50) Ain’t No Sunshine (1972

| Bill Withers |

Motownin tapoihin kuului laulattaa samat sävellykset useilla artisteilla. Täten saatiin lp-levyt vaivattomammin täyteen, ja joskus yhdestä biisistä netottiin useampi hitti – klassisin esimerkki Gladys Knightin ja Marvin Gayen toisistaan hyvin poikkeavat, mutta menestyneet I Heard It Through the Grapevine -tulkinnat. Jacksonien kohdalla mylly pyöri niin kiivaasti, että yhteistyön päättyessä paperit kertoivat perheen levyttäneen Motownille 469 biisiä, joista siihen mennessä oli julkaistu vain 174. Määrittelemätön valtaosa noista oli coverversioita.

Julkaistuista covereista kiinnostavimpia ovat jo 1960-luvun kykykilpailuissa esitetty Smokey Robinsonin Who’s Lovin’ You, hidastettu versio The Supremes -hitistä Reflections, Michaelin soolona levyttämä The Stylisticsin People Make the World Go Round, brittilistalle noussut Jackson Browne -kierrätys Doctor My Eyes ja ehkä myös muutama vuoden 1970 Christmas Album -raita.

Päätin kuitenkin valita sadan joukkoon tältä ajalta vain yhden uudelleenversioinnin, joka on Michaelin ensimmäisen sooloalbumin avauskappale Ain’t No Sunshine. En siksi, että se päihittäisi Bill Withersin alkuperäisen – sitä paremmaksi ei voi pistää – vaan koska se on niin toisenlainen. Kun Withers suoriutui biisistä vuotta aiemmin ajassa 2:07, 13-vuotias Jackson piehtaroi siinä tasan tuplamäärän 4:14!

Tempokin on verkkaisempi, mutta pääosa lisämitasta tulee puhutusta introsta: ”You ever want something that you know you shouldn’t have...” Kaukana taustalla revitetään sähkökitaraa, ja sovitus yhdistelee komeasti säröä ja harmoniaa siinä missä Jacksonin laulutulkinta naiviutta ja viisautta. Kun Withersin pitkä ”I know I know I know I oughta leave her alone” -välihokema kuvastaa lähinnä alistunutta apatiaa, Jackson iskee siihen epätoivonsekaista, hämmentävän kypsän kuuloista hehkua ja kiekaisee loppuhuipentuman kovaa ja korkealta.