torstaina, toukokuuta 22, 2008

37) Butterflies (2001

| Andre Harris | Marsha Ambrosius |

Invincible-albumin hienostunein neo soul -raita alkaa hiukan kangerrellen: kolhot rummuniskut ja Jacksonin fraseeraus väistelevät toisiaan opetellun oloisesti, ja tuntuu että elementit olisivat saaneet muhia ja tekeytyä keskenään pitempään ennen levyttämistä. Ne kuitenkin löytävät toisensa ennen pitkää ja tarjoavat kirkkaan välähdyksen siitä, mitä ihmeellistä koko levystä olisi paremmin fokusoituna voinut kasvaa.

Biisin kirjoittajista Andre Harris hoitaa puhaltimia lukuunottamatta koko orkestraation ja Marsha Ambrosius laulaa taustoja. Sen auvoisuus syntyy upeista, hitaasti nousevista kertosäkeen, väliosan ja torvikuvioiden melodioista, ja rytmipuoleltakin paljastuu kelpo vivahteita. Butterflies tuotiin jokseenkin sellaisenaan Jacksonin laulettavaksi – alkuperäinen Ambrosiuksen laulama demo julkaistiin sittemmin hänen Floetry-yhtyeensä albumin bonusraitana, ja erot ovat vähäiset.

Mutta muuta eroa ei tarvitakaan kuin Jacksonin laulusuoritus, jossa riittää yllätyksiä. Hän ei ole koskaan muulloin yhdistänyt perusääntä ja falsettia tällä tavoin, ja etenkin loppupuolen ad libit onnistuvat komeasti riskinotossaan – ääni lepattaa kuin ne perhoset, joita jo pelkkä ihastuksen ohikävely tuo hänen vatsaansa. Vaikka teksti sopii sekä miehen että naisen laulettavaksi, Jacksonin avoimen haavoittuvainen tulkinta nostaa sen uudelle tasolle.

3 kommenttia:

Markus kirjoitti...

Oma suosikkini Invinciblella You Rock My Worldin ja Threatenedin ohella. Todella tyylikäs biisi.

RaEkWoN kirjoitti...

Upean taidokasta laulantaahan tämä on. Jotenkin siirappisuudessaan jää kuitenkin aika vähälle kuuntelulle.

Anonyymi kirjoitti...

Butterflies olisi pitänyt julkaista Invincible albumin kakkossinglenä maailmanlaajuisesti R. Kellyn säveltämän Cryn sijasta...