| Michael Jackson | Teddy Riley |
1990-luvun lopulla Michael Jacksonin ja Sony Musicin Amerikan-konttorin välit alkoivat kiristyä. Monissa maissa miehen uran myydyimmäksi sinkuksi kasvanutta Earth Songia ei julkaistu USA:ssa, vaan levy-yhtiötä näytti kiinnostavan enemmän remixien teettäminen, mikä taas ei ollut Jacksonin mieleen. Viidellä ennenjulkaisemattomalla raidalla ryyditetty Blood on the Dance Floor – History in the Mix oli Sonyn tapa näyttää Jacksonille, kuka käskee. Päälle lätkäistiin vielä nolo mainoslause ”The best dance album in history”, vaikka osa kappaleista oli kaukana tanssimusiikista.
Nimikappale tehtiin jo Dangerous-sessioissa, mutta sitä tuskin voi pitää jämämateriaalina. Pumppaavabiittinen, scratcheillä maustettu Blood on the Dance Floor on vain eri maata kuin albumille päätyneet jyrkkäsoundiset, new jack swing -henkiset rytmiraidat. Teddy Riley olisi halunnut hioa sitä ajanmukaisemmaksi ennen julkaisua, mutta 11 vuotta myöhemmin lienee sama, kuunteleeko vuoden 1991 vai 1997 päivitystä.
Jacksonin biiseissä esiintyvät petolliset naishahmot vaikuttavat usein vertauskuvallisilta, ja tässäkin päällimmäinen teema lienee irtosuhteiden riskit tai konkreettisemmin aids. Tanssilattiaa käytettiin seksin eufemismina jo Billie Jeanissä. Sävellyksessä on viisi erilaista osaa ja videoversiossa vielä ekan kertosäkeen jälkeen hieno bonuskoukku. Vokaalitulkinta vaihtelee tuskin kuultavasta mutinasta kireään, miltei rääkyvään lauluun. Videon etualalle ilmestyy ex-vaimo Lisa Marie Presleyn näköinen nainen juuri kun Jackson laulaa ”if you could only erase the past”.
Riita Sonyn kanssa huipentui 2002, kun Jackson näyttäytyi faniensa järjestämässä mielenosoituksessa. Yli 30 vuotta kenestäkään pahaa puhumatta julkisuudessa ollut mies kutsui Amerikan Sonyn pomoa Tommy Mottolaa pirulliseksi rasistiksi. Vaikka media tapansa mukaan mitätöi kaiken hasbeen-friikin hourintana, Mottola sai pian jättää tehtävänsä. Viime kesänä talousuutiset kertoivat, että Sony BMG tarvitsee Jacksonin suostumuksen perustaakseen oman kustannusyhtiön erilliseksi firmaksi muuttuneen Sony/ATV:n tilalle. Käsky näyttää käyvän vuorotellen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
On ilo lukea asiantuntevaa blogiasi. Tuo Tommy Mottola on ilmeisesti ihan k***pää ja oikeutetusti häntä on kutsuttu rasistiksi. Hänhän oli myös George Michaelin "Faith"-jälkeisen uran esteenä, kun kävi ilmeiseksi GM:n homoseksuaalisuus.
Anyway, keep up the good work!
Jostain syystä "Blood on the Dancefloor" on kuulostanut mun korvaan aina tosi tylsältä, kireältä ja falskilta täyteraidalta, jossa ei ole mitään sisältöä eikä letkeyttä. Tiedän kyllä tämän kappaleen herättävän päinvastaistakin mielipidettä ainakin letkeyden puolesta, ja ristiriitaisesti tähän biisiin suhtautuivat myös eri maiden ostava sinkkuyleisö: Jenkkilässä single floppasi jääden alle Top-40:n kun taas Briteissä biisistä tuli menestys ja listaykkönen, toistaiseksi Jacksonin viimeinen siellä päin. Anyway, hyvä blogi ja tätä ennen kaikki biisivalinnat ovat mielestäni olleet hyviä. Uskon kuitenkin (tai ainakin sen loogisesti pitäisi niin olla ;) että parhaat hetket ovat vielä edessä: esim. Billie Jean, Dont Stop 'til You Get Enough, Off the Wall, Beat It ja Smooth Criminal -kappaleet ovat vielä kokonaan esitelmöimättä. Ja oletan niiden kyllä mahtuvat Top-100:n (ja aika korkeallekin)
Keep going, great stuff!
BOTDF on yksi suosikeistani. Letkeä, mutta tiukka - määreet eivät kumoa toisiaan, minkä tämä biisi todistaa. Biisi on myös sopivan mittainen, jättää haluamaan lisää, mutta ei tuputa ylimääräistä.
On harmillista, että viimeisillä videokokoelmilla ei ole alkuperäisversio, vaan jokin (mielestäni) sitä heikompi remix.
Lähetä kommentti