27) History (1995

| Michael Jackson | James Harris III | Terry Lewis |

Michael Jackson on toteuttanut biisejään niin monilla tyyleillä, että joskus lienee hankala päättää, millainen ilmiasu sopii mihinkin lauluun. Tämän hankaluuden mahdollisuus tulee mieleen Historya kuunnellessa. A-osan aggressiivinen disharmonia ja kertosäkeen sokerinen paatos tuntuvat vetävän albumiversiota vastakkaisiin suuntiin, ja tunnettu sinkkuremix onnistuu viemään sen ihan toisaalle. Aika harvoin on samasta materiaalista aikaansaatu sekä kryptisen monisyinen kuunteluteos että linjakkaasti etenevä tanssihitti.

Vaikka alkuperäisen version kontrastit hämmentävät tottumatonta korvaa, tolkku saattaa löytyä lyriikasta. Meluisa a-osa kuvaa huipulle pyrkivän ja historiaa tekevän vastoinkäymisiä ja peräänantamattomuutta, sentimentaalinen välike vetoaa sankarin apua tarvitsevien puolesta ja toiston myötä mahtipontiseksi kasvava kertosäe julistaa: ”Every path you take you’re leaving your legacy.” Taustalla kujertavat Boyz II Menin kultakurkut, ja pauhua haetaan muun muassa samplaamalla Modest Musorgskin Näyttelykuvia-teoksen loppuhuipentumaa Kiovan suuri portti.

Itse musiikkia edeltää ja seuraa noin minuutin äänikollaasi kuuluisista puheenpätkistä ja ”uutisankkurien” lukemista historian merkkitapauksista päivämäärineen. Alussa mainitaan irrallaan Monday, March 26th, 1827 (Beethovenin kuolinpäivä), minkä perään pikku-Michael väittää: ”Whatever I sing, that’s what I really mean.” Malcolm X:n, kuningatar Elisabetin ja kumppaneiden pistäydyttyä äänessä eepos niitataan astronautti Neil Armstrongin klassikkorepliikillä ”That’s one small step for man, one giant leap for mankind”.

Puhuin numeron 32 kohdalla käsittämättömyyden sietämisestä, ja vaikka yritänkin tässä purkaa Historya osiksi, kiehtovaksi sen tekee juuri käsittämättömyys ja hiukan vinksahtanut ylevyys. Kohutun History Trailer -videon tapaan Jackson tykkää tässäkin höystää hyvää sanomaansa hämmentävän militaristisella kuvastolla. Haluaako hän dramaattisuutta keinolla millä hyvänsä vai haastaako hän kuulijan/katsojan huomaamaan, että tietynlainen muoto ei aina tarkoita tietynlaista sisältöä?

Vaikka Jackson ei pidä remixeistä ja Tony Moran’s History Lesson hukkaa osan biisin syvällisyydestä, se tekee sille myös palveluksen. Urotekoja hehkuttaessaan albumiversio nimittäin hautaa alleen kertosäkeen viisaan neuvon: ”every day creates your history”, kaikilla teoilla on jälkensä ja seurauksensa. House-henkisessä, nopeutetussa remixissä kertsi korostuu ja a-osakin kuulostaa ihan hittitavaralta. Jacksonin ad libit ripotellaan uusiin paikkoihin, ja ”keep movin’”- sekä ”history”-huudahduksista väännetään lisää koukkuja.

History muistuttaa siitä tenhoavasta tosiseikasta, että aika etenee koko ajan kahdella tasolla, nykyhetkenä ja sen historiallisena projektiona. Moni maineensa vakiinnuttanut merkkihenkilö oli oman aikansa friikki ja hylkiö, ja Jacksoninkin asema tulevaisuuden kronikoissa on varmasti jotain ihan muuta kuin mitä viimeaikainen media on antanut ymmärtää. Quincy Jones kirjoitti hänestä vuoden 2001 omaelämäkerrassaan: ”Today the writers and critics seem determined to write him out of history, but it ain’t gonna happen. That’s why they call it history.”