitenkään.

78) Speed Demon (1987

2008-02-22T00:00:00.000+02:00

| Michael Jackson |

Bad-albumin tuotannollinen ylenpalttisuus tuli tuskin kenellekään yllätyksenä. Hiotuimmin ehkä soi Speed Demon, jonka kilpa-autointro on ”dimensional recording by Spherical Sound, Inc.” ja muukin soundi-ilmasto äärimmilleen viritettyä. Jacksonin tsuhahdukset ja ähkäisyt sekä toisessa säkeistössä esittäytyvä kuivasti rämisevä kitara lisäävät jännitettä.

Puolessamatkassa kone kuitenkin alkaa piiputtaa tai ainakin kulkea kengurubensalla. Falsetissa etenevä väliosa ja sitä seuraava turhan prosessoitu saksofonisoolo pistävät biisin harhailemaan, mutta punainen lanka löytyy taas torviriffeillä, jotka armottomassa jämptiydessään kuulostavat jo koneiden aikaansaamilta. Speed Demon oli albumin ilmeisin vihje siitä, mihin suuntaan seuraavalla levyllä mentäisiin.

Teksti ei tarkkaan kerro, minkä kulkupelin vauhtia siinä ihastellaan ja kauhistellaan, mutta Moonwalker-elokuvan vaha-animaatiossa liikuttiin moottoripyörillä. Vaikka poliisi ojensi lopuksi sakkolapun, se ei suinkaan tullut hurjastelusta vaan ajotiellä tanssimisesta. Jacksonin omista pyöräilykokemuksista ei liene tietoa, mutta liikennepoliisin kanssa otettiin takavuosina yhteen paitsi kehnon ajotaidon takia myös siksi, että pramealla autolla liikkuva nuori musta mies herättää aina epäilykset.

79) Ease On Down the Road (1978

2008-02-19T13:05:00.003+02:00

| Charlie Smalls |

Michael Jacksonin ja Quincy Jonesin ensimmäinen yhteistyö liittyi leffaan The Wiz, joka perustui samannimiseen Broadway-musikaaliin. Se taas oli ”musta” versio L. Frank Baumin lastenromaanista The Wonderful Wizard of Oz, jonka tunnetuin mukaelma on Judy Garlandin pääosittama vuoden 1939 elokuva. Michael Jackson esitti The Wizissä aivotonta variksenpelättiä, ja Dorothy-tytön rooli annettiin 33-vuotiaalle Diana Rossille.

Omaelämäkertansa mukaan Jones ei ollut kovin innoissaan The Wizistä musikaalibiisien kehnon laadun takia, mutta suostui soundtrackin tuottamiseen oltuaan palveluksen velkaa ohjaaja Sidney Lumetille. Yksi kappale kuitenkin erottui edukseen, Rossin ja Jacksonin duetto Ease On Down the Road. Ketterä rytmi ja tsemppaava teksti auttavat taittamaan pitkää matkaa: ”Pick your left foot up when your right foot’s down, come on legs keep movin’, don’t you lose no ground.”

Biisin ytimenä on kuuden nousevan sävelen koukku, jota toistetaan joko pianolla tai torvilla. Pianon kolmen korkeimman sävelen päälle naiskuoro kannustaa ”ease on down”. Sovitus on täyteläinen, tiukka ja tanssittava, mutta varsin vanhakantainen ilmestyäkseen keskelle discon kulta-aikaa. Voi siis ymmärtää, miksi levy-yhtiö CBS tyrkytti viimeiseen asti Earth Wind & Fire -pomo Maurice Whitea Off the Wallin tuottajaksi Jonesin tilalle.

Motown lanseerasi The Jackson 5:n Diana Rossin löytönä. Monen muun asian tapaan tämä ei pitänyt paikkaansa – Michaelkin opetettiin ensi töikseen valehtelemaan ikänsä kaksi vuotta nuoremmaksi. Muutettuaan Garystä Los Angelesiin Jacksonit kuitenkin asuivat jonkin aikaa Rossin luona, joten on ihmeteltävä, miksi Motown ei koskaan laittanut heitä levyttämään yhdessä. The Wizin musiikin julkaisi MCA.

80) Don’t Let It Get You Down (1973|1984

2008-02-16T13:43:00.004+02:00

| Jerry Marcellino | Mel Larson | Deke Richards |

Michael Jacksonilla laulatettiin 1970-luvun alussa vähintään yksi soolo- ja yksi yhtyelevy per vuosi. Kun tymäkkä tanssihitti Dancing Machine palautti The Jackson 5:n huippusuosioon vuoden 1974 alussa, julkaisua odottanut soolomateriaali hyllytettiin liian pehmona. Kymmenen vuotta myöhemmin tämä ”kadonnut albumi” Farewell My Summer Love ilmestyi ajan henkeen remiksattuna ja osittain jopa uusiksi soitettuna. Nimiraidasta tuli kookkaahko hitti.

Kasari-Farewell haudattiin ensijulkaisunsa jälkeen, mutta osa alkuperäisistä levytyksistä näki päivänvalon 1990-luvun kokoelmilla. Don’t Let It Get You Down pääsi vihdoin esiin sellaisena kuin pitikin, hyvää tuulta huokuvana, bodiddley-kompista moniin rytmisiin seikkailuihin puikkelehtivana puhallinjammailuna. ”You can start again, now yesterday is gone, let tomorrow be your friend!” Löytäkää nyt joku tästä itsellenne coverhitti.

Studiovelvoitteita suoltaessaan Jackson ei voinut aina tietää, päätyykö lopputulos omalle vai bändilevylle. Veljet saattoivat laulaa taustoja ”soolobiiseissä” ja joku muu Jackson 5:n nimissä. Tässä ainakin ovat asialla aikuiset naiset, ja ratkaisu toimii. Tekstissä esiintyy myös sana, joka lienee jäänyt Jacksonin mieleen – vai mistä kumpusi inspiraatio vuoden 1982 hämmentävään hittiriimiin ”the girl is mine, the doggone girl is mine”?

81) D.S. (1995

2008-02-14T00:09:00.001+02:00

| Michael Jackson |

Vuoden 1993 syytös 13-vuotiaan pojan seksuaalisesta hyväksikäytöstä oli aluksi Michael Jacksonille vain yksi supertähteyden lieveilmiö, jatkoa lukuisille ”Hän on isä toiselle kaksosistani” -tyyppisille väittämille. Seurauksena oli kuitenkin kolossaalinen karkaavien mopojen ja sotkeentuvien pasmojen tilataideteos, jossa etenkin uutismedia unohti otsikonnälässään täysin vanhat periaatteensa. Kukaan ei tunnu edelleenkään tietävän, mitä tapahtui. Poliisi kuulemma otti valokuvia Jacksonin intiimialueista, mutta paljastuiko niistä mitään? Siitäkin kerrottiin mitä lystättiin.

Niinpä vastaanotto oli hämmentynyt, kun Jackson teki laulun rikostutkimuksia johtaneelle Santa Barbaran piirisyyttäjälle Tom Sneddonille – tai siis Dom Sheldonille. Tylyyn riffiin perustuvaa, Slashin kitarasoololla verevöitettyä rockbiisiä voi toki kuunnella ja arvostaa hiphophenkisenä dissauksena, mutta yhtyäkseen sen mantramaiseen ”Dom Sheldon is a cold man” -hokemaan olisi pitänyt saada vahvempaa näyttöä kohteen kylmyydestä.

Pitää sitä sitten hyvänä tai huonona ominaisuutena, Michael Jackson ei varsinaisesti ole solvaamisen huippukyky. En ole muissakaan yhteyksissä ymmärtänyt lauseen ”I bet he never had a social life anyway” herja-arvoa. Ehkä avainsana on imperfekti ”had”: ehkä Tom Sneddonin punaniskaisissa sidosryhmissä juuri sellaisen ihmisen sosiaalinen elämä alkoi kukoistaa, joka sai haltuunsa kuvia Michael Jacksonin munista.

Kymmenen vuotta myöhemmin D.S. sai uutta kaikua, kun Sneddon hekumoi median parrasvaloissa pistettyään juuri yli 70 poliisin kanssa Neverlandin mullin mallin. Hän oli selvästi oppinut ainakin yhden asian ekasta yrityksestään: ketään ei kiinnosta kyseenalaistaa jonkun syyttäjän tekemisiä, jos toisessa vaakakupissa on Michael Jacksonin ahdingolla mässäily. Täten hän sai vapaasti syytää jahtiinsa enemmän resursseja kuin esimerkiksi yhdenkään sarjamurhaajan kiinnisaamiseen Kalifornian historiassa. Sneddon kiersi itse uhriehdokkaiden perässä Australiassa asti, ja Jacksonin asianajajan, Thomas Mesereaun mukaan pelkästään sormenjälkieksperttejä pestattiin yhdeksän!

Eikä valtaosaa mediasta tuntunut epäilyttävän mikään. Ei se, että ratsia järjestettiin Jacksonin kokoelmalevyn julkaisupäivänä. Ei se, että pidätyshetkellä luetut syytteet muuttuivat olennaisesti matkalla oikeussaliin. Ei se, että syytösten aikajana (tapahtumajärjestys ja -ajankohdat) oli logiikaltaan jokseenkin mahdoton. Ei edes se, että Jackson asetettiin yksinään rikossyytteeseen salaliitosta.

Tom Sneddon toimi suojassa kaikelta – paitsi omalta suurelta suultaan. Jacksonin nimittäminen Wacko Jackoksi miellettäneen vain rehdiksi kansallisurheiluksi, mutta Amerikka tietää tuskin mitään epäkorrektimpaa kuin se, että valkoinen mies kutsuu mustaa miestä (tässä tapauksessa todistaja Chris Tuckeria) sanalla ”boy”. Kun raskauttavaksi hehkutettu todistusaineisto osoittautui pala kerrallaan naurettavaksi vedätykseksi, oli jo syytä yhtyä D.S:n lauseeseen ”He don’t do half what he say”.

Turhaa, mutta kiehtovaa pohdintaa: uskoiko Sneddon tosissaan Jacksonin syyllisyyteen vai metsästikö hän vain friikin päänahkaa tietoisena siitä, kuinka valtavan hyödyn useampikin taho saisi sekä jahdista että etenkin tuomiosta? Onko D.S. pelkkä pilkkalaulu vai suruhymni sille, kuinka mikroskooppisen vähän ihminen on vuosisatojen saatossa kehittynyt?

Kas kummaa, youtubesta ei löydy tuota Sneddonin voitonriemuista ”we got him” -pressitilaisuutta. Mutta biisinäyte sentään.

82) Can’t Let Her Get Away (1991

2008-02-11T20:14:00.000+02:00

| Michael Jackson | Teddy Riley |

Väite: Dangerous-albumin avaava, pääosin Jacksonin ja Teddy Rileyn kynäilemä kuuden biisin putki on suomalaiselle mielenmaisemalle ja ääni-ilmastolle vierainta musiikkia, joka koskaan on saanut täältä kultalevyn – saati myynyt 62 000 kappaletta. Jäyhä, kaiuton ja laulumelodioille hyvin niukkaa harmonista tukea antava teollisuusfunk hätkäytti muutakin maailmaa. Nykyisin yllättää huomata, kuinka alkujaan yhtenäiseltä kuulostaneen potpurin parhaat hetket kuulostavat yhä lähes futuristisilta, kun taas osa on jäänyt oman aikansa vangiksi.

Putken päättävä Can’t Let Her Get Away tuntuu iskevän kaikkein karuimmin, koska sen edeltäjä Remember the Time ehti jo valaista tietä pehmeämpään ilmaisuun. Biisin surullinen tekstikin saattaisi kaivata melankolisempaa asua: ”If I let her get away, then the world will have to see a fool who lives alone and a fool who set you free.” Paukkeen ja konetorvien alta saisi kyllä kaivettua esiin hyvinkin vetoavan melodian.

Muistan pitäneeni parin kuuntelukerran jälkeen Can’t Let Her Get Awaytä albumin parhaana raitana, mutta nyt se on soundeiltaan sijoitettava tuohon oman aikansa vangit -osastoon. Vokaaleissa riittää silti ihmeteltävää, etenkin väliosan erikoinen scat-beatbox-räksytys pudottaa yhä leuan lattiaan. Jotkut väittävät Jacksonin esiintyvän ja puhuvan teeskennellyllä äänellä, mutta kukaan ei voi yltää näin monisyiseen ilmaisuun falskilla, aniharva aidollakaan äänellään.

83) Whatever Happens (2001

2008-02-09T10:22:00.000+02:00

| Michael Jackson | Teddy Riley | Gil Cang | J. Quay | Geoffrey Williams |

Jos vainajia ei lasketa, Invincible-albumilla ei ole yhtään tähtiduettoa, vaikka ainakin Lenny Kravitz, P. Diddy ja Babyface ovat kertoneet sellaiseen osallistuneensa levytyssessioissa, ja monista muistakin huhuttiin. Yksi julkkisvierailu cd-prässäämöön kuitenkin päätyi. Carlos Santanan kitara saavuttaa Whatever Happensillä molemmat tavoitteensa: se on helposti tunnistettavissa ja sopii kappaleeseen oivallisesti.

Vihellysintro tuo mieleen huonon lännenleffan, mutta latautunein ase tässä esityksessä on Michael Jacksonin kurkku. Tarinan päähenkilöillä (He ja She) on jonkinlainen tilanne päällä; teksti vain vihjailee (she’s afraid that what they’re doing is not right), mutta laulusuoritus nostaa draaman irti käsikirjoituspaperista. Mukava kuulla Jacksonin tulkitsevan jotain, joka ei voi kenenkään korvissa vääntyä egotrippailuksi.

Melodia painuu mieleen, sovitus poikkeaa muun albumin koneklangista ja erityisen hyvin toimii ”whatever whatever whatever” -siirtymä kertosäkeeseen. Jacksonin ääneen lienee tahallaan lisätty mekaanista säröä, joka paikoitellen lyö ärsyttävästi yli. Limboileva lopetus pudottaa biisin sijoitusta ainakin 25 pykälää: Carlos ja Michael kiittelevät toisiaan, vaikka eivät edes olleet studiossa samaan aikaan.

Tuo ei kuitenkaan vähennä biisistä tihkuvaa hittipotentiaalia, jonka Sony ja Jackson haaskasivat salamyhkäisiin riitoihinsa. Taustoja laulava Mario Vasquez esitti sittemmin Whatever Happensin American Idol -karsinnoissa ja eteni finaaliin asti. Esitys on youtubessa.

84) Bless His Soul (1978

2008-02-06T20:10:00.001+02:00

| The Jacksons |

Destiny-albumin aikoihin tarkkailin innokkaasti uutta amerikkalaista rytmimusaa Radio Luxembourgista: The Jacksons, Chic, Earth Wind & Fire. En saanut mistään vastakaikua innostukselleni: kavereita kiinnosti lähinnä uusi aalto (tosin minuakin), eikä Yleisradiossa mahtunut eurodiskoroskan ja ”aidon” museo-r&b:n väliin oikeastaan mitään. Lp-levy oli aivan liian suuri investointi perustuakseen vain suttuisiin keskiaaltonäytteisiin.

Joskus mietityttää, olisiko tuolloinen minä ollut tyytyväinen syydettyään säästönsä esimerkiksi ympäristön hyväksymän The Stranglersin sijasta kaikkien kummeksumaan Jacksonsiin. Olisi ainakin pitänyt: Destiny on laaja-alainen ja tasalaatuinen äänite, eritoten Helsingin-luokkaretkellä ostamani Stranglersin Black and Whiten rinnalla. Top 100:n tähänastiset Jacksons-biisit painottuvat Destinyyn, mutta kuva monipuolistuu jatkossa.

Levyn ilmeikkäintä antia on pikku- ja isoveljen keskustelu Bless His Soul. Michael etsii tietään muiden asettamien vaatimusten ja omien toiveiden välillä, ja Jackie neuvoo, että oma onni on tärkein. ”People will cry if rain or sun, try to please all and you’ve pleased none.” Stoalaista mutta leppoisaa opastusta terävöittää äänekäs väliosa: ”The life you’re leading is dangerous!”

Jacksonit tilasivat ansiokkaat jousi- ja torvisovitukset useista r&b-levytyksistä ja myöhemmin muun muassa Phil Collinsin hiteistä tutulta Tom Tom 84:lta eli Tom Washingtonilta. Lopun viehkeiden hei-jah-haa-lauluosuuksien taustalla hämmästyttää Nathan Wattsin kuplivan irtonainen bassottelu.

85) Bad (1987

2008-02-04T00:07:00.001+02:00

| Michael Jackson |

Tässä se on: Michael Jacksonin uran kornein hitti. ”Your butt is mine” voisi olla lähes legendaarinen avauslause, jos koko teksti malttaisi aukoa päätään samassa tyylilajissa. ”We can change the world tomorrow, this could be a better place” -retoriikka vie kuitenkin hommalta pohjan pois, ja kuoppaa kaivaa syvemmäksi ”really really bad” -falsettikuoro.

Biisi on silti erittäin tiukka ja sähköinen huohotuksineen ja koukkuineen. Vaikka basso ei tarkemmin kuunnellen toista aivan samaa riffiä läpi kappaleen, sen varaan kaikki tuntuu rakentuneen. Jazzlegenda Jimmy Smith tarjoaa harvinaisen hammond-soolon, mutta makein on silti torvien rooli: aluksi neljä törähdystä, sitten väliosan ”just wait ’til I get through” -lauseen päälle tööt-tööt-tööt ja vasta aivan loppuun kertosäkeiden taustaksi villejä koreografioita. Harmi vain, että sielläkin vingutaan ”really really bad”.

Quincy Jones halusi Princen mukaan Badille ”draaman takia”. Tämä kieltäytyi kohteliaasti todeten, että siitä tulisi hitti ilman häntäkin. Voin kuvitella neuvottelun, jossa Jones suostuttelee Princeä ja Jackson viittilöi selän takaa ”Älä suostu! Älä suostu!” Tai sitten en: sanat ”the whole world has to answer right now who’s bad” tuntuvat nimenomaan alustavan kahden maailmantähden kohtaamista.

Moonwalker-leffassa nähtiin Bad-videosta lasten esittämä versio, jossa Michaelina kukkoili 9-vuotias Brandon Adams. Se on oikeastaan alkuperäistä parempi – ainakin niittireleet näyttivät Adamsin päällä luontevammalla tavoin koomisilta. Ja jos joku miettii, mitä Jacksonin tuttu huudahdus shamon tarkoittaa, niin Bad-kansivihossa se on litteroitu muotoon ”come on”.

86) Euphoria (1973

2008-02-02T00:01:00.000+02:00

| Jacqueline Hilliard | Leon Ware |

Eläimellisen kuuloinen alkumylväisy, love love love euphoria euphoria -toistoa ja verkkaisesti sykkivä tausta, hiukan samanlainen kuin minkä tahtiin kohutähti Donna Summer muutama vuosi myöhemmin voihki pieniä ja keskisuuria tuhmuuksia. Mitä ihmettä? Eipäs katsota tuohon suuntaan ollenkaan – vuonna 1973 Euphoria tarkoitti Michael Jacksonin laulamana elämänhallinnallista reippautta ja ehkä viatonta teinilempeä, ei enempää, piste. ”Healthy and clean, can’t understand anyone having the blues.”

Jacqueline Hilliard ja Leon Ware eivät kuuluneet Jacksonin vakituisiin sisällöntuottajiin, mutta melkoisen sävelmän he pojalle lykkäsivät. Tämä ottaa karskisti oktaavihyppelyhaasteen vastaan ja lisää säkeiden hänniksi koppavia ääniliukumia. Vaikka veljeksiä ei Motownissa päästetty osallistumaan biisintekoon tai tuottamiseen, on selvää, että tässä vaiheessa Michael sai vaikuttaa olennaisesti siihen, miten hän laulut tulkitsee.

Loppupuolella tuottaja Hal Davis täydentää avaran bassovoittoista, mutkikkaasti rytmitettyä ääniraitaa niukoilla jousivinjeteillä. Näkemyksekästä. Euphoria on jostain syystä välttynyt päätymästä lukuisille Motown-kokoelmille, singlemuodosta puhumattakaan. Youtubeenkin tämä Music & Me -albumin kappale ehti viime tingassa, tammikuun 20. päivänä.

87) Blood on the Dance Floor (1991|1997

2008-01-30T20:08:00.001+02:00

| Michael Jackson | Teddy Riley |

1990-luvun lopulla Michael Jacksonin ja Sony Musicin Amerikan-konttorin välit alkoivat kiristyä. Monissa maissa miehen uran myydyimmäksi sinkuksi kasvanutta Earth Songia ei julkaistu USA:ssa, vaan levy-yhtiötä näytti kiinnostavan enemmän remixien teettäminen, mikä taas ei ollut Jacksonin mieleen. Viidellä ennenjulkaisemattomalla raidalla ryyditetty Blood on the Dance Floor – History in the Mix oli Sonyn tapa näyttää Jacksonille, kuka käskee. Päälle lätkäistiin vielä nolo mainoslause ”The best dance album in history”, vaikka osa kappaleista oli kaukana tanssimusiikista.

Nimikappale tehtiin jo Dangerous-sessioissa, mutta sitä tuskin voi pitää jämämateriaalina. Pumppaavabiittinen, scratcheillä maustettu Blood on the Dance Floor on vain eri maata kuin albumille päätyneet jyrkkäsoundiset, new jack swing -henkiset rytmiraidat. Teddy Riley olisi halunnut hioa sitä ajanmukaisemmaksi ennen julkaisua, mutta 11 vuotta myöhemmin lienee sama, kuunteleeko vuoden 1991 vai 1997 päivitystä.

Jacksonin biiseissä esiintyvät petolliset naishahmot vaikuttavat usein vertauskuvallisilta, ja tässäkin päällimmäinen teema lienee irtosuhteiden riskit tai konkreettisemmin aids. Tanssilattiaa käytettiin seksin eufemismina jo Billie Jeanissä. Sävellyksessä on viisi erilaista osaa ja videoversiossa vielä ekan kertosäkeen jälkeen hieno bonuskoukku. Vokaalitulkinta vaihtelee tuskin kuultavasta mutinasta kireään, miltei rääkyvään lauluun. Videon etualalle ilmestyy ex-vaimo Lisa Marie Presleyn näköinen nainen juuri kun Jackson laulaa ”if you could only erase the past”.

Riita Sonyn kanssa huipentui 2002, kun Jackson näyttäytyi faniensa järjestämässä mielenosoituksessa. Yli 30 vuotta kenestäkään pahaa puhumatta julkisuudessa ollut mies kutsui Amerikan Sonyn pomoa Tommy Mottolaa pirulliseksi rasistiksi. Vaikka media tapansa mukaan mitätöi kaiken hasbeen-friikin hourintana, Mottola sai pian jättää tehtävänsä. Viime kesänä talousuutiset kertoivat, että Sony BMG tarvitsee Jacksonin suostumuksen perustaakseen oman kustannusyhtiön erilliseksi firmaksi muuttuneen Sony/ATV:n tilalle. Käsky näyttää käyvän vuorotellen.

88) Be Not Always (1984

2008-01-28T00:01:00.000+02:00

| Michael Jackson | Marlon Jackson |

Kenties nopein tie umpikujaan Michael Jacksonia analysoidessa on pitää häntä vain kaupallisiin voittoihin tähtäävänä artistina. Yksi kutkuttavimmin epäkaupallisista tempauksista kuultiin The Jacksonsin Victory-albumilla. Siihen oli luvassa sooloesitys jokaiselta veljekseltä paitsi Jermainelta, ja odotukset ensimmäisen Thrillerin jälkeisen Michael-biisin suhteen olivat taivaissa.

Mitä saimme? Hiljaisen, melodisesti vieraan, pohjattoman synkän ja lannistavan Be Not Alwaysin. ”To have nothing, to dream something, then lose hoping, is not life but lame?”, Jackson toteaa voimattomana alttoviulun ja akustisen kitaran säestyksellä. Kappaleen tauoista pisin kestää kahdeksan sekuntia, ja loppukevennykseksi tarjoillaan lause ”Time has made promises, death promises.” Sitä kassakoneiden kilinää!

Be Not Alwaysin kuuntelemiseen täytyy ehkä ennalta varautua, mutta se on makaaberin kaunis ja näyttää Jacksonista uuden puolen myös säveltäjänä. (Kreduissa mainittu Marlon-veli teki vain tekstiin täydennyksiä.) Biisiä olisi mahdoton kuvitella tuon ajan sooloalbumeille, mutta Victorysta tuli kiertueineen kaikkineen niin degeneroitunut projekti, että Be Not Always oli mitä tyylikkäin tapa näyttää sille keskisormea.

89) Shout (2001

2008-01-25T19:52:00.000+02:00

| Michael Jackson | Teddy Riley | Claude Forbes | Samuel Hoskins | Carmen Lampson | R. Hamilton |

Avaustiedote ”This is not your ordinary record” pitää paikkansa. Meinasin pudottaa tämän Top 100:sta samasta syystä kuin Tabloid Junkien (väkevästä lyriikasta ei saa selvää), mutta tekstin hukuttamiselle on vahva musiikillinen peruste. Taustalla piinaavasti nakuttavaa kitarariffiä myötäilevä Jacksonin tiukka mutta tyyni laulu(?)tapa tekee biisistä epätavallisen kiinnostavan.

Shout ilmestyi vain viheliäisen Cry-singlen kakkosraitana, mutta se löydettiin pian Backstreet Boysin keikkaohjelmistoon, ja Nick Carter halusi versioida sen sooloalbumilleen. Hiostavaa a-osaa (”eating each other alive just to survive the nine to five”) seuraa singalong- tai oikeammin shoutalong-kertsi ”makes me wanna shout, what’s this madness all about”. Tässä ollaan inspiroituneesti vihaisia ja huolestuneita ihmisen rappiosta. ”Poisoned your body and your soul for a minute of pleasure, but the damage that you've done is gonna last forever.” Lopussa sähkökitara vinkuu kuin äärimmilleen kiristyvä ja lopulta katkeava pinna.

1960-luvun oudoin tähdenlento Napoleon XIV yritti jatkaa They’re Coming to Take Me Away Ha-haaan menestystä kappaleella, jossa kaksi pikkuoravaääntä seikkaili omissa stereokanavissaan yhdistyen välillä toistamaan biisin nimen I Live in a Split Level Head. Entäs sitten? No, tuo kummallinen musiikkiesitys tulee mieleen Shoutin puolivälissä, kun Michael saa seurakseen samaa tekstiä hokevan toisen äänen. Hän on kuulemma vahvistanut fanien epäilyksen, että tuo ääni kuuluisi Janet-sisarelle. Täten Shout voitaneen nimetä vuoden 1995 Scream-hitin viralliseksi jatko-osaksi.

Fanin tekemän videokollaasin valtaosa on peräisin harvoin nähdystä They Don’t Care About Usin vankilaversiosta.

90) Will You Be There (1991 91) Childhood (1995

2008-01-22T08:19:00.000+02:00

| Michael Jackson |

Kahden Free Willy -elokuvan tunnuskappaleet. Tämä nyt ei vielä ole erityisen yhteensitova seikka – leffojen soundtrackit ilmestyivät Jacksonin MJJ-levymerkin kautta, joten isännän biisien mukaan ujuttaminen tuskin oli ensisijaisesti taiteellinen päätös. Enemmän Will You Be Thereä ja Childhoodia yhdistää niiden polarisoiva olemus; näkökulmasta riippuen niissä kiteytyy esittäjän kauneus tai kauheus.

Childhood soi Free Willy 2:ssa instrumentaalina, ja hyvä niin. Yleensä Jacksonin tilitysteksteistä löytyy yleisempi taso, mutta tässä laulua ei kannata irrottaa laulajastaan. ”It’s been my fate to compensate for the childhood I’ve never known” viittaa Oprah Winfreyn kanssa käytyyn tv-keskusteluun menetetyn lapsuuden tavoittelusta. Jackson oikaisi Winfreyn käyttämän recapture-sanan compensate-sanalla, sillä eihän sellaista voi kokea uudelleen, jota ei ole kokenut ollenkaan.

Jos Childhood tuntuu itsesäälissä rypemiseltä ja empatian kalastelulta, kannattaa kuunnella musiikkia. Sen harmonia ja duurivoittoisuus vihjaavat, että lapsuutta etsitään kuin aarretta – se on jännittävää ja palkitsevaa, vaikka ei löytäisikään koluamaansa. Moonwalk-kirjassa Jackson kertoi pitävänsä surun ja ilon yhdistävistä biiseistä kuten Jackie Wilsonin Lonely Teardrops, ja etenkin videossaan Childhood saavuttaa saman tunnelman.

Sovituksen siirappisuus saattaa niin ikään ironisesti viitata Jacksonin todelliseen lapsuuteen, jossa hänet laitettiin laulamaan valkoista yleisöä liehitteleviä viihdeveisuja. Jackson ilmeisesti tykkää tosissaan Hollywood-hötöstä, mutta hän tykkää myös Tshaikovskista, mikä kuuluu orkesteriosuuksissa.

Will You Be There alkaa otteella Beethovenin 9. sinfoniasta, ja jatkokin soi lainasävelin. Italialainen Al Banohan väitti osan melodiasta juontuvan hänen biisistään I cigni di Balaka. Jacksonin edustajat selittivät sävellyksen pohjautuvan trad-melodiaan (johon perustuu myös The Inkspotsin 1939 levyttämä Bless You for Being an Angel), mutta eräs italialainen oikeusaste ehti antaa langettavan päätöksen (mikä uutisoitiin näkyvästi) ennen kuin juttu lopulta ratkesi Jacksonin eduksi (mitä ei uutisoitu näkyvästi).

On sepitys kenen tahansa, tässä otetaan siitä kaikki irti: modulaatiot venyttävät laulumelodian lähes kolmen oktaavin laajuiseksi. Kevyt, tasaisena napsuva rytmitausta luo tuoreen kontrastin gospelkuoron pauhulle. Mahtipontisuus ja vivahteikkuus ovat aina lyöneet ansiokkaimmin kättä Jacksonin itsensä tuottamissa biiseissä.

Tekstin ylitsepursuava pyyteettömän rakkauden anelu luultavasti puistattaa niitä, joiden mielestä Jacksonin oletettu elämäntyyli on kaiken armon ulkopuolella. Mutta siinä on myös nöyryyttä: ”When wrong, will you mold me, when lost, will you find me?” Will You Be Theren pudottaa minun mestaruussarjastani yliampuvasti nyyhkivä loppumonologi, vaikka se tuntuukin hämmästyttävästi ennakoivan vuosien 2003-2005 tapahtumia ja on saanut jotkut fanit suhtautumaan biisiin liki uskonnollisesti.

92) All Night Dancin’ (1978

2008-01-19T12:58:00.000+02:00

| Michael Jackson | Randy Jackson |

Jacksonin perheen nuorin poika Randy oli 8-vuotias, kun isoveljistä tuli supertähtiä. Hinkuessaan mukaan yhtyeeseen hän sai Joe-isältä toistuvia lupauksia ”sitten kun osaat sitä-ja-sitä”. Joe ei todellisuudessa päättänyt näistä asioista yksin, joten Randy ehti opetella soittamaan bongoja, rumpuja ja pianoa ennen kuin pääsi edes kiertueelle katselemaan meininkiä. The Jackson Fiveen oli vaikea mahduttaa enempää kuin viisi Jacksonia.

Kun Jermaine jäi appiukko Berry Gordyn suojiin Motownille muun perheen poistuessa vuonna 1975, Randystä tuli vihdoin yhtyeen jäsen ja soittotaitonsa ansiosta sen kasvavan musiikillisen itsenäisyyden tukipylväs. Hän lienee ainoa veli, josta Michael on koskaan ollut musiikillisesti riippuvainen. Tärkein perheen tuoma etu oli silti se, että Michael uskoi saavansa levy-yhtiöltä vapaammat kädet osana yhtyettä kuin nuorena sooloartistina.

16-vuotiaan Randyn ja 19-vuotiaan Michaelin pyrkimys kohti mustempaa Jacksons-soundia kuuluu puhtaimmillaan All Night Dancin’ -raidassa, joka toteutettiin ilman jousia ja torvia. Basso-kitara-rumpukolmikkoa maustetaan ripauksella ujeltavaa urkua ja taputtavia käsiä, ja groove on melkoinen. Ihme, ettei kukaan DJ ole keksinyt tästä samanlaista kierrätyshittiä kuin vaikkapa Elton Johnin saman aikakauden biisistä Are You Ready for Love.

Soitto- ja sävellystaidoistaan huolimatta Randy Jacksonia (joka ei ole se American Idol -tuomari) kuultiin lopullisissa levytyksissä varsin vähän. Samoin Tito-veli pääsi harvoin pääosaan kitaristina – tässäkin soolo-osuudet kepitti Michael Sembello, joka tunnetaan parhaiten vuonna 1983 jenkkilistan ykköseksi nousseesta leffahitistään Maniac.

Tanssiesitys Soul Train -ohjelmasta.

93) Fly Away (1987|2001

2008-01-17T00:03:00.000+02:00

| Michael Jackson |

Bad-albumista piti alkujaan tulla kokonaan Michael Jacksonin kirjoittama, mutta tavoitteesta tingittiin kahden raidan verran. Vuoden 2001 erikoispainokselle lisätyt ylijäämäkappaleet todistavat, että lipsuminen ei johtunut hyvien biisien puutteesta. Esimerkiksi Fly Away on tasokas, levylle päätynyttä materiaalia olennaisesti kypsempi sävellys.

Intron laulu- ja viuluosuudet liikkuvat täysin rytmittömässä tilassa, ja jatkossa kuullaan useita balladille epätyypillisiä ratkaisuja. 8/8-tahtilajiin ripotellaan muutama 7/8-tahti basson syöttäessä sekaan omia synkooppejaan. Samantyylisiä rikottuja tahteja kuulee joskus nopeissa rockbiiseissä (kuuntele Pretendersin Tattooed Love Boys), mutta tässä vaikutus on erilainen. Tekstikin koukuttuu uudella tavalla esimerkiksi säkeessä ”I love in season, give me a reason cause you know we’ll never part our love goodbye.”

Isosisko Rebbie Jackson esitti vuoden 1998 albumillaan Fly Awaystä Stonebridgen tuottaman version, jossa rikkonaiset tahdit parsittiin helppotajuisemmiksi. Siihen kuitenkin poimittiin alkuperäisestä levytyksestä Michaelin ad lib -laulua. Vuoden 2001 versio lienee lyhennelmä, koska Rebbien pitemmässä näkemyksessä kuullaan siitä puuttuvia kohtia.

94) The Man (1983

2008-01-14T20:32:00.000+02:00

| Paul Mccartney | Michael Jackson |

Vuosina 1982-83 Paul Mccartney ja Michael Jackson julkaisivat kolme yhteistä biisiä, joista kaksi herrojen albumien ykköstäkyinä (The Girl Is Mine ja Say Say Say). Menestystä ei voinut välttää, mutta trilogian sympaattisin ja luontevin osa on silti The Man. Tai vähemmän soineena se on ehkä vain säilynyt tuoreempana. Teksti tosin jää hämäräksi: rakastumisestako se kertoo?

Vaikka The Man tehtiin Mccartneyn Pipes of Peace -albumille, lauluosuuksissa soi päällimmäisenä Jacksonin ääni. Sovitus sähkökitarasoundeineen, näppäiltyine viuluineen ja valkoisine pop-komppeineen on kuitenkin taatun mccartneymainen – koko pitkäsoitonhan tuotti The Beatles -levyiltä tuttu George Martin. Singlepotentiaali oli ilmeinen, mutta alkuvuoden 1984 julkaisusta luovuttiin, koska se olisi joutunut samalle viivalle videollaan jättikohun aiheuttaneen Thrillerin kanssa.

Miesten yhteistyö tyrehtyi äkkiä Jacksonin ostettua ATV-katalogin, joka sisältää useimpien Beatles-biisien kustannusoikeudet. Hän on aina visusti vaiennut kärhämästä, ja Mccartneykin muistaa jättää mainitsematta muutaman olennaisen seikan. Kuten sen, että hän omistaa virkaveljensä tapaan aimo läjän muiden artistien biisejä. Ja sen, että hän olisi kahteen otteeseen voinut lunastaa ATV:n ennen sen päätymistä Jacksonille, mutta sössi tilanteet ilmeisesti silkkaa pihiyttään. Nykyisin katalogi on osa nopeasti kasvavaa Sony/ATV-kustantamoa, josta Michael Jackson omistaa puolet.

95) Goin’ Back to Indiana (1970

2008-01-12T00:12:00.000+02:00

| The Corporation™ |

Kypsyttyään käräjöimiseen Motownin tehokkaimman lauluntekotiimin Holland/Dozier/Hollandin kanssa Berry Gordy perusti The Corporation -nimisen tuotanto- ja sävellyskollektiivin, jonka oli tarkoitus tehtailla hittejä anonyymisti ilman omia julkisuuspyrkimyksiä. Siihen kuuluivat Gordyn lisäksi ainakin Freddie Perren, Fonce Mizell ja Deke Richards. Tärkeimmät ruokittavat suut kuuluivat Motownin Los Angeles -kauden ykkösnimelle, The Jackson 5:lle.

Veljesten singlejatkumosta kuulee, että The Corporationia ei hävettänyt toistaa toimivaa kaavaa loputtomiin – ja aika kauanhan se I Want You Backin variointi toimi. Mutta syntyi heiltä toisenkinlaista tavaraa. Goin’ Back to Indiana edustaa eurooppalaisempaa näkemystä tuon ajan r&b:stä, eli se on rehdihköä torvikuvioilla rikastettua ränttätänttää, joka Michael ottaa vaivatta haltuunsa. Ja katso: siitä tuli listahitti jopa Norjassa ja Ruotsissa, kun taas Suomessa tuskin oli vielä kuultukaan koko viisikosta.

Menestyksen takana lienee samanniminen tv-spesiaali, jossa Jacksonit laskeutuivat helikopterilla synnyinkaupunkinsa, Indianassa sijaitsevan Garyn koulun jalkapallokentälle esiintymään. Kotiinpaluuta selostavaa reportteria esitti television tuleva megatähti Bill Cosby. Goin’ Back to Indianaa ei julkaistu USA:ssa singlenä, mutta spesiaalin musiikki ilmestyi omana albuminaan syksyllä 1971.

Pahoittelen videon kammottavuutta. Ei sitä tarvitse katsoa.

96) Unbreakable (2001

2008-01-09T09:12:00.000+02:00

| Michael Jackson | Rodney Jerkins | Fred Jerkins III | Lashawn Daniels | Nora Payne | Robert Smith |

Muutama Michael Jacksonin työkumppani on antanut ymmärtää, että muun anteliaisuuden ohella hän jakaa sävellyskrediittejä erittäin hövelisti. Ylläolevaakin luetteloa on ihmeteltävä: miten biisille, josta paistavat tutut Jackson-tavaramerkit (perkussiivinen bassokuvio, biittiä pehmentävä harmoninen äänimatto, ensikuulemalta itsekeskeinen teksti) on löytynyt kuusi tekijää? Tuottaja Rodney Jerkinsin kontrahtiin kuulunee muutama pakollinen maininta, mutta ei noin monta.

Unbreakable on ovela kappale. Yksioikoinen näkee sen vain Jacksonin henkilökohtaisena julistuksena, mutta mikään ei estä sitä sopimasta kenen tahansa päähänpotkitun, ylpeytensä palasia keräilevän tai muuten vain lämpimikseen uhoilevan suuhun. Särkymättömyys tulee sisältä, eikä vahva ihminen muutu miksikään muiden harhaluuloista tai manipulointiyrityksistä. Biisiin oli suunnitteilla isobudjettinen video, ja muistan toivoneeni tämän universaalin näkökulman pääsevän siinä esiin, Stranger in Moscow’n tavoin.

Biisi kuulostaakin video-orientoituneelta etenkin loppupuolellaan, kun rikkilyödyn lasin ääni soitetaan nurinpäin, ja tutuksi käynyttä bassokuviota nokkelasti mukailevan outron voi kuvitella säestävän paikalta särkymättömänä poistuvan sankarin askelia. Kertosäkeessä on myös havainnollinen koukku: ”You’ll ne- (tauko) -ver break me, cause I’m unbreakable!”

Jerkinsin osuutta Invincible-albumilla pidetään epäonnistuneena. Välillä kuulostaa kuin hän haluaisi siivota rikkaimurilla musiikista pienimmätkin svengin muruset. Unbreakablen toinen heikkous on You Can’t Stop the Reign -kappaleesta yhytetty edesmenneen The Notorious BIGin raptuokio. Tekstin yhteys ympäristöönsä ei avaudu, ja pitkä biisi pitenee entisestään. Kolmeminuuttisena siitä huokuisi vakuuttavampi itsevarmuus.

97) P.Y.T. (Pretty Young Thing) (1982

2008-01-07T00:03:00.000+02:00

| James Ingram | Quincy Jones |

Alussa oli nimi, joka hiffattiin tuottaja Quincy Jonesin tuolloisen vaimon Peggy Liptonin ostamista Pretty Young Things -alusvaatteista. Siihen tehtiin kaksikin biisiä: Thrillerille päätyneen Ingram/Jones-sävellyksen lisäksi The Ultimate Collection -boksilla voi kuulla Jacksonin ja kosketinsoittaja Greg Phillinganesin basso- ja lehmänkellovetoisen demonäkemyksen samasta teemasta.

En ole varma, pääsikö megalevitykseen oikea versio. Don’t Stop til You Get Enough -tyyppisellä puheosuudella sisäänajettu P.Y.T. on tarttuva, sähäkästi laulettu ja komeasti bassoteltu, mutta vanhentuneine päiväperhosoundeineen harmittoman ja harmillisen välimaastossa samoileva handclap-hölkkä. Seuraa johtajaa -henkisessä tyttökuorossa sisaret Latoya ja Janet pääsevät hoilaamaan naa-naa-naata, eikä tekstissä juuri enempää sisältöä olekaan.

Quincy Jonesin osuutta Jacksonin levyillä on glorifioitu jälkikäteen niin hillittömästi, että moni yllättynee tästä tiedosta: puhumme nyt ainoasta Jacksonin levytyksestä, jonka kirjoittamisessa Jones oli mukana. Varautukaa siihen, että jatkoteksteissä kyseenalaistetaan useita tähän aiheeseen liittyviä myyttejä. Ei minulla ole mitään miestä vastaan, mutta eipä joidenkin ylistäjienkään ensisijainen motiivi ole Jonesin kehuminen, vaan Jacksonin väheksyntä.

Vaikka Quincy Jones oli Michael Jacksonille mainio sparraaja ja levy-yhtiölle oivallinen tuloksentekijä, moni Off the Wallin ja Thrillerin taiteellinen saavutus syntyi Jonesista huolimatta, ei hänen ansiostaan, minkä hän myöhemmissä haastatteluissaan on itsekin myöntänyt. Yhteistyö oli jazz-menneisyytensä leimaamalle Jonesille vähintään yhtä suuri läpimurto kuin Jacksonille. Motown ei ollut huolinut häntä Marvin Gayen eikä Stevie Wonderin tuottajaksi, ja Jacksonkin sai tapella tosissaan Epicin kanssa saadakseen hänet Off the Wallille.

98) Greatest Show on Earth (1972

2008-01-04T17:53:00.002+02:00

| Jerry Marcellino | Mel Larson |

Amerikkalainen juorutoimittaja J. Randy Taraborrelli on rakentanut hämmästyttävän uran paljolti sen varaan, että pääsi lähes 30 vuotta sitten samaan valokuvaan Michael Jacksonin kanssa. Mies esiintyy yhä Jackson-asiantuntijana ja jopa lähipiirin edustajana, vaikka hänellä ei ole näyttöä minkäänlaisesta kontaktista tuottoisan lounassetelinsä kanssa vuoden 1981 jälkeen.

Taraborrellin The Magic and the Madness -kirja pursuaa kutkuttavia, kenties ajoittain todenperäisiäkin Jackson-anekdootteja, joista eräässä päähenkilö paiskaa pöytään sirkusmoguli P.T. Barnumin elämäkertakirjan ja julistaa managerilleen: ”Haluan, että minun urastani tulee maailman suurin show!” Barnum & Baileyn sirkus tunnettiin mainoslauseestaan The Greatest Show on Earth, joksi myös Cecil B. Demille nimesi aiheesta vuonna 1952 ohjaamansa Oscar-elokuvan.

Vetävä juttu, mutta mahtaako Taraborrelli tietää edes sitä, että Jackson levytti samannimisen kappaleen jo 13-vuotiaana Ben-albumilleen? Se ei varsinaisesti kerro sirkuksesta, vaan käyttää sitä rakkauden vertauskuvana. Rakastunut lentää korkealla kuin trapetsitaiteilija ja näkee asiat lapsen tavoin, sateenkaaren värisin silmin.

Jacksonin varhaisiin biiseihin haettiin usein sekä aikuisen että lapsen näkökulmaa. Harvoin pyrkimys onnistui näin hyvin. Rikkaasti orkestroitu ja sävykäs ralli toimii siksi, että laulaja on lapsi, ei siitä huolimatta. ”Get your ticket right away”, Jackson hihkuu tehden selväksi, että tällaisen matskun parissa hän on omimmillaan.

99) Things I Do for You (1978

2008-01-02T09:01:00.001+02:00

| The Jacksons |

”Riikinkukko on ainoa lintu, joka yhdistää kaikki värit ja esittelee tätä tulen loistetta vain ollessaan rakastunut. Me yritämme riikinkukon tapaan yhdistää kaikki rodut rakkaudellamme musiikkiin.” (Michael ja Jackie Jackson Destiny-albumin kansitekstissä)

Saadessaan vihdoin täyden vastuun levyjensä tuottamisesta ja säveltämisestä Jacksonit olivat ehtineet esiintyä kaikissa maanosissa, mikä noihin aikoihin oli suurillekin tähdille harvinaista. Nyt he halusivat levittää rotuharmonian ja ihmisten pohjimmaisen samankaltaisuuden evankeliumia. Veljekset perustivat tuotanto- ja kustannusyhtiö Peacockin ja päästivät riikinkukon myös kaunistamaan kahden albuminsa takakantta.

Things I Do for You alkaa lauseella ”People all over the world are the same everywhere I go”, mutta suuntaa siitä yllättävän epäevankelisiin aiheisiin. Ihmisiä yhdistävät itsekkyys ja hyväksikäyttö, eikä niihin saa apua lääkäriltä tai edes kädestäennustajalta. ”Always wanting something for nothing”, Michael marmattaa ja opastaa perään: ”It’s the things I do for you, in return do the same for me.” Michael Jacksonin äksy ja pisteliäs puoli on siis ollut esillä paljon pitempään kuin yleisesti luullaan.

Puhallinten ja kitaran ohjastama biisi on kuitenkin imevää funkia ja soi parhaiten 1981 julkaistulla The Jacksons Live -albumilla Mike McKinneyn mehukkaan peukkubasson ansiosta. Liveversio ilmestyi jopa singlenä ainakin Britanniassa, ja kappaletta kuultiin vielä vuoden 1987 Bad-kiertueella, joka lähti liikkeelle kovin keskeneräisenä, vanhaa repertuaaria ajan mittaan uudella korvaten.

100) I Just Can’t Stop Loving You (1987

2007-12-31T17:00:00.000+02:00

| Michael Jackson |

Kauan ja kiivaasti odotettuja ääniä: utuinen jousipilvi, pianon ja basson koskettelua. ”Each time the wind blows I hear your voice, so I call your name” kakaisi maailman menestyneimmän levyn tekijä uuden sinkkunsa alkusanoiksi. Albumiversion introna oli 45 sekunnin puheosuus, mutta se poistettiin myöhemmistä painoksista.

Thrillerin menestys pohjautui jokaisen singlen kykyyn valloittaa uusia kansankerroksia, joten Bad-albumin biisejä osattiin jo tuoreeltaan tarkastella eri sektoreille täsmäsuunnattuina koukkuina. I Just Can’t Stop Loving You viekotteli Anita Bakerin ja Luther Vandrossin miljoonayleisöä, se oli auditiivinen silkkilakana keskiluokkaisille soulin ystäville. Mutkikas ja haastava melodia hillitsi yli-innostusta ja kauan hypetetyn projektin ennenaikaista loppuunpolttamista. Videotakaan ei tehty.

Thrillerin ja The Jacksonsin Victory-albumin tapaan ensisinkkua täydensi vieraileva laulaja, joksi oli kuulemma haviteltu useita naistähtiä (jopa Abban Agnethaa). Rukkaset voi hyvin ymmärtää: biisin kiihkeähkö teksti ei ole ihan turvallisinta staraduettorallattelua. Siedah Garrett oli viisas valinta albumikokonaisuuden kannalta, sillä hän esiintyi Badillä myös biisintekijänä (Glen Ballardin kanssa kirjoitettu Man in the Mirror).

Jacksonin ja Garrettin äänenvärit muistuttavat toisiaan niin paljon, että suvantovaiheissa ei aina ole varma, kumpaa kuuntelee. Garrett ei jää pahasti jalkoihin edes loppupuolen hehkutuksissa, vaikka hän onkin paremmin edukseen rehevissä tanssibiiseissä kuten The Brand New Heaviesin riveissä levytetty loistava You Are the Universe (1997). Hän lauloi Jacksonin kanssa Dangerous-kiertueella, jonka kuvista allaoleva fanivideo koostettiin. Bad-rundilla virkaa hoiti Sheryl Crow -niminen vokalistitulokas.