| Michael Jackson |
Jacksonien äiti Katherine vaikutti paljon siihen, että Michael suostui jatkamaan veljiensä kanssa niinkin pitkään kuin jatkoi. Vuonna 1990 ilmestyneessä kirjassaan hän keskittyy lähinnä lastensa ihasteluun ja Latoya-tyttären kohuväitteiden mitätöintiin, mutta mainitsee yhden musiikillisen virikkeen. Hän kertoo hyräilleensä Michaelille näytteen, millaisen shuffle-rytmisen laulun hän haluaisi Bad-albumille. Poika noudatti toivetta ja soitti jonkin ajan päästä äidilleen levyn ainoana ennakkomaistiaisena biisin The Way You Make Me Feel.
Aika sensuelli ja toisaalta laskelmoidun hittihakuinen esitys ollakseen äidin inspiroima. Michael mouruaa korkokenkäisen misun perään: ”You’re just a product of loveliness, I like the groove of your walk, your talk, your dress.” Ja sitten tietysti käydään michaelmaisesti töissä, jotta voidaan ostaa lahjoja. Loppuirrottelut ottavat toisen näkökulman, ei puhuta enää tytölle vaan tytön puolesta: ”Ain’t nobody’s business but mine and my baby’s.”
Kappaletta tuoreutetaan jatkuvasti yksityiskohdilla: shuffle-biittiin lisätään imua pikku rytmikoristeilla, versen keskellä sävellaji nousee hetkeksi ylemmäs ja kertosäe alkaa tehokkaasti pelkällä laululla. Synteettisen perussoundin keskellä torvet tekevät hyvää, mutta sama asia tökkii kuin Bad-biisissä: miksi Jacksonin laulamat taustavokaalit ovat kuin smurffilevyltä napatut? Siksikö, että ”peruslaulu” kuulostaisi niiden rinnalla jotenkin karskimmalta?
Yhä tärkeämmiksi elementeiksi muodostuivat au- ja hii-hii-huudahdukset, joista jälkimmäiset tunnutaan lanseeratun omana tavaramerkkinään tässä esityksessä. Hihkuihan Jackson aiemminkin, mutta juuri tuo kaksitavuinen tietyn sävelkorkeuden luikautus vakiintui muutamalla Bad-raidalla, joista The Way You Make Me Feel oli sekä biisi- että singlejärjestyksessä ekana. Mutta Jacksonin omasta oivalluksesta ei voi puhua – kuunnelkaa Stevie Wonderin hii-hiit vuoden 1972 biisissä Maybe Your Baby.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
6 kommenttia:
Jostain syystä en ole itse koskaan laskenut TWYMMF:iä Michaelin "suureksi kappaleeksi", koska siitä huokuu mielestäni jonkinlainen yliyrittäminen, mikä leimaa osaa muitakin BADin kappaleita, kuten itse nimikkoraitaa. Tokihan tässä on hittiainekset ja hienot vokaalit, mutta jotenkin se vain tukahdettuu kuulijansa.
^Hyvin sanottu. Bad tehtiin isoissa paineissa, ja se kuuluu kyllä monista biiseistä. Smooth Criminal ja Dirty Diana ovat ne suurimmat poikkeukset.
"Mutta Jacksonin omasta oivalluksesta ei voi puhua – kuunnelkaa Stevie Wonderin hii-hiit vuoden 1972 biisissä Maybe Your Baby."
Jeps, ja se onkin muuten hieno biisi.
Kenties jompi kumpi Wonderin ja Michaelin duetoista saadaan tälle listalle vielä: minusta molemmat ovat oikein toimivia.
"Suuresta kappaleesta" en tiedä, mutta kyllä tämä on svengaava biisi ja varsin seksikäs itse asiassa - (alkuperäinen!) video vain lisää em. fiilistä :P
Minua on aina viehättänyt tässä biisissä sen tietynlainen poplaulumaisuus. Tämä on oppikirjaesimerkki hyvästä pophitistä. Ei todellakaan Jacksonin "tärkeimpiä" biisejä, mutta hienoa kevyttä kuultavaa. Kolmantena singlenä se myös kuljetti hienosti Badin markkinointia eteenpäin - varma valinta sinkkuhitiksi.
mielestäni tämä on yksi Jacksonin parhaita biisejä
Lähetä kommentti