89) Shout (2001

| Michael Jackson | Teddy Riley | Claude Forbes | Samuel Hoskins | Carmen Lampson | R. Hamilton |

Avaustiedote ”This is not your ordinary record” pitää paikkansa. Meinasin pudottaa tämän Top 100:sta samasta syystä kuin Tabloid Junkien (väkevästä lyriikasta ei saa selvää), mutta tekstin hukuttamiselle on vahva musiikillinen peruste. Taustalla piinaavasti nakuttavaa kitarariffiä myötäilevä Jacksonin tiukka mutta tyyni laulu(?)tapa tekee biisistä epätavallisen kiinnostavan.

Shout ilmestyi vain viheliäisen Cry-singlen kakkosraitana, mutta se löydettiin pian Backstreet Boysin keikkaohjelmistoon, ja Nick Carter halusi versioida sen sooloalbumilleen. Hiostavaa a-osaa (”eating each other alive just to survive the nine to five”) seuraa singalong- tai oikeammin shoutalong-kertsi ”makes me wanna shout, what’s this madness all about”. Tässä ollaan inspiroituneesti vihaisia ja huolestuneita ihmisen rappiosta. ”Poisoned your body and your soul for a minute of pleasure, but the damage that you've done is gonna last forever.” Lopussa sähkökitara vinkuu kuin äärimmilleen kiristyvä ja lopulta katkeava pinna.

1960-luvun oudoin tähdenlento Napoleon XIV yritti jatkaa They’re Coming to Take Me Away Ha-haaan menestystä kappaleella, jossa kaksi pikkuoravaääntä seikkaili omissa stereokanavissaan yhdistyen välillä toistamaan biisin nimen I Live in a Split Level Head. Entäs sitten? No, tuo kummallinen musiikkiesitys tulee mieleen Shoutin puolivälissä, kun Michael saa seurakseen samaa tekstiä hokevan toisen äänen. Hän on kuulemma vahvistanut fanien epäilyksen, että tuo ääni kuuluisi Janet-sisarelle. Täten Shout voitaneen nimetä vuoden 1995 Scream-hitin viralliseksi jatko-osaksi.

Fanin tekemän videokollaasin valtaosa on peräisin harvoin nähdystä They Don’t Care About Usin vankilaversiosta.