lauantaina, helmikuuta 16, 2008

80) Don’t Let It Get You Down (1973|1984

| Jerry Marcellino | Mel Larson | Deke Richards |

Michael Jacksonilla laulatettiin 1970-luvun alussa vähintään yksi soolo- ja yksi yhtyelevy per vuosi. Kun tymäkkä tanssihitti Dancing Machine palautti The Jackson 5:n huippusuosioon vuoden 1974 alussa, julkaisua odottanut soolomateriaali hyllytettiin liian pehmona. Kymmenen vuotta myöhemmin tämä ”kadonnut albumi” Farewell My Summer Love ilmestyi ajan henkeen remiksattuna ja osittain jopa uusiksi soitettuna. Nimiraidasta tuli kookkaahko hitti.

Kasari-Farewell haudattiin ensijulkaisunsa jälkeen, mutta osa alkuperäisistä levytyksistä näki päivänvalon 1990-luvun kokoelmilla. Don’t Let It Get You Down pääsi vihdoin esiin sellaisena kuin pitikin, hyvää tuulta huokuvana, bodiddley-kompista moniin rytmisiin seikkailuihin puikkelehtivana puhallinjammailuna. ”You can start again, now yesterday is gone, let tomorrow be your friend!” Löytäkää nyt joku tästä itsellenne coverhitti.

Studiovelvoitteita suoltaessaan Jackson ei voinut aina tietää, päätyykö lopputulos omalle vai bändilevylle. Veljet saattoivat laulaa taustoja ”soolobiiseissä” ja joku muu Jackson 5:n nimissä. Tässä ainakin ovat asialla aikuiset naiset, ja ratkaisu toimii. Tekstissä esiintyy myös sana, joka lienee jäänyt Jacksonin mieleen – vai mistä kumpusi inspiraatio vuoden 1982 hämmentävään hittiriimiin ”the girl is mine, the doggone girl is mine”?

2 kommenttia:

JuuSo kirjoitti...

Teetkö Valtteri näitä kirjoituksia koko ajan samalla vai olivatko kaikki valmiita jo siinä vaiheessa kun sija 100 julkistettiin?

Erinomaista tekstiä, jatka samaan malliin.

Timo kirjoitti...

Siltä väliltä. Huomattavasti lähempänä ensimmäistä kuin toista vaihtoehtoa.

(Ihmetteleville selvitän, että Valtteri on erään keskusteluryhmän nimimerkki, minä olen ihan ehta Timo.)