maanantaina, toukokuuta 12, 2008

42) Threatened (2001

| Michael Jackson | Rodney Jerkins | Fred Jerkins III | Lashawn Daniels |

On annettu ymmärtää, että kauhuteemasta ei saisi tehdä kuin yhden biisin per levytysura – ainakin Michael Jacksonin kohdalla kaikki variaatiot on pyritty mitätöimään pelkkinä Thrillerin elvytysyrityksinä. Mikä on sääli, koska Thriller on lyriikaltaan sangen tyhjä fantasia eikä edes Jacksonin itsensä kirjoittama. Ja kannattaisi huomioida, kuinka paljon se on vuorostaan velkaa kaksi vuotta aiemmalle Jacksons-raidalle Heartbreak Hotel.

Invincible-albumin päättävä Threatened kieltämättä kuulostaa jonkinlaiselta Thriller-päivitykseltä – tai pikemminkin pyrkimykseltä tehdä uusi soundtrack tarunhohtoiseen musiikkivideoon, jonka 50s-henkinen halpishorror-kekkalointi oli vähän eri paria 80s-tanssisoundin kanssa. Threatened on lähempänä sen tunnelmaa väräjävine urkuineen, kirkonkelloineen, hautakivien jyrinöineen ja kellontikityksineen. Biisi on täynnä pieniä ääniä löydettäväksi ja mietittäväksi, ja kertosäe jankkaa vain kahta nuottia kuin tehdäkseen tehosteille tilaa.

Hämmästyttävintä kuultavaa on silti muinaisen Twilight Zone (Hämärän rajamailla) -sarjan juontajan Rod Serlingin puhepätkien käyttö. Ei vain se, kuinka hyvin ne istuvat muuhun lyriikkaan (jopa Never-Neverland on mukana) vaan eritoten se, miten toimivan rap-osuuden Stuart Brawley askarteli niistä biisin keskelle loppusointuineen kaikkineen. Mahtanut olla melkoinen iltapuhde, vaikka en tiedäkään, minkälaisesta raakamateriaalista se on sommiteltu. Serling myös alustaa ja päättää kappaleen kuin se olisi yksi Twilight Zonen jakso.

Tuntuu, että Threatenedin pirullisuus ja kujeilevuus eivät tavoita kaikkia kuulijoita, eikä tekstin monimerkityksisyys varsinaisesti auta asiaa. Ihmiskuntahan on osoittanut mielikuvituksensa rajattomuuden siinä, kuinka monin tavoin Jacksonin oletetun persoonan ”uhkaavuuteen” voi ylireagoida. Lyriikan voi myös kuvitella konkreettiseksi viestiksi vaikkapa Sony-pomo Tommy Mottolalle tai silkaksi hupihöpinäksi, Hämärän rajamailla -viihteeksi. Musiikki tukee ja tuorestaa kaikkia tulkintavaihtoehtoja.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hieno kappale, ja erittäin aliarvostettu kuten Vince yleensäkin. Itsekin pidän tämän kappaleen "teknisyydestä" ja tämä "rap"-osio on kyllä mukavasti kudottu kasaan. Onko tämä liian insinöörimäinen (=ylituotettu) sitten normikuluttajan korviin. Kappaleesta kuitenkin löytää uusia juttuja monienkin kuuntelukertojen jälkeen (kts. Saman levyn Heartbreaker) ja siitä pidän. Hienoa Jacksonia pöhötetyin efektein!

Anonyymi kirjoitti...

ihan ookoo biisi