| Michael Jackson | Randy Jackson |
Yhdeksän vuotta ensimmäisen hittinsä jälkeen The Jacksons sai lopulta julkaistuksi itse kirjoittamansa singlen. Laulumelodia ja sanat ovat Michaelin käsialaa, mutta biisi rakentuu Randyn säveltämän pianokuvion ja sitä myötäilevän synabasson varaan. Olennainen on myös Titon nakuttava kitarariffi – Shake Your Body on Destiny-albumin ainoa raita, jossa hän hoitaa kitaroinnin yksin. Hyvin raakilemainen demo on kuultavissa The Ultimate Collection -boksin ykköslevyllä.
Lopullisessa versiossakin on jäljellä reipasta rosoisuutta, vaikka sovitus on ylellinen jousineen kaikkineen. Tom Tom 84:n ohjastamat torvet eivät aina tahdo pysyä äkkiväärän sävelkulun perässä, mutta vaikutelma on jotenkin sympaattinen myöhempien levyjen ylisäntilliseen Seawind-ryhmään verrattuna. Tietynlainen epäpuhtaus on osa vaskipuhaltimien olemusta, ja elettiinhän tuolloin soittotaitoa väheksyvän new wave -estetiikan aikaa (ainakin minä elin).
Ennen kaikkea Shake Your Body on kuitenkin erittäin imevä, toistosta ja variaatioista voimaa pumppaava tanssisiivu. Michael on vokalistina kekseliäimmillään maustaen ilmaisuaan hassuilla kurkunselvitysäänillä ja hokien kertosäettä ilman melodiaa puoliksi kuiskaten. Ehkä aiemmin mainitsemani Don’t Stop ’til You Get Enoughin ja Lovely Onen samankaltaisuus Shake Your Bodyn kanssa häiritsee siksi, että pelkkään nimilauseen toistoon perustuvat kertosäkeet ovat muuten Jacksonille epätyypillisiä. Jotkuthan eivät muunlaisia osaa tehdäkään – pahimmat esimerkit Manic Street Preachers ja INXS.
Vaikka biisi kestää singlellä alle neljä minuuttia, yli kahdeksanminuuttisessa albumiversiossa ei mielestäni ole juurikaan tyhjää. Discon ja maksisinkkujen kulta-aikana tällaista täysipainoisuutta tapasi aika useinkin – puoli vuotta myöhemmin ilmestynyt Chicin yhtä pitkä Good Times toimi loistavasti esitellessään sovituksen instrumentit yksi kerrallaan. Shake Your Bodyn lopussa laulu, piano, jouset ja torvet vaikenevat samanhenkisesti tehdäkseen tilaa kitaran ja kahden syntikkabasson keskinäiselle peippailulle.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti