maanantaina, toukokuuta 26, 2008

35) Earth Song (1995

| Michael Jackson |

Michael Jacksonin kappaleita ei voi laittaa paremmuusjärjestykseen kuin täysin omakohtaisin perustein, ja yksi syy tälle on Earth Song. Otetaan mikä tahansa ”objektiivinen” laadun tai substanssin mittari, niin Earth Song poksauttaa sen jommastakummasta päästä rikki. Estetiikan ja hyvän maun suureilla ja määreillä se pyyhkii lattiaa. Earth Song on kuin kvanttiteoria: sen olemassaoloa ei voi täysin ymmärtää eikä sivuuttaa, joten se on vain hyväksyttävä tai oltava hyväksymättä.

Pidän Earth Songia sävellyksellisenä ja tuotannollisena merkkiteoksena. Se on rakenteeltaan sinfonia, jossa riittää rooleja sekä puu- ja vaskipuhaltimille että jousille ja moniäänikuorolle. Siinä on myös käsittämättömästi yhtä aikaa tilaa herkille detaljeille ja yliampuvalle paatokselle. Siirappiähkyä ehkäistään karskilla rockbassolla, ja biisin kaikenkattava ylenpalttisuus huomioiden on varsin rohkea ratkaisu, että kertosäkeet koostuvat pelkästään äänteistä aaaaa ja uuuuu. Änkyröidenkin on syytä tunnustaa, että Earth Song on ainoalaatuinen vision ja energian liitto.

Ihan samaa polyfonista neroutta ei tihku tekstistä, jonka maailmantuska kuulostaa lapselliselta ja jopa tekopyhältä – esittäjän tapaa lennellä Euroopan-kiertueellaan Pariisista yksityiskoneella keikkapaikalle ja takaisin kun ei voi järin ekologiseksi nimittää. Mutta siinä on varteenotettava näkökulma. Liian useinhan puhutaan maapallon tuhoutumisesta, kun tarkoitetaan jotain muuta eli ihmisen elinolosuhteiden tuhoutumista. Earth Song katsoo laajemmin maapallon ja ihmisen suhdetta. Kumpi niistä oikeasti kykenee tuhoamaan toisen?

Teema näkyy myös laulun visuaalisissa ylöspanoissa. Videossa tuhon keskellä elävät kolmen eri maanosan ihmisryhmät ja Jackson manaavat/rukoilevat planeetastaan esiin uusia voimia, ja parissa palkintogaalassa nähdyssä lavaesityksessä Jackson esitti likaisista rääsyistään puhdistuvaa ja asukkaitaan hellivää maapalloa. Brit Awardsiin osallistuneen pop-”älymystön” käsityskyvylle tämä vertauskuvallisuus oli tunnetusti aivan liikaa, ja History-kiertueella sen korvasikin korni panssarivaunudraama. Korni, mutta edelleen vilpitön.

1 kommentti:

Markus kirjoitti...

Klassikko! Tosin varmaan jokaisen mielestä hieman eri syistä. Michaelissa arvostan erityisesti sitä, että hän ottaa (tai ainakin otti) avoimesti kantaa asioihin. Jos kirjoittaa kappaleen nimeltä Earth Song, se on parempikin tehdä kunnon paatoksella.

Taitaa olla Michaelin myydyin single Britanniassa?