34) Thriller (1982

| Rod Temperton |

Maailman myydyimmän levyn nimikappaleen kreditoiminen pelkästään Rod Tempertonille on aika antelias veto, sillä tiettävästi Michael Jackson ja Quincy Jones prosessoivat sitä vahvasti studiossa – Tempertonin jäljiltä sen nimikin oli Starlight. Mutta täydet pojot miehelle siitä, että hän raapusti kasaan Vincent Pricen kuuluisan puheosuuden taksimatkalla levytyssessioon. Eihän siitä mitään dostojevskia tullut, mutta se istuu hyvin muutenkin höttöisen ja kliseisen tekstin sekaan.

Vaikka 71-vuotias Price ehti vierailla samantyylisesti jo 1975 Alice Cooperin biisissä Welcome to My Nightmare, hänellä on ratkaiseva rooli Thrillerin viehätyksessä. Äijässä oli kiistatonta musikaalisuutta, koska sai parilla otolla lyriikan lomittumaan niin sulavasti rytmiin ja tehosteisiin. Kahden puhepätkän väliosa, jossa Jackson toistaa lausetta ”Gonna be there tonight”, on biisin ja koko albumin huippuhetkiä. Taitoluistelun yksi arvostelukriteeri on transitions, siirtymät elementistä toiseen, ja Thrillerille kuuluisi niistä kärkipisteet.

Tuosta syystä en ole järin innoissani kappaleen kanonisoidusta videosta, jossa moni hieno siirtymä on rikottu ja bridge-säkeistö jätetty kokonaan pois – vaikka siinä on tekstin ainoa säväyttävä virke ”There’s no escaping the jaws of the alien this time, they’re open wide, this is the end of your life”. Zombietanssikohtauksen taustalle venytetty perusbiitti ei myöskään anna edustavinta kuvaa laulun musiikillisista ansioista. Kiehtovan kysymyksen video sentään virittää: miksi ihmiset olivat niin innoissaan tästä muodonmuutoksesta, mutta niin närkästyneitä sitä seuranneista?

Mutta alkuperäisessä albumiversiossa Quincy Jones on maineensa veroinen – siinä efektit ovat koko ajan osa musiikkia, ja palasista syntyy tuotannollisesti suurenmoista viihdettä. Vincent Pricen kolkosti hersyvä loppunauru napauttaa pisteen i:n päälle ennen kuin alussa naristen avautunut ovi lävähtää kiinni.