keskiviikkona, toukokuuta 14, 2008

41) Blame It on the Boogie (1978

| Michael Jackson | David Jackson | Elmar Krohn |

Kyllä, Michael Jacksonilla oli laulunteko- ja muusikkokumppanina veli nimeltä David. Nämä Michael & David tosin ovat valkoisia brittejä, jotka saivat biisinsä kaupaksi rapakon taakse Midemin musiikkimessuilla. Saatuaan tietää Blame It on the Boogien ilmestyvän uuden The Jacksons -albumin ensisinglenä britti-Michael julkaisi sen itsekin nimellä Mick Jackson, ja versiot olivat yhtä aikaa Englannin listan Top 20:ssä. Tästä Battle of the Boogie -tapauksesta kerrotaan muun muassa Robert Anwoodin kirjassa Kaikki jääkarhut ovat vasenkätisiä – ja 189 muuta kapakkafaktaa (Atena 2007).

Paremmissakin piireissä biisiä luullaan usein Jacksons-originaaliksi, koska Mick Jackson katosi pian popkartalta eikä hänen versiotaan kuule missään. Vaikka Jacksons teki siitä hyvin omankuuloisensa uudella bassokuviolla, tekstin pikkunokkela pirteily poikkeaa selvästi heidän tyylistään. Ja tuo bassokin saatiin istumaan vain introon ja väliosaan, kun tyypillisessä jenkki-Michaelin sävellyksessä se kulkee muuttumattomana alusta loppuun – James Brown -koulukunnan mukaisesti.

Yhtä kaikki Jacksons sovitti Blame It on the Boogiesta mitä oivallisimman bileet käyntiin -biisin: I just can’t control my feet! Riemukkaasti toimii myös loppuhehkuttelua edeltävä suvantokohta, jossa toistetaan vain avainsanoja sunshine, moonlight, good times, boogie. Pannaanpa muuten merkille, että Off the Wallilla ja Thrillerillä ylistystä kerännyt, Jerry Heyn johtama Seawind-puhallinryhmä soitti jo tällä vanhemmalla äänitteellä – se siis ei ollut Quincy Jonesin löytö tai rekrytointi.

Vaikka Mick Jackson onkin unohtunut, Blame It on the Boogien asema The Jacksons -tuotannossa korostuu häiritsevästi, koska siihen tehtiin yhä usein musiikkikanavilla näkyvä video. USA:ssahan biisi menestyi kehnosti verrattuna sitä seuranneeseen Shake Your Body -singleen, jota ostettiin huimat kaksi miljoonaa. Taas yksi näpäytys levy-yhtiölle, joka luvattuaan veljeksille täyden taiteellisen kontrollin oli valinnut johtosingleksi Destiny-albumin ainoan ulkopuolisen kappaleen.



8 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

"Pannaanpa muuten merkille, että Off the Wallilla ja Thrillerillä ylistystä kerännyt, Jerry Heyn johtama Seawind-puhallinryhmä soitti jo tällä vanhemmalla äänitteellä – se siis ei ollut Quincy Jonesin löytö tai rekrytointi."

Mikä tämän toteamuksen perimmäinen tarkoitus on? Mitä sillä halutaan viestittää? Tuntuu, että jo useamman kirjoituksen aihe on ainakin osittain ollut se, että "Jones on Jackson-proggiksissa yliarvostettu tekijä, ja Michaelin itsensä roolia ei arvosteta tarpeeksi". Eivätköhän kaikki tiedä Michaelin tärkeyden, mutta sinä tunnut vähättelevän Quincy Jonesin suuruutta. Miksi?

Itse biisistä sen verran, että se oli aikanaan yksi omista suosikeistani Jacksons-katalogissa, mutta myöhemmin sen vetovoima on lieventynyt. En tiedä mistä johtuu, kenties puhkikulutuksesta - biisi on joka tapauksessa erinomainen.

Timo kirjoitti...

Eiköhän se ole ihan hyvien tapojen (sekä journalististen että muiden) mukaista, että kun esittää väittämän, niin tarjoaa sen tueksi mutu-perusteiden lisäksi myös faktoja. Nyt oli hyvä sauma tarjota tällainen fakta. Tarjoa sinä lisää.

Anonyymi kirjoitti...

Blame It on the Boogie -kirjoituksen lisäksi tulee mieleen ainakin P.Y.T, jossa nimenomaan painotettiin korostuneesti, että "moni Off the Wallin ja Thrillerin taiteellinen saavutus syntyi Jonesista huolimatta, ei hänen ansiostaan" ja että "yhteistyö oli jazz-menneisyytensä leimaamalle Jonesille vähintään yhtä suuri läpimurto kuin Jacksonille".

Ei siinä mitään, tarkoituksesi on varmasti hyvä, mutta tietty ylikorostuneisuus tässä asian esittämistavassa häiritsee. Quincy Jones on tunnetusti loistava tuottaja ja Off the Wallin, ja Thrillerin tekovaiheessa hän on ollut älyttömän suuri luovuuden lähde, jopa samaa luokkaa kuin Michael itse. Sanoisin että suurin osa niistä taiteellisista saavutuksista on heidän sekä Tempertonin Rodin kuuluisan yhteistyön tulosta.

Pitkän linjan MJ-diggarina (Jacksons-ajoista lähtien olen hänen/heidän kuunnellut) täytyy sanoa, että blogi muuten erittäin hyvä. Kunhan nyt puutuin yhteen häiritsevään kohtaan, pahoittelut ;)

Anonyymi kirjoitti...

Samaa mieltä anonyymin kanssa, eli välillä itsellekin tulee tuo sama fiilis...että blogin tarkoitus on kertoa faktoja liittyen oikeudenkäyntiin, juoruihin, olettamuksiin; korostaa MJ:n osuutta levyjen teossa, vähätellä Jonesia ja muita tekijöitä, eikä niinkään kertoa arviolla olevista biiseistä.

Mutta mikään soraääni en halua olla, kirjoitukset ovat kaikki olleet hyviä ja asiantuntemusta tekijällä selvästi riittää. Pientä kritiikkiä saanee silti antaa? ;)

Timo kirjoitti...

Kiitoksia kommenteista. Jos jotenkin systemaattisesti korostan Jacksonin ansioita muiden kustannuksella, niin miksi juuri äsken oikaisin sen yleisen käsityksen, että Blame It on the Boogie olisi hänen kirjoittamansa?

Aloitin blogin siinä käsityksessä, että myös teksti on osa kappaletta, ja esimerkiksi Moneyn ja D.S.n tapauksessa varsin olennainen osa. Samassa käsityksessä aion sen myös lopettaa.

Outset kirjoitti...

Ihan hyvä, että tätä blogia käytetään myös välineenä väärien luulojen/käsitysten oikaisuun. Jacksonista on liikkunut enemmän sekopäisiä/täysin paikkaansa pitämättömiä juoruja, kuin kenestäkään muusta julkkiksesta koskaan. Niin kauan kuin kirjoitus ei mene saarnaukseen (niinkuin vain aniharvoin on tässä blogissa mennyt) homma toimii. Ja onhan kaikissa teksteissä puhuttu ainakin vähän myös itse kappaleesta, joskin joskus liian vähän - omasta mielestäni. Mutta kirjoitukset ovat siitäkin huolimatta järjestään erittäin hyviä. Järjestyksestä voisi aina kiistellä ;DD

RaEkWoN kirjoitti...

Lisää samasta aiheesta: monissa kappaleissa tosiaan puidaan enemmän Jacksonin ympärillä pyörivää maailmaa kuin itse kappaletta. Lisäksi olen usein miettinyt, miten artisti mahtaakaan nauraa partaansa kun kriitikot löytävät hänen kappaleistaan valtavan syvällisiä merkityksiä vaikka kappaleet olisi luotu esim. erilaisten substanssien vaikutuksen alaisena tai "kirjotetaan nyt jotain sanoja kun ei viitsi instrumentaaliakaan julkaista"-mentaliteetilla.

Anonyymi kirjoitti...

"Lisäksi olen usein miettinyt, miten artisti mahtaakaan nauraa partaansa kun kriitikot löytävät hänen kappaleistaan valtavan syvällisiä merkityksiä vaikka kappaleet olisi luotu esim. erilaisten substanssien vaikutuksen alaisena tai 'kirjotetaan nyt jotain sanoja kun ei viitsi instrumentaaliakaan julkaista'-mentaliteetilla."

Tässä on kyllä totuuden siemen. Esim. epäonninen rakkaus on suurinpiirtein yleisin laulunaihe, mutta ihmiset tykkäävät aina etsiä biiseistä viitteitä esittäjän rakkauselämään/suhdetilanteeseen, ja yhdistää laulunsanoja oikeaan elämään. Vaikka laulunsanat ovatkin hyvin usein kirjoitettu juuri tuolla "tarvitaan jotkut sanat" -mentaliteetilla, mikä ei tietystikään vähennä sanoituksen arvoa; vaikka teksti olisikin tehty vain tekemisen vuoksi. On niin tehty hienojakin sanoituksia, vaikkei ehkä niin paljon kuin oikeasta tunteesta ja elämäntilanteesta.