40) Ben (1972

| Walter Scharf | Don Black |

Muuttaessaan Detroitista Los Angelesiin Motown-yhtiö ilmoitti erääksi tavoitteekseen päästä paremmin elokuvabisneksen syrjään kiinni. Mitenkään mullistavasti tämä ei onnistunut, mutta yksi listaykkönen ja oscar-ehdokkuus saatiin Willard-kauhuleffan jatko-osan nimikappaleella. Lieneekö tuokaan diili ollut Motownin suhdetoiminnan ansiota, sillä Benin sanoittaja Don Black on kertonut varta vasten ehdottaneensa sen esittäjäksi Michael Jacksonia.

Eikä sopivampaa tulkitsijaa olisi löytynytkään laululle, jonka teemana elokuvan mukaisesti on pojan ja rotan ystävyys – Michaelillahan oli tuolloin Ray- ja Charles -nimiset lemmikkirotat. ”Most people would turn you away”, hän veisaa, ja biisissä vältellään torjuntareaktion pelossa suoraan kertomasta Benin olevan rotta. Sen sijaan siinä heijastuu, miksi lemmikkieläimen pitoa yleensä pidetään kasvattavana: ”I used to say I and me, now it’s us, now it’s we.” Virkkeen toistavat taustalaulajat ovat aikuisia miehiä, mutta jostain syystä tämä yhdistelmä ei särähdä ihmisten korvaan yhtä epäilyttävästi kuin aikuis-Michaelin ja lapsikuoron kimppalaulanta.

Benistä on tehty ylisöpöjä covereita, mutta Michaelin tulkinnassa herttaisuus ja niljakkuus yhdistyvät hienon twinpeaksmäisellä tavalla – itse elokuvahan oli lapsilta kielletty. Erityisen mestarillinen on seuraavaan säkeeseen venyvä say-sana lauseessa ”I don’t listen to a word they say”. The Jacksonsin Live-albumilla (1981) voi kuulla siitä varsin toisenlaisen sovituksen – vokalistin aikuistumisen lisäksi akustisen kitaran korvaa Randyn piano ja mieskuoron tilalla on huilusoolo! Tämä versio mahdutettiin oikeusteknisesti suotuisana myös vuoden 2003 Number Ones -kokoelman jenkkipainokseen.