67) Tell Me I’m Not Dreamin’ (1984

| Michael Omartian | Bruce Sudano | Jay Gruska |

Yksi The Jacksonsin Victory-projektin kummallisuuksista oli se, että bändiin palannut Jermaine julkaisi lähes samaan aikaan sooloalbumin, johon oli panostettu paljon. Molemmilla levyillä oli monen varmasti odottama duetto Michaelin kanssa, mutta kaupallisesti niistä ei saatu paljon irti. Kumpikin laulaja kieltäytyi osallistumasta Torturen videoon, ja sähläämisen jälkeen Jermainen albumin avausraita Tell Me I’m Not Dreamin’ jäi ilmestymättä singlenä.

Kappale tilattiin Michael Omartianilta, joka Christopher Crossin menestyksen myötä kohosi 1980-luvun alun kuumimmaksi jenkkiradiopoptuottajaksi ja työsti myös Quincy Jonesin rinnalla almuhitti We Are the Worldin. Sekä biisissä että tuotannossa on ajalle ominaisia koukkuja. Varsinaisen kertosäkeen sijasta korkealta laulettua nimilausetta on nokkelasti ripoteltu sinne tänne kevyinä vinjetteinä. Toinen toistuva irtolause on ”Are you too good to be true”.

The Girl is Minessa Michael pääsi jo eroon poikabändiestetiikasta – hän ja Paul McCartney esittivät vuorosanansa toisilleen – mutta tässä vokalisteilla on yhteinen lemmenkohde kuin vanhoina Jackson 5 -aikoina. Michael peittoaa laulusuorituksellaan vaivatta Jermainen, joka ei kykene verevöittämään tulkintaansa juuri muulla kuin mukamacholla murahtelulla. Vielä koomisemmaksi hänen ”I could have been Michael” -väittämänsä teki saman levyn Dynamite-video kömpelöine tanssikohtauksineen. Kaunis ääni miehellä toki on.

Kuriositeettina biisissä soittaa kitaraa Ray Parker Jr, joka myöhemmin samana vuonna sai megahitin Ghostbusters-leffan tunnussävelellä. Tell Me I’m Not Dreamin’ jäi runsaasta radiosoitosta huolimatta pelkäksi albumiraidaksi, mutta neljän vuoden päästä Robert Palmer nosti sen coverversiollaan USA:n listan sijalle 60.