perjantaina, elokuuta 08, 2008

10) They Don’t Care About Us (1995

| Michael Jackson |

Miellän remiksaukset olennaisiksi Michael Jacksonin tuotannossa vain sitä kautta, että niistä saattaa paljastua jotain uutta biisin yksityiskohdista tai jopa poisjätetyistä elementeistä. They Don’t Care About Us -singlellä julkaistussa Love to Infinity’s Classic Paradise Mixissä on käytetty muualla kuulumattomia gospelkuoro-osuuksia. Ihan sykähdyttäviä, mutta albumiversio ei tarvitse niitä – arvostan niitä pikemminkin todisteena siitä, että Jackson ymmärtää ”Kill your darlings” -ohjeen tärkeyden.

Varsinainen biisi on säilyttänyt tuoreutensa paljon remixejä paremmin. Sen runkona on omaleimainen rumpu-taputus-läpsytysbiitti, ja taustan sävelmatto muuttuilee jousimaisesta moniäänisen kuorohyräilyn kautta kaiutetuksi kirkkoulinaksi. Lastenlaulua muistuttavasta melodiasta huolimatta esityksessä on kiukkua, uhkaa ja jännitettä, joka purkautuu kolmen minuutin kohdalla väkevänä sähkökitara- ja sekvensserimellakkana. Ponnekkaiden kertosäetoistojen jälkeen se taas rauhoittuu, mutta päättyy pahaenteisesti poliisiradioviesteihin ja murjottavaan kitararäimeeseen.

Minä-muodosta huolimatta Jackson puhuu kaikkien sorrettujen suulla teemanaan ”ennakkoluulojen ja vihan tuoma tuska”. Yksilöidysti pääsevät ääneen intron äkäiset tytöt ja väkivaltaiselta poliisilta armoa anova mies: ”I have a wife and two children who love me.” Kahdesta videoversiosta ylivoimaisesti onnistuneempi tapahtuu etnisten vähemmistöjen ylikansoittamassa vankilassa. Vallan kahvaan kaivataan Franklin Delano Rooseveltia ja Martin Luther Kingiä. ”Tell me what has become of my rights, am I invisible because you ignore me? Your proclamation promised me free liberty.”

Moiseen suorasukaisuuteen kuuluu Jacksonin tapauksessa reagoida vain joko vaikenemalla tai vaientamalla, ja hiljaisena uutiskesänä jenkkimedia päätyi jälkimmäiseen: Michael Jackson käyttää sanaa ”kike”! Michael Jackson nimittelee juutalaisia! Ennenkuulumatonta! Miten ikinä saatoit syyllistyä noin epäkorrektiin käytökseen, senkin Wacko Jacko! Skandaaliin pumpattiin talkoovoimin ilmaa, kunnes Jacksonin oli esitettävä anteeksipyyntö. Irtopisteiden rohmuajia ilmaantui niin monesta suunnasta, ettei liikkumavaraa jäänyt.

Mitähän nämä närkästyjät kuvittelivat ”Kick me, kike me” -säkeen tarkoittavan? Että juutalaiset potkivat ja ”jutkuttavat” Jacksonia? Oikeastihan laulun päähenkilöä haukutaan kikeksi, mutta eikö sellaisesta saa kertoa tekstissä, joka käsittelee myös hakkaamista, raiskaamista ja tappamista? Joku saa, joku ei – niinpä tuo sanamörkö poistettiin biisin myöhemmistä single- ja videoversioista. Vaikka lyriikka ei olekaan omakohtainen, jälkijupakka antoi moninkertaista lisäpainoa lauseelle ”I can’t believe this is the land from which I came”.

5 kommenttia:

Markus kirjoitti...

Mainio Top 10-korkkaus.
Hypnoottinen ja aggressiivinen biisi. Oma suosikkini HIStoryllä.

J kirjoitti...

Vankilavideo on ehdottomasti huonompi kuin se toinen!

Antti kirjoitti...

Tämä on oma suosikkini Jacksonin 90-luvun tuotannosta. Poikkeuksellisen intensiivinen esitys. On hienoa nähdä, että tämä on nostettu näinkin korkealle.

mk kirjoitti...

Mahtava blogi, juuri löysin!
Toi median keksimä juutalaisvastaisuusjuttu on kyllä niin naurettava! Sillon aikoinaan ku "ihana" Diane Sawyer haastattelussa hihkuu innoissaan "...and some people say that is antisemitic!", voi Pliis. Toivoisinpa vaan että MJ ois kekannu vastata "How is that antisemitic?" :P

Anonyymi kirjoitti...

Joo tuntuu että Jacksoniin päti ihan muut säännöt kun muihin julkkiksiin skandaalinen keksimisessä, eli ei sääntöjä ollenkaan.