perjantaina, elokuuta 29, 2008

1) Who Is It (1991

| Michael Jackson |

Who Is It on laulu rakkauden menetyksestä ja surusta. Vai onko? Minusta se kertoo kyvyttömyydestä käsitellä surua. Joku on jättänyt päähenkilön kertomatta syytä ja täten antamatta hänelle mitään eväitä menetyksensä työstämiseen. Jättäjä ehkä kuvittelee toisen kyllä tietävän eikä tajua, kuinka monta tulkintavaihtoehtoa tilanteeseen jäi. Oikeiden entsyymien puutteessa haavat eivät arpeudu, vaan kuhisevat toukkia ja syöpäläisiä. Tai kuten Michael Jackson huomattavasti runollisemmin sanoo: ”I am the damned, I am the dead, I am the agony inside the dying head.”

Kun teksti kiertää tuskassa vellovaa kehäänsä, se hämmentää musiikista esiin loputtomasti sävyjä. Biisin todellista draamankaarta piirtää orkesterisovitus – monenlaiset jousi- ja kosketinvariaatiot, huilu ja yksinäinen sello tuovat mieleen teorian viidestä surutyön vaiheesta, jotka ovat epäusko, viha, kaupankäynti, masennus ja hyväksyntä. Tässä vain pelaaja ei ikinä etene viimeiselle levelille, vaan loppu on vähintään yhtä onneton kuin alkukin.

Nakuttava rytmi tuntuu toistavan samaa monimutkaista kuviota, mutta sitäkin kannattaa seurata. B-osassa raskaasti talsivan synabasson hetkeksi väistyessä se muuttuu epäsäännölliseksi esi-breakbeatiksi ja aivan lopussa kuin varkain Jacksonin omaksi beatboxaukseksi. Mieshän esitteli tuota pitkään piilottelemaansa kykyä livenä Oprah Winfreyn tv-haastattelussa, minkä seurauksena Who Is It valittiin samassa ohjelmassa videopuffatun Give In to Men sijasta seuraavaksi jenkkisingleksi.

Useitakin biisin sovituselementtejä haluaisi kuunnella omana ääniraitanaan, ja sitä tärkeintä onneksi voi: Jacksonin lauluosuus on ladattu sellaisenaan You Tubeen. Vaikka soundi on vähän nuhainen kuten röörinsä märiksi itkeneellä lellukalla kuuluukin, äänessä on älytön skaala vereslihaa, dynamiikkaa, läsnäoloa ja kaikkea pientä, mikä ei lopullisesta miksauksesta edes erotu. Ad libit eivät muodostu melodisesti kummoisiksi, mutta käyvät komeaa aksenttidialogia rytmitaustan kanssa. Nikottelua lienee liikaa, myönnän.

Kaikki tämä panostus huomioiden on melkeinpä tyhmänrohkeaa, että video vihjaa biisistä tihkuvan angstin juontuvan väärinkäsityksestä. Päähenkilö löytää käyntikortin ja luulee sen kuuluvan toiselle miehelle, mutta Alex paljastuukin luksusporttona toimivan rakkaan peitenimeksi. Tai jotain. Rainaa ei julkaistu lainkaan USA:ssa liian vaikeatajuisena ja uskallettuna. Ja tylsänä.

Who Is It ei ole Michael Jacksonin paras kappale vain siksi, että se on niin tajuttoman hyvä. Siinä kiteytyy parhaiten minun käsitykseni siitä, millaista on elää Michael Jacksonina tässä maailmassa. Jossa huono omatunto lepytetään ja selitykset väistetään viettifasismilla: kaikkihan niin tekee, kaikkihan sitä haluaa. Pahoissa teoissa pahinta ei aina ole itse teko, vaan joskus se, että kohde ei pysty samaistumaan siihen.

21 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos mahtavista biisiarvioista, ja toivottavasti jaksat vielä joskus arvioida myös listan ulkopuolisia kappaleita!

Anonyymi kirjoitti...

Upea valinta ykköseksi! Tajuttoman hieno styge. Kiitokset kovasta duunista biisien parissa, on ollut ilo lukea näitä arvioita!

Anonyymi kirjoitti...

Todella hieno blogi!
Who is it on ollut myös minun suosikkini siitä lähtien kun kesällä 1992 ostin maxisinkun.

Ja oikein hyvää syntymäpäivää Michaelille!

Anonyymi kirjoitti...

Yhdyn kiitoksiin vaivannäöstä. Tämä on ollut tekijälleen iso projekti itse päivänsankaria unohtamatta:)

Anonyymi kirjoitti...

Kiitokset! Koko hoito on tullut luettua, vaikken piittaa Jacksonin tekemisistä lainkaan. Asiallista analyysia kiehtovalla fanaattisen kriittisen fanin jengalla.

Essi kirjoitti...

Loistovalinta! Who Is It ja Wanna Be Startin' Somethin' ovat mielestäni MJ:n parhaat biisit, Give In To Me:n ohella, ja sekin sijoittui ihan mukavasti. Kiitoksia vain kiinnostavasta blogista. En kyllä tiedä, mistä löytäisin äkkiä lisää yhtä hyvää luettavaa. :D

Anonyymi kirjoitti...

Who Is It on ollut yksi suosikeistani jo pitkään. Ylipäätään Dangerous-levy on kokonaisuutena kenties parhaiten onnistunut. Who Is It, Remember The Time, Dangerous ...

Anonyymi kirjoitti...

Löysin tän listan eilen illalla ihan vahingossa ja jäin sitten lukemaan ja kuuntelemaan niin että menin nukkumaan klo 5 yöllä! Sittenkään en olisi malttanut lopettaa mutta silmät väkisin painuivat kiinni. No, jatkoin sitten tänä aamuna. Mahtava lista, mahtavat kirjoitukset! Kaunis kiitos kirjoittajalle!! Olin teininä (80-luvun loppu) Jackson-fani ja siitä lähtien ollut vastakin vaikka musiikin seuraaminen on jäänyt.

Timo kirjoitti...

Suurkiitokset kaikille. Sivut jäävät näillä näkymin tällaisinaan tänne, ja kommentointia saa jatkaa vapaasti. Myös vanhoista postauksista kannattaa sanoa mielipiteensä, niistä tulee minulle noottia.

Niin, ja jos joku inspiroituu johonkin samantyyppiseen projektiin valitsemansa artistin tuotannon parissa, niin kertokaa. Linkitellään puolin ja toisin.

Markus kirjoitti...

Kiitokset hienosta blogista ja onnittelut hyvistä valinnoista! Who Is It on ilman muuta Jacksonin Top 5-tuotos.

Pidin pitkään blogeja melko turhina, mutta tämä ja listablogi ovat olleet lempilukemistoani. Syvä kumarrus!

Anonyymi kirjoitti...

Timon kehotus aloittaa vastaavia blogeja, sekä sattumanvarainen havainto itselleni erinomaisen keskeisen artistin, Kauko Röyhkän, ensi helmikuussa häämöttävistä viisikymppisistä innoittivat minut aloittamaan Röyhkän 50 parasta biisiä -blogin. Se löytyy http://vastapaavi.livejournal.com/ -osoitteesta.

Tuo on normaaliblogini, eli siellä on muutakin juttua, ja varmasti ilmaantuu jatkossakin Röyhkä-entryjen sekaan, mutta koettakaa kestää.

- Niko Peltonen

Anonyymi kirjoitti...

Mahtavaaaa!

Kauko Röyhkä -blogia tulevat varmasti lukemaan pääosin eri tyypit kuin MJ-blogia, mutta minä ainakin aion lukea myös KR-aiheista asiatekstiä.

Onnea matkaan! ;)

Anonyymi kirjoitti...

Who Is It -biisissä on erittäin selvät yhteläisyydet Billie Jeaniin, ja tästä syystä pidän Who Is Itin rankkaamista ennen BJ:tä hieman outona vetona.

Vertaillaanpa...

Laulakaa ensiksi Billie Jeanin säkeistöstä pätkä ja sitten samanpituinen pätkä Who Is Itin säkeestä. Kiinnittäkää erityishuomiota rytmilliseen artikulaatioon, taukojen ja "ähkäisyjen" paikkoihin ja säveltekorkeuksien eroihin. Huomaatte että Who Is Itin säkeistö on selvästi samantyylinen kuin Billie Jeanin vastaava.

Sitten verratkaa kappaleiden kertsejä keskenään. Jälleen erityisesti rytmityksissä esiintyy ne samankaltaisuudet. "Who Is It, is it the friend of mine?" -osuus kestää tasan yhtä kauan kuin Billie Jeanin "she said I am the one, but the kid is not my son" -osa.

Kaikkein parhaiten kappaleiden (rakenteellisen ja melodisen)samantyylisyyden huomaa ennen kertsiä kuultavasta bridgestä.

Billie Jean:

"Be careful what you do, because the lies become the truth"

Who Is It:

"The promise so untruth
tell me what will I do"

Täysin sama melodia! Jos ei Who Is It olisi myös Michaelin kappale, syytettäisiin sitä Billie Jeanin plagioimisesta. Minusta on kummallista, että "kopio" nostetaan kuusi sijaa korkeammalle kuin alkuperäinen kappale, johon "kopio" pohjautuu. Ja edellisten todisteiden mukaanhan Who It It nimenomaan pohjautuu Billie Jeaniin.

Mutta tästä huolimatta blogi oli erinomainen, jopa täydellinen. Aivan loistavaa työtä.

Mitä mieltä muut ovat Billie Jeanin ja Who It It:n yhtäläisyyksistä?

Timo kirjoitti...

Kiitos taas mainesanoista! Kyllä minä jo muinoin Rumbaan levyarvostelua kirjoittaessani huomioin tuon musiikillisen samankaltaisuuden, käytin muistaakseni sanaa jatko-osa. Joka, kuten myös mm. variaatio, on paljon korrektimpi ja osuvampi sana kuvaamaan Who Is Itiä kuin kopio tai plagiaatio. (Hyh)

Tokihan artistille on sallittua itse keksimänsä teeman variointi ja kehittely, ja tässä tapauksessa kehittely oli erinomaisen tuloksekasta. Kuten Billie Jean, tuo teoriasi rakenteellisesta yhteneväisyydestä jää hiukan puolitiehen, sillä varsinainen Who Is It -kertsihän tuli vielä noiden mainitsemiesi osien jatkoksi – sitä seuranneista hienouksista puhumattakaan.

Anonyymi kirjoitti...

Ensinnäkin: sana "kopio" oli lainausmerkeissä, plagiaatiksi en ole Who Is It'iä väittänyt. Mutta jos biisi ei olisi Jacksonin oma, voitaisiin todellakin puhua plagioimisesta. Tässä tapauksessa siis Billie Jeanin ideaa on kierrätetty liikaa. Kappale tuntuu omaltaan, muttei tarpeeksi. Siinä on liian selkeä yhteys alkuperäiseen sävellykseen.

"varsinainen Who Is It -kertsihän tuli vielä noiden mainitsemiesi osien jatkoksi – sitä seuranneista hienouksista puhumattakaan"

Mitä osaa mahdat tässä tarkoittaa? :) Who Is It -kappaleen kertosäe alkaa sanoilla "And it doesnt seem to matter..." ja päättyy "I can't take it cause I'm lonely" (tai vaihtoehtoisesti "I can't take this stuff no more") -huudahdukseen. Mitään muuta kertsiä ei kappaleesa ole, tosin samaa osuutta pyöritellään lopussa pari minuuttia ab lidien ja ähkinöiden kera. Billie Jean on myös tässä mielessä terävämpi kappale: se loppuu juuri sillä hetkellä kuin kuuluukin ja feidautuu niin tyylikkäästi, että kuulijalle jää suoranainen nälkä kuulla se uudestaan.

Timo kirjoitti...

"And it doesn't seem to matter" ja sitä seuraava "Who is it" ovat eri osia, sen tietää muun muassa siitä, että Dangerous-kansiteksteissä niiden välissä on ylimääräinen rivi. "Who is it" -osassa mainitaan toistuvasti kappaleen nimi, missään muualla ei.

Nälkäiseksi jättäminen on aika mielenkiintoinen laatukriteeri. Elokuvateollisuudessahan sitä pidetään lähinnä laskelmointina – joo joo, tähän tulee jatko-osa. Joten miksei Billie Jeanissäkin tätä nälkää voisi luontevasti suunnata jatko-osaan?

Anonyymi kirjoitti...

Billie Jean on itsenäinen teos, eikä siihen tule yhdistää mitään muuta kappaletta. Jatko-osan ei tarvitse pohjautua kuin päällisin puolin edeltäjäänsä. Esim. kuinka paljon Kummisetä kakkosessa on samaa kuin Kummisetä ykkösessä? Se on aivan oma tarinansa ja täysin erityylinen elokuva. Who Is It taas ei kappaleena onnistu olemaan tarpeeksi paljon erilainen suhteessa "sarjan debyttiosaan" (Billie Jeaniin).

Anonyymi kirjoitti...

Tosi kiva blogi! Mukava lueskella ammattimaisempaakin tekstiä välillä MJ:n kipaleista :) Tattista tästä! Mmukavaa lueskella näitä vaikka vanhana fanina on jo kaikki kipaleet kuunneltu. Saa näistä uutta näkö/kuulokulmaa kipaleisiin :)

Anonyymi kirjoitti...

Hienot arviot biiseistä, mutta tämä järjestys on kyllä vastoin suuren yleisön mieltymystä. Who is it on Dangerousin parasta antia, mutta kyllähän ne kaksi suurinta eli Thriller ja Bad levyjen biisit ovat suurinta herkkua. Miksi Beat it on sijalla 58???

Anonyymi kirjoitti...

"Thriller on tuskallinen muistutus viihdemedialle sen merkityksettömyydestä, ja Jackson laitetaan yhä uudestaan maksamaan siitä korkoa korolle."

"History-tuplasta on tosin myös osuvasti sanottu, että ensimmäinen levy kertoo siitä, mitä Jackson antoi maailmalle ja toinen siitä, mitä hän sai vastalahjaksi."

"Eikä siitä pääse mihinkään: vaikka Michael Jackson joskus näyttää vähän omituiselta maailman silmissä, tämä ei voi olla mitään sen rinnalla, kuinka omituiselta maailma näyttää Michael Jacksonin silmissä."

Ihan loistoblogi, yhdeltä istumalta piti lukea koko hoito! Tohon ylös laitoin muutaman täydellisen pointin mitkä jäi mieleen tuolta matkan varrelta..

Minua ei nyt niinkään kiinnosta marista biisien järjestyksestä, oli vaan kiva lukea hienoja analyysejä biiseistä ja mukavaa nippelitietoa.

Ja yksi suuri suosikkini Stranger In Moscowkin ylsi 3. sijalle :)

Mutta tosiaan, ei sen järjestyksen niin väliä ole, itselleni olisi ihan mahdotonta laittaa Michaelin biisejä minkäännäköiseen paremmuusriviin, tulisi semmoinen jaettu ykkössija sitten 100 biisin kesken. Hyvä näin!

Ja kuuntelin ton Who Is Itin pelkän lauluversion, aika pysäyttävää tavaraa, suosittelen! Etenkin 2:30 kohdasta eteenpäin mies laulaa aikas tunteella.

Kiitos, ja we want more!

Anonyymi kirjoitti...

Terveiset Oulusta. Kuunnellaan miitissä tätä biisua. Respect! <3