| Siedah Garrett | Glen Ballard |
Vaikka Michael Jackson oli kaavailujensa mukaisesti levyttänyt albumin täydeltä itse kirjoittamaansa musiikkia, Bad-projektin loppuvaiheissa tuottaja Quincy Jones kyseli materiaalia myös muilta biisintekijöiltä. Hänen Quest-levymerkilleen sainattu tulokas Siedah Garrett ja jo Thrillerille sävellyksiään tarjonnut Glen Ballard kirjoittivat yhdessä henkevän kappaleen, joka sanomallaan täydensi olennaisesti muulta lyriikaltaan varsin tyhjänpäiväistä levyä.
On muuten aika yllättävää, että kaksi vuotta aiemman hyväntekeväisyyshitin We Are the Worldin toisena tekijänä Jackson ei rustannut Badille yhtään maailmanparannuslaulua. Tai ehkä hän rustasi, mutta Jonesia ei kiinnostanut mikään We Are the World osa 2. Onneksi Man in the Mirror ei ole sellainen; se ei syleile kuulijaansa hengiltä, vaan nostaa hänet harteilleen. Se ei pelasta henkiä hampaat irvessä, vaan innostaa muuttamaan suhtautumistaan asioihin. ”Who am I to be blind, pretending not to see their needs?”
Esillepano on bassoa ja lyöntejä myöten hyvin synteettinen, mutta sitä elävöitetään sormennapsauksilla ja lehmänkellolla. Päähuomio annetaan kuitenkin ihmisäänelle. Alussa Jacksonia tuetaan vain muutamalla ärhäkällä, imelyyttä torjuvalla nananaa-stemmalla, mutta biisin olemus muuttuu nokkelasti toisen kertosäkeen ”make that change” -lopetuksessa, kun sävellaji nousee ja lavan täyttää kunnon gospelkuoro. Viimeisen hurmoksellisen minuutin ajan estradia hallitsee taas Michael isännän ottein. En itsekään tiedä, kuinka myönteisiä arvolatauksia haluan sisällyttää tuohon hurmos-sanaan, mutta eittämättä kyseessä on yksi miehen uran intensiivisimmistä tulkinnoista.
Laulusovituksesta vastanneen Andrae Crouchin kuoro nousi Man in the Mirrorin myötä popmaailman kysytyimmäksi paatosmyllyksi – muun muassa Madonna pestasi sen Like a Prayer -hittinsä taakse. Mutta ainakin minulla oli väärä käsitys kuoron maallistumisesta osallistuessani kymmenisen vuotta sitten Puistobluesin yhteydessä järjestettyyn Crouchin kirkkokonserttiin. Sen harras fundamentalismi ei muistuttanut lainkaan Blues Brothers -leffan gospelbailuja.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Onnittelut. Tämä blogi oli mukana Digitodayn ja yhteistyökumppanien Blogit kunniaan 2008! –loppukilpailussa, jonka äänestys päättyi maanantaina. Kaikki loppukilpailussa mukana olevien blogien kirjoittajat on kutsuttu mukaan palkintojenjakotilaisuuteen. Tilaisuuteen pitää ilmoittautua osoitteessa, jonka saa minulta (timo.poropudas@sanoma.fi).
Kerrottakoon lukijoille, että Sata parasta Michael Jacksonin kappaletta oli yleisöäänestyksen ehdokkaana harrastusblogien sarjassa ja sai 13 ehdokkaasta 8. eniten ääniä. Kiitos kaikille äänestäjille!
Jacksonin omien maailmanparannus biisien rinnalla tämä on kyllä aivan omaa luokkaansa. Tästä syystä sijaluku 39 tuntuu varsin kummalliselta. Muutoinkin listan alkupäästä voisin olla pitkälle eri mieltä, mutta makuasioitahan nämä lopulta ovat.
Täytyy kuitenkin todeta, että aivan mielettömän upea blogi. Kiitokset tästä. Lueskelen tätä blogia itse asiassa läpi jo toistamiseen ja tuntuu, että jutut sen kuin paranevat :)
Lähetä kommentti