65) Is It Scary (1997 66) Ghosts (1997

| Michael Jackson | James Harris III | Terry Lewis |
| Michael Jackson | Teddy Riley |

Kun kaksi biisiä alkavat samoilla sanoilla ”There's a ghost down in the hall, there's a ghoul upon the bed”, soivat samassa minielokuvassa/megavideossa ja tuntuvat muutenkin muodostavan kolikon kaksi puolta, miten niitä voi välttyä niputtamasta? Onneksi ne voi katsoa hyvinkin tasavertaisiksi esityksiksi – sillä erolla, että toisen vahvuus on musiikki, toisen teksti.

Alkujaan Jacksonin ja Stephen Kingin käsikirjoittaman Ghosts-videon musiikkina soi pelkästään 2 Bad ja nimikappale säesti vain lopputekstejä – siinä muodossa videota esitettiin USA:ssa Kingin Thinner-elokuvan alkupätkänä. Is It Scary dubattiin mukaan vasta, kun Ghosts tuli tv- ja vhs-levitykseen samaan aikaan Blood on the Dance Floor -albumin kanssa. Sinänsä yllättävää, koska Is It Scary sivuaa lyriikaltaan eniten videon teemoja.

Musiikillisesti pitemmän korren vetää Ghosts nokkelilla meluriffeillään ja vetoavilla ”don’t understand it” -huudahduksillaan. Is It Scary lähtee liikkeelle kunnianhimoisesti beatbox-nikotteluineen kaikkineen, mutta lopputuloksena on jotenkin suttuinen pauhupöpelikkö. Jimmy Jam ja Terry Lewis ovat aina onnistuneet paremmin Janet-siskon tuottajina – tosin heillä on ollut pitempi ja tiiviimpi työsuhde.

Kummitus symboloi biiseissä Jacksonin ja ulkomaailman välillä vallitsevaa ymmärtämättömyyttä. Ghostsissa hän kysyy: ”Who gave you the right to take intrusion, to see me? Tell me are you the ghost of jealousy?” Is It Scaryssä Jackson taas antaa arvioitavaksi oman kummituksensa: ”Am I amusing you or just confusing you, am I the beast you visualized?”

Tekeekö se tekstistä hyvän, jos se vahvistaa omia arveluita? Muistan suorastaan riemastuneeni 11 vuotta sitten siitä, kuinka tarkasti Is It Scary tuntui myötäilevän omaa teoriaani Michael Jacksonin julkisuuskuvan takana piilevistä motiiveista. Ne eivät olleet kaupallisia tai egosentrisiä, vaan puhtaan taiteellisia – jos ja kun taiteen tarkoitus on antaa haaste katsojalle ja paljastaa jotain hänestä itsestään. Kun seuraa Jacksonin mediaprojektion herättämiä villin vastakkaisia reaktioita ja tulkintoja, on todettava tämän ”taideteoksen” onnistuneen mitä loisteliaimmin. Sitä on vielä mahdoton sanoa, onko se ollut hurjan hintansa väärti.

Osa lyriikasta kuten ”If you wanna see eccentric oddities, I’ll be grotesque before your eyes” panee myös kysymään: miksi? Siltä varalta, että vastaus ei ilmene muualta (esimerkiksi Ghosts-videosta), Jackson rääkäisee loppumetreillä kuin nurkkaan ahdistettuna: ”You know you’re scaring me too, I think the evil is you.” Eikä siitä pääse mihinkään: vaikka Michael Jackson joskus näyttää vähän omituiselta maailman silmissä, tämä ei voi olla mitään sen rinnalla, kuinka omituiselta maailma näyttää Michael Jacksonin silmissä.