76) I Am Love (Parts I & II) (1974

| Jerry Marcellino | Mel Larson | Don Fenceton | Roderick Fancifer |

Jacksonien Motown-levyjen tärkeimpinä arkkitehteina pidetään yleensä The Corporationia ja Hal Davisiä, mutta maininnan ansaitsevat myös Jerry Marcellino ja Mel Larson. Heidän monipuolisista tuotoksistaan erikoisin on yli seitsemänminuuttinen I Am Love, jossa on vaikutteita paitsi Motownin taiteellisten johtotähtien Marvin Gayen ja Stevie Wonderin kokeellisimmista biiseistä myös ehdasta valkoisesta progesta. Se on mainio osatodiste siitä, kuinka laajasta musiikillisesta menneisyydestä Michael Jackson ponnisti aikuisuralleen.

I Am Love alkaa seesteisenä, Jermaine Jacksonin varmaotteisen lempeästi tulkitsemana hiturina ennen kuin Michael ottaa ohjat ensimmäisen osan lopulla. Hän saakin sitten hakea sanansijaa loputtomien kitara- ja kosketinsoolojen seasta, mutta kokonaisuus säilyy yhtenäisen svengaavana. Veljesten lauluosuudet lyhenevät: ”I am love, sprinkle myself around you, shower my warmth upon you” on lopuksi vain ”I am love, la-la-la-la”.

Michaelin ad lib -luikautuksia kuunnellessa alkaa kello soida: tässä on jotain tuttua. Kuka lallattaa aivan samalla soundilla kädet korvillaan, kun ei halua soittaa kavereilleen uutta sinkkuansa? Aivan, Janet Jackson That’s the Way Love Goes -videon introssa.

Kahdelle levypuoliskolle halkaistu I Am Love oli hämmästyttävä singlevalinta megahitti Dancing Machinen seuraajaksi, vaikka Jermainen kujertama alun kaksiminuuttinen onkin ihan radioystävällistä tavaraa. Siitä tuli paitsi viimeinen The Jackson 5 -nimellä julkaistu Top 20 -single USA:ssa myös Marcellinon ja Larsonin viimeinen hitti. Nykyisin Larson toimii kiinteistöalalla ja Marcellino Las Vegas -viihdyttäjänä.