tiistaina, heinäkuuta 08, 2008

14) Show You the Way to Go (1976

| Kenneth Gamble | Leon Huff |

Pätevä musiikkihistorioitsija kykenee jäsentämään ja sijoittamaan kuulemansa osaksi eri suuntauksia, vaiheita ja aikakausia. Todellinen haaste on kuitenkin kyetä sen jälkeenkin arvostamaan musiikkia omana itsenään. Liian usein törmää sellaiseen (epä)ajattelutapaan, että esimerkiksi Show You the Way to Go edustaa The Jacksonsin siirtymävaihetta Motownin ja oman tuotannon välillä, tai että se edustaa Gamble & Huffin Phillysoulin jäähdyttelyvaihetta, joten sitä ei kuulu pitää olennaisena.

Muistelenkin lämpimästi aikaa, jolloin kuuntelin brittilistan ykköshittiä autuaan tietämättömänä olevasta tai tulevasta – kuulin vain upean biisin. Bobby Martinin samettisen ja sopusointuisen sovituksen, jota maukkaasti kärkevöitettiin rautalankakitaralla ja veljesten laadukkaat stemmat, joiden päälle Michaelin kelpasi improvisoida tekstin osasia entistäkin sävykkäämmäksi kudelmaksi. Show You the Way to Go ei kurkottele kuuta taivaalta, mutta siinä on jokainen palanen paikallaan.

Lyriikka on tietenkin lässynpuoleinen, jos sillä tosissaan yritetään ottaa kantaa rotujen ja kansojen yhteistyön puolesta. Jackson ei tulkitse sitä itsevarman määrääjän ottein, vaan tekee haavoittuvalta kuulostavan ota tai jätä -tarjouksen. Mainioimmin laulun olemus kiteytyy kohdassa, jossa kuoro kehottaa ”Let me show you, let me show you the way to go”, Michael voihkaisee ”Please follow me, now” ja matkaa kuvataan pehmeällä torvisoololla. Lopun ad libit kuulostavat niin aidon spontaaneilta, että oli kiinnostava ratkaisu laittaa niiden perään yksi huudahdus pyörimään luuppina – sen ”epäaitous” kuuluu selvästi.

Ei kommentteja: