| Michael Jackson | Marlon Jackson |
Kenties nopein tie umpikujaan Michael Jacksonia analysoidessa on pitää häntä vain kaupallisiin voittoihin tähtäävänä artistina. Yksi kutkuttavimmin epäkaupallisista tempauksista kuultiin The Jacksonsin Victory-albumilla. Siihen oli luvassa sooloesitys jokaiselta veljekseltä paitsi Jermainelta, ja odotukset ensimmäisen Thrillerin jälkeisen Michael-biisin suhteen olivat taivaissa.
Mitä saimme? Hiljaisen, melodisesti vieraan, pohjattoman synkän ja lannistavan Be Not Alwaysin. ”To have nothing, to dream something, then lose hoping, is not life but lame?”, Jackson toteaa voimattomana alttoviulun ja akustisen kitaran säestyksellä. Kappaleen tauoista pisin kestää kahdeksan sekuntia, ja loppukevennykseksi tarjoillaan lause ”Time has made promises, death promises.” Sitä kassakoneiden kilinää!
Be Not Alwaysin kuuntelemiseen täytyy ehkä ennalta varautua, mutta se on makaaberin kaunis ja näyttää Jacksonista uuden puolen myös säveltäjänä. (Kreduissa mainittu Marlon-veli teki vain tekstiin täydennyksiä.) Biisiä olisi mahdoton kuvitella tuon ajan sooloalbumeille, mutta Victorysta tuli kiertueineen kaikkineen niin degeneroitunut projekti, että Be Not Always oli mitä tyylikkäin tapa näyttää sille keskisormea.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti