| James Harris III | Terry Lewis | Michael Jackson | Janet Jackson |
Michael ja Janet Jacksonilta kärtettiin monta vuotta yhteislevyä, mutta Janet varoi viimeiseen asti sitä vaikutelmaa, että hän käyttäisi hyväkseen veljensä uniikkia asemaa. Vuonna 1995 vaikutelmaa tuskin tarvitsi enää pelätä, kun hänellä oli takanaan hittejä huokuneen Janet-albumin multimenestys ja veljellä skandaali, josta dramaattisimpien väittämien mukaan suurinkaan tähti ei voisi toipua.
Odotukset olivat moninaiset, ja luultavasti parasta Screamissä on se, kuinka vähän se vastasi odotuksia. Se ei kuulosta tähtiduetolta, ei perheidylliltä, ei jättihitiltä, ei maineenkohennusprojektilta eikä muistuta kummankaan artistin aiempaa tuotantoa. Jopa ennalta hekumoitu yhteistanssi karsittiin videosta lähes minimiin. The KLF -miesten miljoonan punnan polttaminenkin kalpenee tämän nihilismin rinnalla – enkä nyt tarkoita sitä, kuinka paljon rahaa paloi Screamin hienoon videoon.
Biisin kiukkua ja kaoottisuutta ei puettu kovin kuulija- tai radioystävälliseen asuun. Tuolloinen radiotulokas Kiss FM (nykyinen The Voice) pakkasi signaalinsa kulkemaan isdn-linjaa pitkin, jolloin Screamin särömörinätaajuudet menivät aivan puuroksi eikä sitä paljon viitsitty soittaakaan. Mutta kunnon äänentoistossa aggressiivinen äänimaisema kasvaa kiinnostavaksi – erityisplussa posahtavalle loppunostatukselle.
Jos sisarukset ovat rustanneet omat vuorosanansa, Janet kerää pisteet nasevuudesta: ”You peek in the shadow, come into the light / You tell me I’m wrong, then you better prove you’re right.” Hän myös marisi jälkikäteen oman lauluosuutensa hukkumista miksauksessa, mutta minkäs voit: Janetillä on hentoinen ääni ainakin Michaeliin verrattuna. Tuoreimmissa haastatteluissa hän onkin myöntänyt, että ollakseen laulaja hän laulaa erittäin vähän.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Uskallan väittää, että tuotannollisesti Scream oli paljon aikaansa edellä - jopa niin paljon, että siitä ei vuonna 1995 yksinkertaisesti voinut tulla suurempaa hittiä kuin se oli. Sitä varten julkaistiin You Are Not Alone ja Earth Song.
Joka tapauksessa biisi on loistava, mutta siitä puuttuu jokin tärkeä elementti, jotta sen voisi julistaa klassikoksi. Jostain syystä Janet ei kuulosta kappaleella täysin itseltään, ja biisi onkin enemmän Michaelin kuin Janetin. Mikä lienee kai tarkoituskin.
Tuo sama koskee myös Scream-videota, joka edelleen näyttää manga-kuvastoineen aika trendikkäältä. Aika hupaisaa, että ilmestymisvuonnaan se hävisi MTV:n videogaalassa kaikissa kategorioissa TLC:n Waterfalls-videolle, mutta kun TLC julkaisi kolmen vuoden päästä uuden levyn, sen eka video No Scrubs oli jokseenkin suora Scream-kopio.
Mielestäni biisi on jollain tavalla hajanainen, minkä vuoksi se ei kuulu suosikkeihini. Sitä paitsi taustalta kuuluvan kolinan/mekkalan perusteella kappale voisi olla Janetin Rhythm Nation -albumilta. Tai sitten en jostain syystä syty albumien ensimmäisistä sinkuista: Scream, Black or White (hajanaisuutta myös havaittavissa: liikaa elementtejä eri maailmoista) ja You Rock My World - poikkeuksena kenties BOTDF.
Mutta ei tämäkään mikään huono kappale ole! Vaatii tosin tarpeeksi volumea jotta aggressiivisuus pääsee kuulumaan edukseen: toivottavasti naapurinikin tykkäävät.
Kaikessa paatoksessaan kappale ei ole kovinkaan radioystävällinen, joten on hienoa että se menestyi niinkin hyvin kuin menestyi. Video todellakin on aikaansa edellä siinä missä äänimaailmakin: eikös HIStorya käytetty paljon hifi-referenssimateriaalina aikanaan jos en väärin muista?
Lähetä kommentti