maanantaina, elokuuta 18, 2008

6) In the Closet (1991

| Michael Jackson | Teddy Riley |

Aika omalaatuisesti on tämäkin hitti askarreltu. Kolmijakoisena venkoileva biitti taukoaa tämän tästä naisen tai miehen epäselvään supatukseen, eikä musisointi sisällä tunnistettavia instrumentteja tai edes synteettistä bassoa. Mutta ihmeen freesisti ja persoonallisesti se groovaa vielä 17 vuotta myöhemmin – mitä nyt tähtituottaja Pharrell Williams kavereineen on kierrättänyt siitä ideaa jos toistakin. Pharrellhan on biisin toisen kirjoittajan Teddy Rileyn oppipoika ja avoimesti kuolaava Jackson-fani.

Keyboard-lehden haastattelussa Riley kertoi käyttäneensä sovituksessa aitoja jousia ja pianoa ja muokanneensa niitä tietokoneella. In the Closetin muu rakenne on paljolti Jacksonin keksintöä, ja nokkelastihan se myötäilee tekstin salamyhkäisyyttä. Kertosäkeen vahva melodiakierto jää härnäävästi keskeneräiseksi, kun Jackson kuiskaa: ”For now we take a vow to just keep it in the closet.” Se toinen kähisijä Mystery Girl on tiettävästi monacolainen prinsessa Stéphanie Grimaldi, jonka äänen videoversiossa korvasi Naomi Campbell.

Prinsessan paikalle oli aluksi tyrkyllä itse Madonna, joka on parissa yhteydessä selitellyt yhteistyön kariutumista. Hän muun muassa kertoi kysyneensä Jacksonilta, tietääkö tämä mitä ”in the closet” tarkoittaa. Daa! Eikö koko homman hienous ole juuri siinä, että sen merkitys jätetään avoimeksi? No, Madonnakin kyllä tietää, että varmin keino päästä kukkaseksi median kämmenelle on antaa outoja kommentteja Michael Jacksonista. Eikä hänen läsnäoloaan osaa kaivata siitä yksinkertaisesta syystä, että 50-vuotisen elämänsä aikana Madonna ei ole julkaissut yhtään niin hyvää biisiä kuin In the Closet.

Michael Jackson epäilemättä haki esitykseen siihenastisesta julkisuuskuvastaan poikkeavaa hekumallista särmää ja onnistuikin siinä sortumatta vaikkapa matkimaan Princen pornofunkia. Hänen ”Dare me” -ähkäisyissään ja Stéphanien ”If it’s aching, you have to rub it” -opastuksessa on provosoivaa härskiyttä, mutta biisin musiikillinen kliimaksi on sangen tyylikäs. Neljän minuutin kohdalta alkavan nostatuksen jatkoksi kertosäe alkaa vihdoin pyöriä keskeytyksettä – joksikin aikaa. Supatuksen ja kiusoittelevien rytmivariaatioiden jälkeen komeron ovi sulkeutuu loksahtaen.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Loistopostaus. Liian aliarvostettu kappale.

Markus kirjoitti...

Tähän ei ole mitään lisättävää. Yleisesti aliarvostettu mestariteos.