| Brian Holland | Edward Holland Jr. | Michael L. Smith |
Se kuuluisa pallo oli kummastuttavan pahasti hukassa The Jackson 5:n viimeisellä Motown-albumilla Moving Violation, jota lähdettiin tekemään vankoista asemista Dancing Machine -hitin jälkilämmössä. Viisikolle näytti löytyneen uusi aikuisempi suunta, mutta discojunaan hypättäessä taisi osa matkatavaroista unohtua laiturille. Esimerkiksi nimikappaleen yritys tehdä tanssimusaa 1960-luvun Supremes-soundeilla sai viileän vastaanoton.
Kyytiin vedettiin myös vuonna 1968 ovet paukkuen Motownilta lähteneet Hollandin lauluntekijäveljekset, joiden omat levy-yhtiökokeilut olivat menneet mönkään ja hittikynä päässyt kuivumaan. Ei tullut Honey Lovestakaan hittiä, mutta se on yllättävän kiihkeä ja dramaattinen kollaasi discorytmiä, wahwah-kitaraa, perkussiivista hälyä ja tuuban törähdyksiä. Tunnelma sivuaa Motownilla niin ikään vaikuttaneen Norman Whitfieldin parhaita tuotoksia kuten The Temptationsin Ball of Confusion, vaikka teksti onkin niiden rinnalla silkkaa hömppää.
Vokaaliosuuksiltaan Honey Love on mielenkiintoinen, sillä Michael L. Smith sovitti sen kokonaan kuorolauluksi, jota Michael ja Jermaine pääsevät vain täydentämään korukuvioilla. Soundi on miellyttävä ja panee miettimään, paljonko Jacksonit menettivät stemmapotentiaalistaan Jermainen lähdettyä – muilla veljillähän on aika ohut ja persoonaton ääni, joka sopii kuoroon mutta ei juurikaan esille nostettavaksi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti