| Rod Temperton |
Michael Jackson ei levyttänyt Rod Tempertonin parasta kappaletta – sellainen voisi olla vaikka Brothers Johnsonin Stomp vuodelta 1980 – mutta hän taisi levyttää Tempertonin parhaan balladin. The Lady in My Life on todiste kypsästä r&b-näkemyksestä: se etenee sulavan sensuellisti, vaikka mutkikas melodia ei todellakaan ole mitään yhteislaulu- tai mukanaviheltelymateriaalia. Myös kiintymys ja lihallisuus kietoutuvat biisissä niin luontevasti, että sitä voisi hiukan ristiriitaisesti kuvailla viattomaksi kutusouliksi.
Runollisesta avausvirkkeestä ”There’ll be no darkness tonight, lady our love will shine” meno konkretisoituu vähitellen, ja Jacksonin ääni noukkii matkalta mukaansa lisää vivahteita. Minuutti ennen loppua soittoon tulee aika höyryinen suvantovaihe, ja kuten numerossa 24, tässäkin laulaja ja tuottaja väänsivät kättä loppuosuuden laulutavasta – Quincy Jones halusi siihen lisää ”kerjäämistä”. Jackson tekee työtä käskettyä, mutta minusta biisin kohokohdaksi jää sitä ennen kuultava ulvaisu ”All through the night”. Vaikka viimeisessä miksauksessa napsaistiin yksi säkeistö pois Thriller-albumin kokonaismitan lyhentämiseksi, harva osannee sitä ikävöidä.
Sovitus ja soitanta on taitavaa mutta anonyymiä, kuten Toto-muusikoilta voi odottaakin. Kansivihosta pistää silmään Michael Boddickerille kreditoitu Emulator, aikansa kuuma puheenaihe soitinmarkkinoilla. Se oli ensimmäinen yleiseen myyntiin laitettu levykepohjainen keyboard-sampleri, jonka sarjanumero 001 annettiin Stevie Wonderille. Emulatorilla operoitiin kovin eri tavoin kuin millaiseksi samplerien käyttö myöhemmin vakiintui, enkä minä ainakaan pysty erottamaan, mikä sen rooli on The Lady in My Lifen muutenkin melko synteettisessä kuulokuvastossa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti